Onkalo (ydinjätteen loppusijoitustila)
Onkalo on rakenteilla oleva ydinjätteen maanalainen loppusijoitustila, joka sijaitsee Eurajoella Olkiluodon ydinvoimalaitosalueella. Posiva Oy aikoo loppusijoittaa Onkaloon suomalaisten ydinvoimaloiden käytettyä polttoainetta. Onkalon odotetaan valmistuvan loppusijoitustoimintaan vuonna 2025.[1]
Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen eduskunta vahvisti periaatepäätöksen Onkalon rakentamisesta toukokuussa 2001, ja rakennustyöt aloitettiin kesäkuussa 2004. Luolasto toimi aluksi tutkimustilana, joka suunniteltiin toimimaan osana loppusijoituslaitosta. Varsinaisen loppusijoitustilan rakentaminen aloitettiin vuonna 2016 laajentamalla tutkimustilaa.[2] Ydinjätteen loppusijoitussyvyys Onkalossa on 420 metriä,[3] ja valmistuessaan sen suurin syvyys on 520 metriä. Tutkimusvaiheen kustannusarvio oli 60 miljoonaa euroa.
Alustavan tutkimusvaiheen päätyttyä vuonna 2012 Posiva Oy jätti hakemuksen varsinaisen loppusijoitusluolaston rakentamiselle. Hakemus loppukäsittelylaitokselle hyväksyttiin valtioneuvostossa marraskuussa 2015.[4] Onkalon laajentaminen varsinaiseksi loppusijoituspaikaksi on mahdollista, koska tutkimusvaihe osoitti Olkiluodon kallioperän ydinjätteen loppusijoitukseen sopivaksi. Kyseessä oleva rakennuslupa geologiselle loppusijoituspaikalle on ensimmäinen lajissaan maailmassa.[5]
Vuoteen 2020 mennessä Onkaloon oli louhittu tunneleita noin kymmenen kilometriä, ja se ulottui 455 metrin syvyyteen. Onkalo käsittää spiraalinmuotoisen ajotunnelin, neljä pystykuilua (henkilökuilu, kapselikuilu ja kaksi ilmanvaihtokuilua), tunneleita ja teknisiä tiloja.[6] Tunneleiden lisäksi tarvitaan kapselointilaitos, jossa käytetty polttoaine pakataan loppusijoituskapseleihin. Maan pinnalla sijaitsevan kapselointilaitoksen rakentamisen Posiva aloitti kesällä 2019.[2]
Loppusijoitusvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Loppusijoitusvaiheessa Suomen ydinvoimaloiden korkea-aktiivinen ydinjäte tultaneen sijoittamaan Onkaloon. Korkea-aktiivinen ydinjäte on käytettyä ydinpolttoainetta, joka asetetaan kuparista ja pallografiittivaluraudasta valmistettuihin loppusijoituskapseleihin.[7] Matala- ja keskiaktiivinen ydinjäte sekä voimalaitosten purkamisesta syntyvä jäte sijoitetaan voimalaitosten jo olemassa oleviin voimalaitosjäteluoliin.[8] Loppusijoituslaitos on tarkoitus saada valmiiksi siten, että loppusijoitus voitaisiin aloittaa 2025 ja sitä tehtäisiin noin sadan vuoden ajan.
Loppusijoituskapselit ympäröidään bentoniittisavella, joka rajoittaa veden pääsyn kuparikapselin lähelle ja suojaa säiliötä maaperän liikkeiltä.[9][10]
Loppusijoituksen on arvioitu maksavan 3,5 miljardia euroa kokonaisuudessaan, jota varten on kerätty koko voimaloiden käytön aikana rahastoon varoja.[11]
Dokumentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2010 valmistui tanskalaisen ohjaajan Michael Madsenin Onkalosta kertova dokumenttielokuva Into Eternity, joka on palkittu useilla eri elokuvafestivaaleilla.[12]
Riskit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Posiva on arvioinut ydinjätteiden pahimpia mahdollisia seurauksia. Skenaariossa ydinkanisteri syöpyisi puhki tuhannessa vuodessa lasketun sadantuhannen vuoden sijaan ja samanaikaisesti sitä ympäröivä savipuskuri katoaisi selittämättömästi. Lisäksi pohjavesi kulkisikin ylöspäin ja paikan päälle rakennettaisiin kaupunki. Ihminen, joka eläisi kehdosta hautaan saastuneimmalla neliömetrillä ja söisi vain sillä kasvanutta ruokaa ja joisi saastuneinta vettä, saisi vain kolminkertaisen säteilyannoksen Tampereen Pispalassa nyt asuviin ihmisiin nähden.[13]
Ydinjätteen loppusijoituskapseleiden 5 senttimetrin paksuisen kupariseinämän korroosionkestävyydestä on herännyt keskustelu ruotsalaisessa yliopistossa tehdyn tutkimuksen johdosta, jonka mukaan kapseli saattaa kestää säilytystä ehjänä vain noin tuhat vuotta suunnitellun 100 000 vuoden sijaan.[14] Korroosiotestien perusteella jo 1,5 cm paksuinen kupariseinämä riittäisi suojaamaan yli 100 000 vuoden ajan.[10]
Kolmen kilometrin paksuinen jääkerros aiheuttaisi 30 MPa paineen.[10] Jään, suojasaven ja pohjaveden yhteinen paine olisi 45 MPa.[10] Säiliöiden on todettu kestävän kolminkertaisen paineen.[10]
Muissa maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Japanissa on pohdittu hyötöreaktorien käyttöä vaihtoehtona Onkalon kaltaiselle loppusijoituspaikalle.[15]
Yhdysvalloissa on suunniteltu vastaavaa loppusijoituspaikkaa Nevadan Yucca-vuoreen.[11]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tom Turula: Finland’s "100’000-year tomb" for nuclear-waste storage is gaining the world’s admiration 25.01.2017. Business Insider Nordic. Arkistoitu 25.11.2017. Viitattu 25.11.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Käytetyn polttoaineen loppusijoitus Suomessa 3.9.2021. Säteilyturvakeskus. Viitattu 4.12.2021.
- ↑ ONKALO loppusijoitussyvyydellä. Posiva tutkii, Posiva Oy:n tiedoituslehti, 3/2010. Artikkelin verkkoversio (pdf). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ ONKALO Posiva Oy. Arkistoitu 7.12.2017. Viitattu 25.11.2017.
- ↑ Licence granted for Finnish used fuel repository 12.11.2015. World-nuclear-news.org. Viitattu 25.11.2017. (englanniksi)
- ↑ Loppusijoitustilat ONKALOssa 2020. Posiva Oy. Viitattu 4.12.2021.
- ↑ Loppusijoituskapseli Posiva. Viitattu 5.12.2021.
- ↑ Loppusijoitusratkaisu 2020. Posiva Oy. Viitattu 5.12.2021.
- ↑ Bentoniittipuskuri Posiva. Arkistoitu 29.10.2017. Viitattu 26.11.2017.
- ↑ a b c d e Black, Richard: Finland buries its nuclear past 27.4.2006. BBC News. Viitattu 26.11.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Fountain, Henry: On Nuclear Waste, Finland Shows U.S. How It Can Be Done 9.6.2017. New York Times. Viitattu 26.11.2017. (englanniksi)
- ↑ http://www.intoeternitythemovie.com/awards (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ IKUISUUSKYSYMYS - Ydinvoima on Suomessa suositumpaa kuin koskaan (2/2020, sivu 36) Suomen Kuvalehti. 10.1.2020.
- ↑ Radioaktivt slutförvar fräts sönder 30.9.2009. Kungliga tekniska högskolan. Viitattu 23.6.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Corkill, Edan: Danger! Nuclear waste! Keep out — forever! 15.1.2012. Japan Times. Viitattu 26.11.2017. (englanniksi)