Into Eternity (elokuva)
| Into Eternity – elokuva tulevaisuudelle | |
|---|---|
| Into Eternity | |
 |
|
| Ohjaaja | Michael Madsen |
| Käsikirjoittaja |
Michael Madsen Jesper Bergmann |
| Tuottaja | Lise Lense-Møller |
| Säveltäjä | Karsten Fundal |
| Kuvaaja | Heikki Färm |
| Leikkaaja |
Daniel Dencik Stefan Sundlöf |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Tanska Suomi Ruotsi Italia |
| Tuotantoyhtiö |
Film i Väst Mouka Filmi Magic Hour Films |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta | 6. tammikuuta 2010 |
| Kesto | 75 min |
| Alkuperäiskieli |
englanti ruotsi suomi |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Into Eternity – elokuva tulevaisuudelle (myös Onkalo – säteilevä hauta) on tanskalaisen ohjaajan Michael Madsenin vuonna 2010 valmistunut tanskalais-suomalais-ruotsalais-italialaisena yhteistuotantona tehty dokumenttielokuva.[1] Se kertoo Eurajoelle Olkiluodon saareen louhittavasta käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituspaikasta, Onkalosta.
Elokuva koostuu paikalla kuvatusta materiaalista sekä ydinjätehuollosta vastaavan Posiva Oy:n asiantuntijoiden ja luolastoa louhivien työntekijöiden haastatteluista.
Into Eternityn Suomen ensi-esitys oli tammikuussa 2010 Helsingin DocPoint-elokuvafestivaalilla. Sen jälkeen se on Suomessa kiertänyt useilla eri paikkakunnilla. Elokuva on myös esitetty Yle Teemalla nimellä Onkalo – säteilevä hauta.[2]
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Into Eternity on kerännyt useita eri palkintoja. Se on palkittu muun muassa Bergenissä Nordisk Panorama -festivaaleilla sekä Amsterdamin dokumenttielokuvafestivaaleilla.[3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Into Eternity Elonet. Viitattu 13.2.2022.
- ↑ Miksi Olkiluodon Onkalossa on takaovi? 29.1.2010. Satakunnan Kansa. Arkistoitu 5.4.2010. Viitattu 29.12.2012.
- ↑ Dokumenttielokuva Into Eternity jatkaa voittokulkuaan 1.10.2010. Kulttuurivienti. Viitattu 29.12.2012.
- ↑ Elokuva Suomen ydinjäteonkalosta palkittiin Amsterdamissa 29.11.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.12.2012.