Greenpeace

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee maailmanlaajuista Greenpeace International -ympäristöjärjestöä. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.
Tämä artikkeli käsittelee Greenpeacen maailmanlaajuista toimintaa. Järjestön paikallistoimistosta Suomessa katso Greenpeace Norden.
Greenpeace
Greenpeacen mielenosoitus Essoa vastaan.
Greenpeacen mielenosoitus Essoa vastaan.
Greenpeace.svg
Perustettu 1971
Toimiala Luonnonsuojelu, rauha
Kotipaikka Alankomaiden lippu Amsterdam, Alankomaat
Toiminta-alue Maailmanlaajuinen
Puheenjohtaja Lalita Ramdas[1]
Toiminnanjohtaja Kumi Naidoo[2]
Hallitus Dimitris Vassilakis, Ayesha Imam, Fabio Feldmann, Koon-Chung Chan, Steve Francis, Irmi Mussack[1]
Tukijamäärä 2,9 miljoonaa (2007)[3]
Sivusto www.greenpeace.org

Greenpeace on kansainvälinen riippumaton ympäristöjärjestö[4][3]. Järjestöllä on toimistoja yli 40 maassa ja kansainvälistä työtä koordinoiva päätoimisto Amsterdamissa, Alankomaissa.[5] Greenpeace keskittyy maailmanlaajuisiin ympäristökysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen, metsäkatoon ja ympäristömyrkkyihin ilmoittaen tavoitteekseen "varmistaa Maapallon kyky ylläpitää elämää kaikessa monimuotoisuudessaan".[6] Greenpeacen toimintatapoihin kuuluvat tutkimus[7], lobbaus[8][9], keskustelu yritysten kanssa[10], mielipidevaikuttaminen sekä aktivismi[11]. Greenpeacella on yleinen konsultatiivinen asema Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvostossa.[12] Järjestö ei ota vastaan rahoitusta valtioilta, yrityksiltä tai poliittisilta puolueilta saaden rahoituksensa 2,8 miljoonalta yksityishenkilöltä ja hyväntekeväisyyssäätiöiltä.[13][14]

Greenpeace sai alkunsa 1970-luvun alussa Yhdysvaltojen Alaskassa suorittamia ydinkokeita vastustaneesta protestista, jonka jälkeen järjestö siirtyi vastustamaan maailmalaajuisesti ydinkokeita ja valaanpyyntiä. Seuraavina vuosikymmeninä Greenpeace käänsi huomiotaan myös muihin maailmanlaajuisiin ympäristökysymyksiin ja kasvoi yhdeksi maailman suurimmaksi ympäristöjärjestöksi[15].

Greenpeace on tunnettu suorasta toiminnastaan[16][17] ja järjestöä on kuvattu maailman näkyvimmäksi ympäristöjärjestöksi.[18][19] Greenpeace on kampanjoillaan tuonut ympäristökysymyksiä julkiseen tietoisuuteen,[20][21][22] vaikuttanut niin yksityisen kuin julkisen sektorin toimintaan ympäristönsuojelun saralla[23][24][25] ja on ollut kahdesti ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi[26][27] Greenpeace on ollut myös kiistelyn aihe;[28] järjestön toimintatavat ja motiivit ovat saaneet osakseen kritiikkiä[29][30][31][32], jopa Nature-lehti on syyttänyt sitä piittaamattomuudesta tosiasioista,[33] ja suorasta toiminnasta on seurannut syytteitä järjestön aktivisteille[34][35], esimerkiksi ehdollisia vankeustuomioita Australialaisen tutkimusinstituutin koeviljelmän tuhoamisesta.[36][37][38]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amchitkan ydinkoe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvulla Yhdysvallat suunnitteli maanalaisia ydinkokeita geologisesti epävakaalle Amchitkan saarelle Alaskaan. Koska vuonna 1964 Alaskassa oli yksi voimakkaimpia koskaan mitattuja maanjäristyksiä, herättivät Yhdysvaltojen ydinkoesuunnitelmat huolta maanjäristyksen ja tsunamien laukaisemisesta. Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla mielenosoittajat protestoivat ydinkokeita vastaan kylteillä, joissa luki "Don't Make A Wave. It's Your Fault If Our Fault Goes" (engl. fault 'syy'; 'siirros(linja)'). 1969 Yhdysvallat kuitenkin suoritti ydinkokeen, eikä peloista huolimatta maanjäristyksiä tapahtunut. Pian Yhdysvallat ilmoitti aikeistaan toteuttaa viisi kertaa aikaisempaa suurempi maanalainen ydinkoe vuonna 1971.[39]

Jim Bohlen, Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten aikaan Yhdysvaltain laivastossa palvellut rauhanaktivisti sekä Irving Stowe, yhdysvaltalainen kveekari ja niin ikään rauhanaktivisti turhautuivat ympäristöjärjestö Sierra Clubin toimettomuuteen Yhdysvaltojen ydinkokeiden suhteen. Irving Stowelta Bohlen oppi rauhanomaisesta tavasta protestoida pelkästään olemalla läsnä epäkohtien tapahtuessa. Kveekarien vuonna 1958 yrittämästä Bikinin atollin ydinkokeita vastustaneesta protestista Jim Bohlenin vaimo Marie sai idean navigoida Amchitkan ydinkoealueelle. Suunnitelman päästyä julkisuuteen se liitettiin Sierra Clubiin, jonka jäseniä sekä Jim Bohlen että Irving Stowe olivat. Sierra Club ei pitänyt tällaisesta yhteydestä, joten vuonna 1970 Jim Bohlen ja Irwing Stowe yhdessä oikeustieteellisen opiskelijan Paul Coten kanssa perustivat Don't Make A Wave -komitean, lainaten nimen aikaisemmista mielenosoituksista[39].

Don't Make A Wave -komitea vuokrasi itselleen laivan, Phyllis Cormackin, jolle annettiin nimeksi aktivisti Bill Darnellin keksimä termi Greenpeace protestin ajaksi. Syksyllä 1971 alus lähti kohti Amchitkaa, mutta Yhdysvaltain rannikkovartioston alus Confidence esti Greenpeacen pääsyn ydinkoealueelle. Confidencen miehistö ehti kuitenkin välittää kapteeninsa tietämättä aktivisteille viestin "johtuen tilanteesta, jossa olemme, me Confidencen miehistö koemme teidän tomintanne oleva koko ihmiskunnan hyväksi. Jos kätemme eivät olisi sotilastoimien sitomia, olisimme samassa asemassa kanssanne, jos se olisi lainkaan mahdollista. Onnea. Tuemme teitä sataprosenttisesti". Kuitenkin käännytyksen ja huonon sään takia miehistö päätti palata Kanadaan saaden tietää, että uutiset heidän protestistaan ja rannikkovartioston miehistön viestistä oli herättänyt laajalti myötätuntoa Greenpeacen protestia kohtaan. Järjestö yritti tämän jälkeen toisilla aluksilla navigoida ydinkoealueelle, kunnes marraskuussa 1971 Yhdysvallat toteutti ydinkokeensa. Ydinkokeen toteutuminen herätti laajalti kritiikkiä Yhdysvaltoja kohtaan, ja lopulta Yhdysvallat päätti olla jatkamatta ydinkokeita Amchitkassa. Vuonna 1972 Don't Make A Wave -komitea muutti viralliseksi nimekseen Greenpeace Foundation[39]. Vaikka Greenpeacella ei ole selkeää perustamispäivää, katsoo järjestö toimintansa alkaneen vuoden 1971 ensimmäisestä protestista[40].

Toiminnan laajentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amchitkan ydinkokeiden päätyttyä Greenpeacen siirsi huomionsa Ranskan ydinkokeisiin Mururoan atollilla Ranskan Polynesiassa. Vastaperustettu järjestö kuitenkin tarvitsi apua atollille päästäkseen, ja avuksi ilmoittautui David McTaggart, Uudessa-Seelannissa asuva entinen yksityisyrittäjä, joka ei hyväksynyt Ranskan ydinkokeita. McTaggart luotsasi Greenpeacen toistuvasti Mururoan atollin läheisyyteen kansainvälisille vesille. Ranskan laivasto pyrki estämään protesteja muun muassa pahoinpitelemällä McTaggartin. Pahoinpitelyn tultua julkisuuteen 1974 Ranska ilmoitti lopettavansa ydinkokeet ilmakehässä[39].

1970-luvun puolivälissä Greenpeace aloitti kaupallista valaanpyyntiä vastaan kampanjan, joka alkoi ensin erilliskampanjana nimeltä Project Ahab, sillä osa Greenpeacen johdosta ei halunnut laajentaa toimintaa muualle kuin ydinaseiden vastustamiseen. Tätä mieltä olleen Irwin Stowen kuoleman jälkeen 1975 Phyllis Cormack lähti Vancouverista kohtaamaan neuvostoliittolaiset valaanpyytäjät Kalifornian rannikolla. Mielenosoittajat lähtivät kumiveneillä valaiden ja harppuunamiesten väliin, ja kuva-aineisto levisi maailman medioissa. 1970-luvulla järjestö alkoi puuttua myös muun muassa hylkeiden kaupalliseen pyyntiin ja ympäristömyrkkyihin[39].

Järjestön rakennemuutos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvun lopulla ympäri maailmaa oli alkanut muodostua jokseenkin autonomisia Greenpeacen paikallisryhmiä. Pohjois-Amerikassa paikallistoimistot kinastelivat keskenään, sillä monet toimistot eivät halunneet toimia Greenpeace Foundationin ja sen pääsihteeri Patrick Mooren alaisuudessa. Mururoan atollin tapahtumien jälkeen McTaggart oli siirtynyt Eurooppaan käymään oikeustaistelua Ranskan valtiota kohtaan ja päätyi myös kehittämään Euroopan paikallistoimistojen yhteistyötä. Lopulta vuonna 1979 David McTaggart ratkaisi erityisesti pohjoisamerikkalaisten paikallistoimistojen välisen pattitilanteen perustamalla Hollantiin Greenpeace Internationalin ja järjestämällä organisaation hallinnon uusiksi[39].

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Greenpeace muodostuu Amsterdamissa, Hollannissa sijaitsevasta Greenpeace Internationalista (viralliselta nimeltään Stichting Greenpeace Council) sekä sen alaisuudessa 41 maassa ympäri maailmaa sijaitsevasta 27 alueellisesta toimistosta[41]. Greenpeace Internationalia johtaa seitsenhenkinen hallitus, jonka puheenjohtaja toimii intialainen Lalita Ramdas. Greenpeace Internationalin hallitus valitsee järjestön päivittäisestä toiminnasta vastuullisen toiminnanjohtajan. Tällä hetkellä toimintaa johtaa eteläafrikkalainen Kumi Naidoo. Myös jokaista alueellista Greenpeacen toimistoa johtaa paikallinen hallitus. Alueelliset hallitukset nimeävät vuosittain kukin joukostaan luottamushenkilön, joka edustaa alueellista toimistoa vuosittaisessa yleiskokouksessa. Yleiskokouksessa luottamushenkilöt valitsevat Greenpeace Internationalin hallituksen jäsenet kolmeksi vuodeksi kerrallaan tai tarpeen vaatiessa erottavat hallituksen jäseniä. Greenpeace Internationalin hallitus siis toimii vuosittaisen yleiskokouksen luottamushenkilöiden valvonnan alaisuudessa. Yksittäiset Greenpeacen alueelliset toimistot toimivat taas Greenpeace Internationalin hallituksen valvonnan alaisena[41].

Alueellisten toimistojen hallitukset ovat alueiden toimistojen jäsenten äänestämät. Perusteet äänioikeutetuksi jäseneksi valitsemiselle vaihtelevat alueellisten toimistojen välillä[41]. Suomen Greenpeace on osa Greenpeace Nordenia, joka kattaa Suomen lisäksi Ruotsin, Norjan ja Tanskan. Greenpeace Nordenilla on 20 äänestävää jäsentä, jotka valitsevat ketkä pääsevät äänestäviksi jäseniksi.[42]

Rahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Greenpeace saa rahoituksensa yksityisiltä lahjoittajilta ja säätiöiltä. Hallituksilta, poliittisilta puolueilta tai yrityksiltä järjestö ei ota vastaan rahoitusta pysyäkseen riippumattomana valtiosta ja elinkeinoelämästä[43]. Järjestön perinteisten tukijoiden määrän käännyttyä laskuun 1990-luvulla Greenpeace kehitti käyttöönsä feissauksen tavoittaakseen suurempia ihmisryhmiä tukijoiksi[44][45]. Vuonna 2005 järjestö sai lahjoituksia yhteensä 169,6 miljoonaa euroa. Tästä rahasta suurin osa tuli kuukausilahjoituksina noin 2,7 miljoonalta yksityishenkilöiltä[46], pääasiassa Euroopasta, jossa järjestö onkin ollut menestyksekkäämpi kuin alkulähteillään Pohjois-Amerikassa.

Näkemyksiä järjestörakenteesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Greenpeacen mukaan järjestö ei ole ruohonjuuritason kansanliike, vaan riippumaton kansainvälinen järjestö, jolle on tärkeää pystyä tekemään päätöksiä nopeasti, ja jonka keskitetty hallinto mahdollistaa yritysten tehokkuuteen verrattavan ympäristösuojelutoiminnan. Järjestön mukaan sekä rahallisesti että ajatuksissaan Greenpeacea tukevien määrä antaa Greenpeacelle ja sen ympäristönäkökulmille painoarvoa neuvotellessa ympäristökysymyksistä.[47][48]

Greenpeacen kansainvälisen hallintorakenteen 1979 suunnitelleen David McTaggartin mukaan keskitetyn päätöksenteon unohtaminen oli monen muun kansainväliseksi pyrkivän ryhmän ongelma. Hänen mukaansa yksinkertaistettu ja keskitetty päätöksenteko oli välttämätöntä kansainvälisen organisaation tehokkuuden takaamiseksi: "tiedän, emme pidä sanoista 'keskitetty päätöksenteko', mutta monikansalliset yritykset ja hallitukset, joiden toimintatapoihin yritämme vaikuttaa, pelkäävät noita sanoja kansanliikkeiden ja vastustajien yhteydessä".[49]

Helsingin Sanomien toimittaja Juhana Rossin mukaan Greenpeace ei ole avoin kansalaisjärjestö esimerkiksi Punaisen ristin tapaan, eikä Greenpeacella ole demokraattisen kansalaisjärjestön moraalista voimaa, sillä kuukausilahjoittajat eivät voi vaikuttaa järjestön päätöksentekoon.[42] Muutamat europarlamentaarikot kuten mm. Ville Itälä, Piia-Noora Kauppi ja Reino Paasilinna ovat olleet olleet sitä mieltä, että Greenpeacen toiminnan kohdalla on kyse kaupallisesta toiminnasta, jota johdetaan kuin liikeyritystä.[50]

Maan ystävien kampanjoitsija Mae Ocampon mukaan Greenpeacen hallintotapa tekee Greenpeacesta taitavan nostamaan asioita esille: "he voivat minä hetkenä tahansa päättää ryhtyä toimimaan. Päätöksentekoprosessit eivät rajoita heitä yhtä paljon kuin meitä."[51] Ympäristötutkija Vanessa Timmer on esittänyt väitöskirjassaan, että Greenpeacen järjestörakenne mahdollistaa Greenpeacen selviytymisen ja toimintakyvyn jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa.[52]

Kampanjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Greenpeace keskittyy maailmanlaajuisiin ympäristökysymyksiin ja jaottelee toimintansa kampanjoihin. Jokainen alueellinen toimisto toteuttaa kampanjoita omalla alueellaan.

Ilmastonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Greenpeace on vuodesta 1990 vaatinut kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä energiatehokkuudella, uusiutuvilla energiamuodoilla ja maankäytön muutoksilla, kuten metsäkadon hillitsemisellä[53]. 1990-luvulla järjestö alkoi myös tarjota ilmastopoliittista neuvoa ja taustatietoa ilmastonmuutoksen uhkaamille pienemmille valtioille[54]. 1990-luvulla Greenpeace kampanjoi myös aktiivisesti otsonikerroksen suojelemiseksi kehittämällä yhdessä teollisuuden kanssa freonittoman jääkaapin massatuotantoon[23]. Vuonna 1997 YK:n ympäristöohjelma UNEP myönsi Greenpeacelle ympäristöpalkinnon saavutuksista otsonikerroksen suojelemiseksi[55].

2000-luvulla Greenpeace on kritisoinut ExxonMobilia ilmastopolitiikan hankaloittamisesta. Vuonna 2005 Greenpeace toi ilmi, että ExxonMobil oli osallisena George W. Bushin hallinnon kielteiseen suhtautumiseen Kioton sopimusta kohtaan[56][57]. Järjestö on myös julkaissut ExxonMobilin rahoituskohteita, jotka Greenpeacen mukaan osoittavat ExxonMobilin rahoittavan ilmastonmuutosta kieltäviä eturyhmiä[58]. ExxonMobilin mukaan kyseiset ryhmät eivät kuitenkaan edusta ExxonMobilin näkemyksiä eikä suurin osa rahoitetuista ryhmistä ole ottanut kantaa ilmastonmuutokseen[59].

Vuonna 2007 Greenpeace julkaisi yhdessä ERECin kanssa energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energiamuotoihin perustuvan Energy [R]evolution -energiaskenaarion, jonka toteuttaminen maailmanlaajuisesti Greenpeacen mukaan mahdollistaisi maailman kasvihuonekaasupäästöjen puolittamisen vuoteen 2050 mennessä ja pysäyttäisi ilmaston lämpenemisen. Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa Greenpeace on vaatinut sitovia päästövähennyksiä maailmanlaajuisesti ja teollisuusmaille 40% vähennyksiä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Järjestön mukaan teollisuusmaiden olisi myös tuettava huomattavissa määrin kehittyviä maita, jotta kehitysmaat voisivat nostaa elintasoaan ilmastolle kestävällä tavalla, pysäyttää metsäkadon ja sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Greenpeace on myös laatinut yhdessä muiden järjestöjen kanssa ehdotelman Kööpenhaminan ilmastosopimukseksi. Ehdotelma esiteltiin YK:n ilmastoneuvotteluissa Bonnissa elokuussa 2009[60].

Metsiensuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Greenpeace pyrkii suojelemaan maailman jäljellä olevia luonnontilaisia metsiä. Järjestön mukaan metsäkadon suurimpia syitä ovat karjatalous, laittomat hakkuut, kasvava paperinkulutus sekä soija- ja öljypalmuplantaasien raivaaminen. Erityisesti sademetsät ovat Greenpeacen toiminnan kohteina, sillä sademetsien kaataminen pahentaa ilmastonmuutosta. Järjestö onkin kritisoinut lukuisia suuryrityksiä niiden yhteyksistä sademetsäkatoon[61][62][63]. Kritiikin seurauksena monet yritykset, kuten Unilever, McDonald's ja Nike ovat Greenpeacen avulla pyrkineet parantamaan sademetsien suojelua ja toimintatapojaan[24][64][65].

Cargill, yksi maailman suurimmista rehuntuottajista kuitenkin kritisoi Greenpeacen väitteitä yrityksen toiminnasta virheellisiksi[65], vaikkakin toivotti tervetulleeksi Greenpeacen kampanjoinnin seurauksena syntyneet suojelutoimet [64].

Euroopassa Greenpeace on kritisoinut EU:n laittoman puun kauppaa rajoittavaa FLEGT-ohjelmaa vaatimattomasta etenemisestä. Järjestön mielestä EU:n ja tuottajamaiden väliset vapaaehtoiset sopimukset eivät estä riittävästi EU:hun tuotavaa laitonta puutavaraa, vaikka vapaaehtoiset sopimukset ovat hyvä alku[66]. Greenpeace on EU-politiikassa vaatinut lainsäädäntöä estämään tuomasta EU:hun puutavaraa, joka on alkuperämaassa hankittu laittomasti tai kansainvälisten sopimusten vastaisesti[67][68].

Greenpeacen mukaan päästöjä metsiensuojelun kautta vähentävän REDD-mekanismin (Reduced Emission from Deforestation and Forest Degradation) tulee olla osa Kioton sopimusta seuraavaa ilmastosopimusta[69]. Järjestö kuitenkin kritisoi REDD-mekanismin sisällyttämistä päästökauppaan peläten, että tämä romahduttaisi päästöjen hinnan ja tekisi teollisuusmaille kannattavammaksi olla investoimatta puhtaaseen ja tehokkaaseen energiatalouteen, jolloin teollisuusmaiden päästöt eivät laskisi. Greenpeace vaatii metsien suojelemiseksi päästökaupasta irrallista rahastoa, jonka kautta teollisuusmaat tukisivat kehitysmaiden toimia sademetsien suojelemiseksi[70].

Kielteinen ydinvoimakanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Greenpeace pitää ydinvoimaan liittyviä riskejä ja ympäristökysymyksiä liian ongelmallisina suhteessa ydinvoiman hyötyihin.

Greenpeacen mukaan YK:n arvio Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden kuolonuhreista 9000 syöpäkuolemana on aliarvio. Järjestö itse arvioi onnettomuuden kuolonuhrimäärän olevan 200 000 pitkän ajan kuluessa. Greenpeacen mukaan näistä kuolemista alle puolen kuolinsyynä on syöpä, ja muita kuolinsyitä ovat sydän- ja verisuonitaudit, ongelmat hengitystoiminnoissa, sisäelimissä ja umpirauhasjärjestelmässä sekä erityisesti immuunijärjestelmässä.[71] Greenpeace mukaan WHO:n ja ydinvoiman rauhanomaista käyttöä edistävän IAEA:n välinen yhteistyösopimus on vaikuttanut WHO:n arvioihin Tshernobylin uhriluvusta.[71][72] WHO:n mukaan YK:n ja Greenpeacen raportteja ei pitäisi vertailla keskenään, sillä YK:n raportti ottaa huomioon vain kaikkein saastuneimmat alueet kolmesta eri maasta siinä missä Greenpeace huomioi koko Euroopan. WHO myös kielsi Greenpeacen raportin syytökset WHO:n ydinvoimamyönteisyydestä.[73]

Greenpeacen katsoo uraanin louhinnan ja ydinjätteiden kerääntymisen olevan ydinenergian pysyviä ongelmia: järjestö on tuonut ilmi vaarallisen korkeita säteilymääriä uraaninlouhinnan lähialueilla[74] ja Australian senaatin mukaan todistanut siviiliväestön hallussa olevasta plutoniumista alle kolmasosan olevan IAEA:n valvonnan alla.[75]

Greenpeace perustelee ydinvoiman olevan epäolennaista ilmastonmuutoksen hillinnässä ydinvoiman marginaalisen energiantuotanto-osuuden, piilokustannusten sekä hitaiden ja viivästyvien rakennusaikojen takia. Järjestö viittaa IEA:n energiaskenaarioon, jossa maailman ydinvoimakapasiteetin nelinkertaistaminen vuoteen 2050 mennessä vähentäisi hiilidioksidipäästöjä 4%. Ydinvoiman hinta-arviot perustuvat Greenpeacen mukaan rakentajien ennakkoarvioihin, eivät toteutuneisiin kustannuksiin. Järjestö pitää Suomessa rakennettavaa Olkiluoto 3:a esimerkkitapauksena ydinvoiman lisärakentamisen ongelmista. Greenpeacen mukaan päästövähennykset aikaansaataisiin nopeammin ydinvoiman sijaan hajautetuilla uusiutuvilla energiantuotantomuodoilla.[76]

Ydinaseiden vastustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Greenpeace on syntymästään asti vastustanut ydinasevarustelua ja ydinkokeita. Vuonna 1973 McTaggart luotsasi Vegansa kielletylle alueella Mururoan ympäristössä, jonka seurauksena Ranskan laivasto moukaroi häntä aluksillaan. Hän toisti mielenilmauksensa seuraavana vuonna ja tällä kertaa ranskalaiset nousivat Vegaan ja pahoinpitelivät McTaggartin. Myöhemmin Ranskan laivasto julkaisi lavastettuja kuvia McTaggartista syömässä päivällistä laivastoupseerien kanssa, antaen ymmärtää välien olleen ystävällismieliset. Miehistön jäsen Anne-Marie Horne kuitenkin oli ottanut kuvia pahoinpitelystä ja näiden kuvien päästyä julkisuuteen tapahtumat asettuivat toisenlaiseen valoon. Ranska suostui keskeyttämään ydinkokeet ilmakehässä, mutta siirsikin ne maan alle. Greenpeace jatkoi kampanjoimista Tyynenmeren kokeita vastaan kunnes Ranska lopetti kokeet vuonna 1995.

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arctic Sunrise Helsingin makasiinilaiturissa maaliskuun lopussa 2007.

Greenpeacella on vuosien varrella ollut käytössään useita avomerillä purjehtivia aluksia. Tunnetuin niistä lienee vuonna 1978 Greenpeacen lipun alla vesille laskettu entinen kalastusalus nimeltä Rainbow Warrior, sateenkaaritaistelija.

Alusta käytettiin ensimmäisenä häiritsemässä valaanpyyntiä Islannin vesillä, ja myöhemmin sillä oli näkyvä osa useissa Greenpeacen kampanjoissa 1978-1985. Ranskan hallitus määräsi Rainbow Warriorin upotettavaksi pommeilla 1985 Aucklandissa. Valokuvaaja Fernando Pereira kuoli iskussa. Alus korvattiin vuonna 1989 Rainbow Warrior II:lla.

Järjestöllä on tällä hetkellä Rainbow Warrior II:n lisäksi käytössään kaksi muutakin valtamerikelpoista alusta, Esperanza ja Arctic Sunrise. Esperanza vieraili Suomessa kesäkuussa 2005, Arctic Sunrise puolestaan loka-marraskuussa 2006 ja uudelleen maalis-huhtikuussa 2007.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin Greenpeacen johdossa toiminut Patrick Moore jätti järjestön vuonna 1986, sillä Mooren mukaan Greenpeace päätti alkaa vastustaa juomaveden kloorausta ja hänen kollegoillaan ei ollut lainkaan tieteellistä koulutusta. Moore on arvostellut Greenpeacea tieteellisen objektiivisuuden hylkäämisestä.[77] Bruce Cox, Kanadan Greenpeacen toiminnanjohtaja on vastannut, ettei Greenpeace ole koskaan vastustanut juomaveden kloorausta, ja että "Moore on yksin muistaessaan kiistan kloorauksesta ja tieteellisyydestä syynä hänen lähtemiselleen Greenpeacesta".[78] Paul Watson, Greenpeacen aikainen jäsen on sanonut, että Moore "käyttää hänen statustaan niin sanottuna Greenpeacen perustajana antamaan uskottavuutta hänen syytöksilleen. Olen myös Greenpeacen perustajia, ja olen tuntenut Patrick Mooren 35 vuotta. [...] Hän tekee väitöksiä, jotka eivät pohjaa faktoihin."[79]

Kirjan Ecoimperialism kirjoittanut Paul Driessen sanoo, että Greenpeacen ja muiden tahojen DDT-vastustuksen vuoksi 85 % Yhdysvaltain malaria-avusta kuluu ympäristökonsultteihin, joilla yritetään saada lupia DDT:n käyttöön.[80] Greenpeace sanoo sallivansa DDT:n käytön malariaa vastaan käytettäessä.[81] Roger Baten mukaan Greenpeacen kampanja Intiassa sijaitsevaa viimeistä suurta DDT-tehdasta vastaan tekisi malarianvastaisen taistelun köyhille maille vaikeammaksi.[82]

Greenpeacen raporttia teknologiayrityksistä on arvioitu RDM-teknologialehdessä "harhaanjohtavaksi ja osaamattomaksi", epäekologisimman ekologisimmaksi nostavaksi. "Mikä pahinta, lähes kaikki uutissivustot toistivat Greenpeacen raportit tosiasioina ja esittivät ne kritiikittä."[83]

Nimimerkkiä "Olivier Vermont" käyttänyt toimittaja kirjoitti kirjassaan La Face cachée de Greenpeace työskennelleensä Ranskan Greenpeacen sihteerinä ja nähneensä väärinkäytöksiä. Hänen mukaansa työskennellessään myöhemmin Amsterdamin kansainvälisessä päämajassa hän löysi salaisia asiakirjoja[84], joiden mukaan puolet järjestön 180 miljoonan euron tuloista käytettiin järjestön palkkoihin ja rakenteisiin. Vermontin mukaan Greenpeacella on saastuttavien yritysten kanssa epävirallisia sopimuksia siitä, että yritykset maksavat Greenpeacelle, jotta tämä ei hyökkäisi näitä vastaan.[85] Greenpeace haastoi toimittajan ja kustantajan oikeuteen syyttäen heitä halventavista väitteistä, valheiden ja vääristellyn tiedon levittämisestä.[86]

Geenimuuntelu ja vandalismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Greenpeace ja Maan vapautusjärjestö ovat vandalisoineet GMO-tutkimusta ja koeviljelmiä ympäri maailmaa.[36][87]

Vuonna 2011 Greenpeace maksoi korvaukset, kun sen jäsenet murtautuivat Australialaisen tiedejärjestön tiloihin ja tuhosivat matalaglykokeenisen vehnäviljelmän, jonka oli tarkoitus auttaa diabeteksesta kärsiviä ihmisiä.[36] Tuomari, Hilary Penfold, syytti Greenpeacea tuoreiden jäsentensä käyttämisestä ehdottomien vankeusrangaistuksen välttämiseksi.[37][38]

Kesällä 2013 Kansainvälisen riisintutkimusinstituutin kultaisen riisin koeviljelmä tuhottiin Filippiineillä.[88] Kultaisen riisin on todistettu tuottavan 60 % lapsen A-vitamiinin tarpeesta.[88] Nyt A-vitamiinin puute sokeuttaa ja tappaa vähintäänkin satojatuhansia lapsia joka vuosi.[88] Greenpeacen edustaja puolusti vandaaleja.[88] Toinen Greenpeacen edustaja sanoi, että Greenpeace ei pyydä anteeksi ja tieteilijät ovat väärässä sanoessaan kultainen riisin olevan ratkaisu A-vitamiinin puutteeseen.[87] Greenpeace myös pelkää, että kultainen riisi pehmentäisi ihmisten kuvaa geenimuuntelusta.[88]

Greenpeace myös sanoo, että lasten pitäisi kultaisen riisin sijaan syödä lehtivihanneksia ja A-vitamiinipillereitä.[89] Tohtori Mooren mukaan aliravitsemuksen syynä on juuri se, ettei perheillä ole varaa tähän.[89]

Australian tiedeakatemian entinen johtaja, tutkija Jim Peacock totesi, että tieteenvastaiset GM-vastustajat kuten Greenpeace voivat helposti esittää GM-vastaisia lausuntoja hyvin yleisellä tasolla, usein tarkasta totuudesta täysin poiketen, moraalittomasti.[87]

Greenpeacen perustaja ja ex-puheenjohtaja, tri Patrick Moore syyttää Greenpeacea rikoksista ihmisyyttä vastaan, koska geenimuunteluvastustus on johtanut 8 miljoonan lapsen sokeutumiseen ja kuolemaan. Mooren mukaan Greenpeace on nyt äärivasemmistolaisten hallussa. [90]

Kiinan skandaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkija-journalisti Jon Entinen artikkelin mukaan Greenpeace levitti Kiinassa huhua kultaisen riisin vaarallisuudesta. Netti täyttyi vihaviesteistä ja viranomaiset reagoivat erottamalla kolme kultaisen riisin kokeen tutkijaa Kiinan terveysvirastosta ja Zhejiangin lääketieteen akatemiasta. Kultainen riisi on saksalaisten ja sveitsiläisten tutkijoiden käynnistämä "avoimen lähdekoodin" projekti, johon myös Helen Keller International on liittynyt. [91]

Brent Spar -tapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostettu tiedelehti Nature syytti Greenpeacea piittaamattomuudesta tosiasioista, kun järjestö oli hyökännyt Shellin Brent Spar -öljylautan upotusta vastaan väittäen siinä olevan valtavasti todellista enemmän öljyä.[33] Greenpeace varoitti hirvittävästä katastrofista.[92] Järjestön maine kärsi pahasti, kun väite osoitettiin virheelliseksi, mutta Shellin imago oli jo ehtinyt mennä.[92]

Kolmen vuoden tutkimuksissa yhteistyössä ympäristöjärjestöjen kanssa oli todettu lautan upottaminen syvälle valtamereen "parhaaksi käytännölliseksi ympäristöratkaisuksi" (BPEO), koska ympäristöhaitat olisivat mitättömiä.[93] Britannian hallitus ja Oslon ja Pariisin komissiot (OSPAR) totesivat ratkaisun hyväksyttäväksi.[93]

Greenpeacen 30.4.1995 käynnistämän mittavan protestikampanjan ja sen innoittamien boikottien ja Shellin työntekijöiden uhkailujen ja väkivallan vuoksi Shell ilmoitti 20.6. peruvansa upotuksen ja totesi epäonnistuneensa suunnitelmiensa viestimisessä suurelle yleisölle.[93] Britannian energiaministeri tuomitsi Shellin päätöksen kohtalokkaaksi virheeksi ja uhkasi estää lautan tuomisen maahan.[94] Sekä hallituksen että Shellin mukaan upottaminen olisi paljon turvallisempi ratkaisu kuin lautan tuominen maihin.[94] Norja sen sijaan hyväksyi lautan tuomisen maahan - se toisi suuria vuokratuloja.[94]

Öljylautan jaloissa kasvoi uhanalaisia koralleja, minkä vuoksi asiantuntijat kehottivat jatkossa upottamaan tällaiset alaosat mereen.[93][95][96] Greenpeace vastusti tätäkin.[97]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Greenpeace International Board of Directors
  2. Executive Director: Kumi Naidoo
  3. a b Greenpeace International Annual Report 07
  4. United Nations, Department of Public Information, Non-Governmental Organizations
  5. Greenpeace International: Greenpeace worldwide
  6. Greenpeace International FAQ: Questions about Greenpeace in general
  7. Greenpeace Research Laboratories, Publications
  8. Vuoden 2008 ilmasto- ja energiastrategia, asiantuntijaseminaarit strategian valmistelusta
  9. Työ- ja elinkeinoministeriö, Energiatehokkuustoimikunnan mietintö: Ehdotus energiansäästön ja energiatehokkuuden toimenpiteiksi, 9. kesäkuuta 2009
  10. Kimberly-Clark Investor News, 5. elokuuta 2009: Kimberly-Clark Sets the Bar Higher for Tissue Products with Stronger Global Forest Policy
  11. Greenpeacen toimintatavat
  12. http://csonet.org/content/documents/E2011INF4.pdf United Nations Economic ans Social Council: List of non-governmental organizations in consultative status with the Economic and Social Council as of 1 September 2011]
  13. Harvard Business School, HBS Cases: The Value of Environmental Activists
  14. Greenpeace, Annual Report 2008 (pdf)
  15. Luke Cole & Sheila Foster: From the ground up: Environmental Racism and the Rise of the Environmental Justice Movement (2000)
  16. Chiara Ciorgetti - From Rio to Kyoto: A Study of the Involvement of Non-Governmental Organizations in the Negotiations on Climate Change N.Y.U. Environmental Law Journal, Volume 7, Issue 2
  17. "Another summit, another Greenpeace gatecrasher", AFP, 2009-12-17. Luettu 2010-01-11. 
  18. Henry Mintzberg & Frances Westley - Sustaining the Institutional EnvironmentBNET.com
  19. Canada: A People's History - Greenpeace CBC
  20. EUbusiness 28 September 2006: EU commissioner hails blockade on waste ship
  21. Marc Mormont & Christine Dasnoy; Source strategies and the mediatization of climate change. Media, Culture & Society, Vol. 17, No. 1, 49-64 (1995)
  22. The Independent Wednesday, 18 February 2009: Dumped in Africa: Britain’s toxic waste
  23. a b http://www.unep.org/PDF/OurPlanet/2007/sept/EN/ARTICLE8.pdf UNEP: Our Planet: Celebrating 20 Years of Montreal Protocol
  24. a b http://www.telegraph.co.uk/earth/5970141/Adidas-Clarks-Nike-and-Timberland-agree-moratorium-on-illegal-Amazon-leather.html Telegraph 04 Aug 2009: Adidas, Clarks, Nike and Timberland agree moratorium on illegal Amazon leather
  25. Yle 27.10. 2009: Metsä-Lapin metsäkiista on sovittu
  26. W. Raymond Duncan,Barbara Jancar-Webster,Bob Switky; World Politics in the 21st Century, Houghton Mifflin Harcourt Publishing Company, 2009
  27. PRIO Director's Speculations 2008, Peace Research Institute Oslo
  28. Paul Huebener: Greenpeace, Globalization and Autonomy Online Compendium
  29. Metsälapin puunhakkuista on sovittava kolmikantaisesti
  30. Suomalaismepit oudoksuvat Greenpeacen metsäkampanjan perusteita
  31. Moore, Patrick. "Why I Left Greenpeace", The Wall Street Journal, 2008-04-22. Luettu 2008-04-22. 
  32. Top Secret: Greenpeace Report Misleading and Incompetent
  33. a b Editorial comment (1995). "Brent Spar, broken spur". Nature 375 (6534): 708–709. doi:10.1038/375708a0. 
  34. "Greenpeace activists arrested for gatecrashing royal gala dinner in Copenhagen released from jail", The Daily Mail, 2010-01-07. Luettu 2010-01-11. 
  35. "Greenpeace members charged in Mount Rushmore G-8 protest", CNN.com, 2010-01-07. Luettu 2009-07-08. 
  36. a b c GMO crops vandalized in Oregon, Karl Haro von Mogel, Biology Fortified, 24 June 2013.
  37. a b Greenpeace activists in costly GM protest 2012-08-02. Sydney Morning Herald. Viitattu 2013-11-08.
  38. a b GM crop destroyers given suspended sentences 2012-11-19. Canberra Times. Viitattu 2013-11-08.
  39. a b c d e f [Michael Brown & John May: The Greenpeace Story, ISBN 0-86318-691-2]
  40. Greenpeace International: The History of Greenpeace
  41. a b c Greenpeace, organisaatio
  42. a b Rossi, Juhana: Greenpeace ei ole kansalaisjärjestö. Helsingin Sanomat, 8. toukokuuta 2008.
  43. Greenpeace, rahoitus
  44. http://www.sofii.org/active%20site/Members%20area/FF171GPIF2F.html
  45. Relationship Fundraising: A Donor-based Approach to the Business of Raising Money, Ken Burnett, The White Lion Press Limited, 2002
  46. Greenpeace, vuosiraportti (pdf)
  47. http://www.greenpeace.org/finland/fi/tue/lahjoittajapalvelu/usein-kysyttya
  48. Greenpeace, toimintatavat
  49. Vanessa Timmer: Agility and Resilence: The Adaptive Capacity of Friends of the Earth International and Greenpeace, s. 227 - 228. University of British Columbia. Englanti
  50. Verkkouutiset 14.4. 2005: Suomalaismepit oudoksuvat Greenpeacen metsäkampanjan perusteita
  51. Vanessa Timmer: Agility and Resilence: The Adaptive Capacity of Friends of the Earth International and Greenpeace, s. 220. University of British Columbia. Englanti
  52. Vanessa Timmer: Agility and Resilence: The Adaptive Capacity of Friends of the Earth International and Greenpeace, s. 2. University of British Columbia. Englanti
  53. Global warming: The Greenpeace report: toimittaja Jeremy Leggett, Oxford University Press, Oxford/New York, 1990
  54. Climate for Change: Non-State Actors and the Global Politics of the Greenhouse: Peter Newell, Cambridge University Press, Cambridge, UK, 2000
  55. http://ozone.unep.org/Events/4C1_PublicInfo_Awards97.shtml UNEP: The 1997 Ozone Awards
  56. http://www.guardian.co.uk/news/2005/jun/08/usnews.climatechange The Guardian, 8.6.2005: Revealed: how oil giant influenced Bush
  57. http://www.greenpeace.org/usa/news/kyoto-now/read-our-foia-documents Greenpeace USA, Read our FOIA Documents
  58. http://www.exxonsecrets.com Greenpeace USA: ExxonSecrets
  59. http://www.reuters.com/article/environmentNews/idUSN1843960820070518?pageNumber=1&virtualBrand Reuters, 18.5.2007: Greenpeace: Exxon still funding climate skeptics
  60. http://blogi.greenpeace-online.net/ilmasto-ja-energia/ilmastoneuvottelijat-ruotivat-greenpeacen-sopimusluonnosta-bonnissa/ Greenpeace Suomien blogi, 10.8.2009: Ilmastoneuvottelijat ruotivat Greenpeacen sopimusluonnosta Bonnissa
  61. http://www.greenpeace.org/international/press/reports/eating-up-the-amazon
  62. http://www.greenpeace.org/usa/press-center/reports4/slaughtering-the-amazon
  63. http://www.greenpeace.org/seasia/en/press/reports/how-unilever-palm-oil-supplier
  64. a b http://www.instituteforpr.org/files/uploads/SymmetricComm_IPRRC.pdf
  65. a b http://www.nikebiz.com/media/pr/2009/07/22_AmazonLeatherPolicy.html
  66. http://www.greenpeace.org/finland/fi/kampanjat/metsa/flegt/flegt-eu-n-ohjelma-laittomie
  67. http://library.wur.nl/way/bestanden/clc/1891281.pdf
  68. http://www.illegal-logging.info/item_single.php?it_id=310&it=document
  69. http://www.greenpeace.org/raw/content/international/press/reports/greenpeace-summary-of-the-red.pdf
  70. http://www.greenpeace.org/finland/fi/mediakeskus/lehdistotiedotteet/hiilikauppa-sademetsaellae-heike
  71. a b Greenpeace 2006: The Chernobyl Catastrophe Consequences on Human Health
  72. Agreement Between the International Atomic Energy Agency and the World Health Organization
  73. BBC News 18 April 2006: Greenpeace rejects Chernobyl toll
  74. Radio France Internationale 2009-12-02: Greenpeace reveals dangerous radiation in Niger
  75. Parliament of Australia, Senate Uraniung Mining and Milling Committee
  76. Greenpeace International: 'Nuclear Power: a dangerous waste of time'
  77. Patrick Moore: Why I left Greenpeace. The Wallstreet Journal, 22. huhtikuuta 2008, s. A23. Artikkelin verkkoversio Viitattu 20.7.2008. (englanniksi)
  78. http://network.nationalpost.com/np/blogs/fullcomment/archive/2008/05/20/bruce-cox-defends-greenpeace-and-takes-on-patrick-moore.aspx Bruce Cox defends Greenpeace (and takes on Patrick Moore)
  79. Watson, Paul. "Solutions instead of sensationalism", The San Francisco Examiner, July 31, 2005. 
  80. Driessen, Paul K. "The Killer Elite: Anti-pesticide activists perpetuate diseases that kill millions"
  81. Nicholas D. Kristof, The New York Times, 8.1.2005 "It's Time to Spray DDT"
  82. Bate, Roger "A Case of the DDTs: The war against the war against malaria" National Review May 14, 2001, Vol. LIII, No.9
  83. Top Secret: Greenpeace Report Misleading and Incompetent, RoughlyDrafted Magazine, September 2, 2006
  84. La Face cachée de Greenpeace, Olivier Vermont, s. 337, 1997 ISBN=978-2226087751
  85. Développement durable : le concept dévoyé qui ne doit plus durer !, jonka on kirjoittanut teoksen "La Servitude Climatique" kirjoittaja.
  86. Animal People, March 1997
  87. a b c Scientists speak out against vandalism of genetically modified rice, Australian Broadcasting Corporation, Fri 20 Sep 2013.
  88. a b c d e Militant Filipino farmers destroy Golden Rice GM crop, New Scientist, 09 August 2013.
  89. a b By opposing Golden Rice, Greenpeace defies its own values – and harms children, The Globe and Mail, Oct. 15 2013.
  90. Ex-Greenpeace president says group’s opposition to genetically-modified Golden Rice costing thousands of lives, National Post, Canada, 11/10/13.
  91. Greenpeace Hysteria Campaign Scares Chinese into Retreat on Nutrition-Enhancing GMO 'Golden Rice', Forbes, 12/11/2012.
  92. a b "Geologi kunnosti Shellin", Helsingin Sanomat, Työelämä, Jyri Raivio, 28.11.1999.
  93. a b c d Case Study: The Environmental Conflict Surrounding the Decommissioning of Brent Spar, IAEA. The article refers to "Case Study: Brent Spar", Fisheries Research Services, FRS Marine Laboratory, PO Box 101, 375, Victoria Road, Aberdeen. AB11 9DB UK.
  94. a b c "Britannia uhkaa estää lautan tuonnin maihin", Helsingin Sanomat, Ulkomaat, 22.6.1995.
  95. Bell, N. & Smith, J. (1999). "Coral growing on North Sea oil rigs". Nature 402 (6762): 601–2. doi:10.1038/45127. PMID 10604464.  [1]
  96. Gass, S. & Roberts, J.M. (2006). "The occurrence of the cold-water coral Lophelia pertusa (Scleractinia) on oil and gas platforms in the North Sea : Colony growth, recruitment and environmental controls on distribution". Marine pollution bulletin 52 (5): 549–559. doi:10.1016/j.marpolbul.2005.10.002. PMID 16300800.  http://cat.inist.fr/?aModele=afficheN&cpsidt=17830117
  97. "Oil rig home to rare coral", BBC News, Sci/Tech, Oil rig home to rare coral, 8 December 1999. Luettu 11 February 2007. 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]