Greenpeace

Wikipedia

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Asioiden jaottelu ja otsikointihierarkia selkeämmäksi

Greenpeacen logo.

Greenpeace on Kanadassa vuonna 1971 perustettu uskonnollisesti, poliittisesti ja taloudellisesti riippumaton kansainvälinen ympäristöjärjestö. Greenpeacella on konsultaatioasema YK:ssa.^[1]

Kipinän Greenpeacen perustamiselle antoi Yhdysvaltain Alaskassa tekemät ydinkokeet. Järjestö tunnetaan myös taistelustaan valaanpyyntiä vastaan. 1980-luvulla järjestö kasvoi voimakkaasti ja käänsi huomiotaan uusiin ongelmakohtiin, muun muassa pohjatroolaukseen, ilmastonmuutokseen ja geenimanipulaatioon. Greenpeacen toimintatapoihin kuuluu tieteellinen tutkimus, keskustelu politiikan ja liike-elämän edustajien kanssa, mielipiteisiin vaikuttaminen sekä väkivallaton suora toiminta.

[muokkaa] Ensimmäiset vuodet

1970 kanadalaiset ja yhdysvaltalaiset rauhanaktivistit perustivat Vancouverissa Don't make a wave -komitean, jonka nimi keksittiin Yhdysvaltain ydinkoetta vastustaneissa protesteissa käytetystä iskulauseesta. Komitea kokoontui ensi kertaa tavoitteenaan estää Yhdysvaltojen toinen maanalainen ydinkoe Amchitkan saarella Alaskassa. Yhden perustajajäsenen, Bill Darnellin aivoitukseksi on laskettu sanojen green ja peace yhdistäminen ja täten järjestön tulevan nimen keksiminen. Muita merkittäviä perustajajäseniä olivat Robert Hunter, Patrick Moore ja Ben Metcalfe.

Syyskuussa 1971 ryhmä vuokrasi kalastusalus Phyllis Cormackin, nimesi sen uudelleen Greenpeaceksi ja nosti purjeet kohteenaan Amchitkan saari ja tarkoituksenaan häiritä suunniteltua toista ydinkoetta. Yhdysvaltain rannikkovartioston alus Confidence pysäytti Phyllis Cormackin ja pakotti sen palaamaan satamaan. Ennen paluuta Confidencen miehistö ehti kuitenkin välittää kapteeninsa tietämättä aktivisteille viestin julistaen mitä te teette, on koko ihmiskunnan hyväksi. Palatessaan miehistö sai tietää, että kaikissa suurimmissa kanadalaisissa kaupungeissa oli ollut mielenosoituksia ja että Yhdysvallat oli lykännyt toisen ydinkokeen tekemistä marraskuulle. Vaikkakin myöhemmät yritykset purjehtia uudella aluksella testialueelle epäonnistuivat, Amchitkassa ei enää tehty ydinkokeita.

4. toukokuuta 1972 vielä lastenkengissään potkiva ympäristöjärjestö muutti nimensä Don't make a wave-komiteasta virallisesti Greenpeaceksi.

[muokkaa] 70-luvun jatko

[muokkaa] Mururoan atolli

Vastaperustettu Greenpeace pisti verkot vesille löytääkseen kapteenin auttamaan heitä projektissaan vastustaa Ranskan hallituksen ydinkokeita Mururoan atollilla Ranskan Polynesiassa. Avuksi ilmoittautui David McTaggart, Uudessa-Seelannissa asuva yksityisyrittäjä ja Kanadan kansalainen. Entinen huippusulkapalloilija oli myynyt liiketoimintansa ja muuttanut eteläiselle Tyynellemerelle vakavan räjähdyksen haavoitettua vakavasti yhtä hänen työntekijäänsä hiihtokeskuksessaan. McTaggart ei voinut sulattaa rakastamansa Tyynenmeren alueiden sulkemista häneltä ja niinpä hän tarjosi alustaan Vegaa vastustamaan ranskalaisten pyrkimyksiä.

Vuonna 1973 McTaggart luotsasi Vegansa kielletylle alueella Mururoan ympäristössä, jonka seurauksena Ranskan laivasto moukaroi häntä aluksillaan. Hän toisti mielenilmauksensa seuraavana vuonna ja tällä kertaa ranskalaiset nousivat Vegaan ja pahoinpitelivät McTaggartin. Myöhemmin Ranskan laivasto julkaisi lavastettuja kuvia McTaggartista syömässä päivällistä laivastoupseerien kanssa, antaen ymmärtää välien olleen ystävällismieliset. Miehistön jäsen Anne-Marie Horne kuitenkin oli ottanut kuvia pahoinpitelystä ja näiden kuvien päästyä julkisuuteen tapahtumat asettuivat toisenlaiseen valoon.

Ranska suostui keskeyttämään ydinkokeet ilmakehässä, mutta siirsikin ne maan alle. Greenpeace jatkoi kampanjoimista Tyynenmeren kokeita vastaan kunnes Ranska lopetti kokeet vuonna 1995.

[muokkaa] Pelastakaa valaat

Pelastakaa valaat, Save the Whales, oli kampanja joka alkoi ensin erilliskampanjana nimeltä Project Ahab, koska osa Greenpeacen johdosta ei halunnut laajentaa toimintaa muualle kuin ydinaseiden vastustamiseen. Tätä mieltä olleen Irwin Stowen kuoleman jälkeen 1975 Phyllis Cormack lähti Vancouverista kohtaamaan neuvostoliittolaiset valaanpyytäjät Kalifornian rannikolla. Mielenosoittajat lähtivät kumiveneillä valaiden ja harppuunamiesten väliin, ja kuva-aineisto levisi maailman medioissa.

[muokkaa] Alukset

Arctic Sunrise Helsingin makasiinilaiturissa maaliskuun lopussa 2007.

Greenpeacella on vuosien varrella ollut käytössään useita avomerillä purjehtivia aluksia. Tunnetuin niistä lienee vuonna 1978 Greenpeacen lipun alla vesille laskettu entinen kalastusalus nimeltä Rainbow Warrior, sateenkaaritaistelija.

Alusta käytettiin ensimmäisenä häiritsemässä valaanpyyntiä Islannin vesillä, ja myöhemmin sillä oli näkyvä osa useissa Greenpeacen kampanjoissa 1978-1985. Ranskan hallitus määräsi Rainbow Warriorin upotettavaksi pommeilla 1985 Aucklandissa. Valokuvaaja Fernando Pereira kuoli iskussa. Alus korvattiin vuonna 1989 Rainbow Warrior II:lla.

Järjestöllä on tällä hetkellä Rainbow Warrior II:n lisäksi käytössään kaksi muutakin valtamerikelpoista alusta, Esperanza ja Arctic Sunrise. Esperanza vieraili Suomessa kesäkuussa 2005, Arctic Sunrise puolestaan loka-marraskuussa 2006 ja uudelleen maalis-huhtikuussa 2007.

[muokkaa] Hallinto ja rahoitus

Greenpeacen aluekonttorit maailmalla.

Greenpeace muodostuu Amsterdamissa, Hollannissa sijaitsevasta Greenpeace Internationalista (viralliselta nimeltään Stichting Greenpeace Council) sekä sen alaisuudessa 41 maassa ympäri maailmaa sijaitsevasta 27 alueellisesta toimistosta.^[2]

Greenpeace Internationalia johtaa seitsenhenkinen johtolautakunta. Myös jokaista alueellista Greenpeacen toimistoa johtaa paikallinen johtolautakunta. Alueelliset johtolautakunnat nimeävät vuosittain kukin joukostaan luottamushenkilön, joka edustaa alueellista toimistoa vuosittaisessa yleiskokouksessa. Yleiskokouksessa luottamushenkilöt valitsevat Greenpeace Internationalin johtolautakunnan jäsenet kolmeksi vuodeksi kerrallaan tai tarpeen vaatiessa erottavat johtolautakunnan jäseniä. Greenpeace Internationalin johtolautakunta siis toimii vuosittaisen yleiskokouksen luottamushenkilöiden valvonnan alaisuudessa. Yksittäiset Greenpeacen alueelliset toimistot toimivat taas Greenpeace Internationalin johtolautakunnan valvonnan alaisena.^[2]

Alueellisten toimistojen lautakunnat taas ovat alueiden toimistojen jäsenten äänestämät. Perusteet äänioikeutetuksi jäseneksi valitsemiselle vaihtelevat alueellisten toimistojen välillä.^[2] Suomen Greenpeace on osa Greenpeace Nordenia, joka kattaa Suomen lisäksi Ruotsin, Norjan ja Tanskan. Greenpeace Nordenilla on 20 äänestävää jäsentä, jotka valitsevat ketkä pääsevät äänestäviksi jäseniksi.^[3]

Greenpeace saa rahoituksensa yksityisiltä lahjoittajilta ja säätiöiltä. Hallituksilta, poliittisilta puolueilta tai yrityksiltä järjestö ei oman ilmoituksensa mukaan ota vastaan rahoitusta pysyäkseen riippumattomana valtiosta ja elinkeinoelämästä.^[4] Vuonna 2005 järjestö sai lahjoituksia yhteensä 169,6 miljoonaa euroa. Tästä rahasta suurin osa tuli kuukausilahjoituksina noin 2,7 miljoonalta yksityishenkilöiltä,^[5] pääasiassa Euroopasta, jossa järjestö onkin ollut menestyksekkäämpi kuin alkulähteillään Pohjois-Amerikassa. Vuonna 2007 Greenpeace Nordenilla oli tukijoita 136 947, josta suomalaisten tukijoiden osuus oli 24 505.^[6] Greenpeacen Nordenin kuukausitukijoilla ei ole päätäntävaltaa järjestössä.^[3]

Greenpeacen aluekonttoreita ovat Alankomaat, Argentiina, Australia-Tyynimeri (Australia, Fidži, Papua-Uusi-Guinea, Tyynimeri), Belgia, Brasilia, Chile, Espanja, Intia, Iso-Britannia, Italia, Japani, Kaakkois-Aasia (Filippiinit, Indonesia, Thaimaa), Kanada, Keski- ja Itä-Eurooppa (Itävalta), Kiina, Kreikka, Luxemburg, Meksiko, pohjoismaat^[7] (Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska), Ranska, Saksa, Sveitsi, Tšekki, Uusi-Seelanti, Venäjä, Välimeri (Israel, Kypros, Libanon, Malta, Tunisia, Turkki) ja Yhdysvallat^[8].

[muokkaa] Toiminta-alueet

Greenpeacen nykyisiin toiminta-alueisiin kuuluvat

• Ilmastonmuutoksen hidastaminen^[9]
• Ympäristömyrkyt^[10]
• Ydinvoiman käytön vastustaminen ^[11][12]
• Meret^[13]
• Metsät^[14]
• Geenimuuntelu^[15]

Suurimpana saavutuksenaan Greenpeace pitää sitä, että se on yhdessä muiden ympäristöjärjestöjen kanssa nostanut ympäristökysymykset osaksi poliittista keskustelua, ja lisännyt sekä suuren yleisön että päättäjien tietoisuutta ympäristöuhkista.

[muokkaa] Kielteinen ydinvoimakanta

Greenpeace suhtautuu kielteisesti ydinvoimaan. Järjestön mukaan ilmastonmuutoskaasuja on vähennettävä 50 – 80 % vuoteen 2050 mennessä. Ydinvoiman nelinkertaistaminen säästäisi vain 4 %, eikä ehkäisisi talouslamaa. Ydinvoimalat valmistuisivat liian myöhään, maksaisivat kohtuuttomasti, eivätkä ehkäisisi laaja-alaista markkinahäiriötä. Ydinvoimaprojekteihin sisältyy järjestön mukaan massiivisesti teknisiä ja laatuongelmia, hallitsemattomasti kasvavia investointikustannuksia, ehtyvät uraanipolttovarat, suuri teräs- ja betonitarve, Yhdysvalloissa ja Saksassa todettu leukemiariskin kasvu voimalan lähistöllä, uraaninlouhinnan terveys ja ympäristöriskit, suuret ja ennustamattomat jätekustannukset. Tuulivoima on Greenpeacen mukaan kaksi kertaa ydinvoimaa halvempi^selvennä? tapa vähentää hiilidioksidipäästöjä.^[16]

[muokkaa] Greenpeace Suomessa ja Pohjolassa

Suomen Greenpeace perustettiin vuonna 1989. Yksi perustajista oli tunnettu ihmisoikeusjuristi ja poliitikko Matti Wuori. Marraskuussa 1997 Suomen toimiston toiminta lopetettiin. Syynä oli Wuoren mukaan muun muassa lahjoittajien määrän pieni lasku, eikä toimintaa pystytty pitämään omavaraisena.^[17]

Tämän jälkeen Ruotsin, Tanskan ja Norjan kansalliset toimistot yhdistettiin Suomen toimistoon, näin syntyi Greenpeace Pohjola. Pohjoismaiden Greenpeacella on toimistot maidensa pääkaupungeissa ja sen 100 000 lahjoittajaa antavat toimintaan vuosittain noin 5,5 miljoonaa euroa. Suomessa lahjoittajia on lähes 22 000 (2006). Pääkonttori sijaitsee Tukholmassa. Muut toimistot ovat Helsingissä, Kööpenhaminassa sekä Oslossa

Greenpeace protestoi sumuisessa säässä Helsingin keskustassa suomalaisyhtiön puunhankintapolitiikkaa vastaan maaliskuussa 2007

Greenpeacen mukaan Suomessa metsien suojelussa on puutteita koko maassa. Greenpeacen mukaan Pohjois-Suomessa sijaitsevat luonnontilaisimmat ja laajimmat vanhat metsät. Järjestö katsoo valtion metsien hakkuiden haittaavan poronhoitoa ja luonnon monikäyttöä erityisesti Pohjois-Lapissa. Etelä-Suomessa ongelma on Greenpeacen mielestä suojelualueiden pieni määrä ja tehometsätalous, jossa avohakkuut jyräävät luonnon monimuotoisuuden. Suojelu on hakkuisiin verrattuna täysin riittämätöntä. Greenpeacen näkemyksen mukaan Suomeen tuotava puu on kestämättömästi hakattua puuta Venäjältä teollisuuden käytettäväksi tai trooppisista sademetsistä peräisin olevaa muun muassa parkettien ja kalusteiden raaka-ainetta.

Greenpeace on kampanjoinut kansainvälisesti ilmastonmuutoksen torjumiseksi jo vuodesta 1988. Järjestö on ollut alusta asti mukana vaikuttamassa kansainvälisen ilmastopolitiikan muotoutumiseen YK:n ilmastokokouksissa ja niiden valmistelukokouksissa. Se on myös vaikuttanut päätöksentekoon EU:ssa ja muissa kansainvälisissä päätöksentekoelimissä sekä kansallisissa hallituksissa ja parlamenteissa. Ilmastonmuutoksen ennustetaan muun muassa lisäävän äärimmäisiä sääilmiöitä kuten tulvia, kuivuuksia, pyörremyrskyjä sekä kasvattavan niiden tuhovoimaa, laajentavan trooppisten tautien levinneisyysalueita, vaikeuttavan ruoantuotantoa ja vedensaantia, muuttavan dramaattisesti maapallon eliölajistoa sekä hukuttavan nousevan merenpinnan alle saarivaltioita ja rannikkoalueita. Myös Suomen hallitukselta vaaditaan välittömiä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Greenpeace vastustaa ydinvoiman käyttöä ^[18]. Ydinvoiman käyttöä vastaan puhuu saastuttaminen ja radioaktiivisten jätteiden tuottaminen koko polttoaineketjun pituudelta, uraanin louhimisesta korkea-aktiivisiin ydinjätteisiin saakka. Vakavat ydinonnettomuudet ovat mahdollisia myös länsimaisissa reaktoreissa. Suomessa järjestö vastustaa edelleen sitkeästi Olkiluotoon rakennettavaa Suomen viidettä ydinreaktoria ja mahdollista satsaamista jo kuudenteen reaktoriin, sekä suunnitelmia pidentää Loviisan reaktoreiden käyttöikää.

Greenpeace on tehnyt työtä 1980-luvun lopulta saakka suojellakseen Itämerta muun muassa myrkkysaasteiden, liikakalastuksen ja vaarallisen laivaliikenteen muodostamilta uhkilta. Nykyisin kampanjointi on keskittynyt mertensuojelualueiden verkoston perustamiseksi niin Itämerelle sen herkän ekosysteemin suojelemiseksi kuin maailmanlaajuisestikin. Mertensuojelualueet ovat alueita, joilla on kiellettyä kaikki luonnonvaroja hyödyntävät toimet, kuten kalastus ja soranotto, jätteiden hävittäminen ja läjitys, ja joilla rajoitettaisiin muun muassa meriliikennettä. Avomerialueiden hallinnointiin ja suojeluun ei nykyisellään ole olemassa lainsäädäntöä, ja mertensuojelualueiden katsotaan olevan tarpeen kiireesti, jotta biodiversiteetin kato ja muun muassa kalastuselinkeinon heikentyminen kyetään ehkäisemään.

Greenpeace kampanjoi palmuöljystä valmistettua biodieseliä vastaan Pohjoismaissa vuosina 2007-2008. Rainbow Warrior pysäytti 30 000 tonnin palmuöljykuljetuksen lähdön Indonesiasta v. 2007. 10 000 tonnin kuljetus Porvoon jalostamolle oli mielenosoituksen kohde v. 2007. Greenpeacen mukaan Neste Oil on Suomen suurin palmuöljyn käyttäjä ja sen kasvusuunnitelmat palmuöljyn käyttäjänä ovat valtavat. Neste Oil ostaa palmuöljyn maailman suurimmalta palmuöljyn tuottajalta IOI:ltä, joka laajentaa toimintaansa Indonesiassa. Greenpeacen mukaan palmuöljydieselin runsas käyttö tuhoaa sademetsiä ja lisää ilmastopäästöjä vastoin alkuperäistä päämäärää.^[19]

[muokkaa] Kritiikki

Greenpeacen päätöksentekoa on arvosteltu siitä, että se on pienen ydinryhmän ohjaamaa eivätkä sen tukijat voi vaikuttaa sen toimintaan.^{kenen mukaan?} Suomen Greenpeace on osa Greenpeace Nordenia, jossa yhdistyksen toiminnasta päättää 20 äänestävää jäsentä. Tämä 20 hengen joukko täydentää itse itseään. Järjestöllä on Suomessa 24 000 maksavaa tukijaa, mutta he eivät voi vaikuttaa yhdistyksen päätöksiin tai yhdistyksen toiminnan sisältöön.^[3] Muutamat europarlamentaarikot kuten mm. Ville Itälä, Piia-Noora Kauppi ja Reino Paasilinna ovat olleet olleet sitä mieltä että Greenpeacen toiminnan kohdalla on kyse kaupallisesta toiminnasta, jota johdetaan kuin liikeyritystä^[20]. Greenpeacen mukaan keskitetty hallinto mahdollistaa nopean päätöksenteon ja yritysten tehokkuuteen verrattavan ympäristösuojelutoiminnan.^[21]

Tunnetuin Greenpeace-kriitikko on aiemmin Greenpeacen johdossa toiminut Patrick Moore. Hän jätti järjestön vuonna 1986, kun Greenpeace päätti tukea maailmanlaajuista kloorikieltoa. Mooren mukaan kloorin käyttö juomavedessä on suurin saavutus yleisen terveyden historiassa ja pitää sitä välttämättömänä terveydelle. Mooren mukaan hänen kollegoillaan ei ollut lainkaan tieteellistä koulutusta, ja hän onkin arvostellut Greenpeacea tieteellisen objektiivisuuden hylkäämisestä.^[22]

Verkkouutisten artikkelin mukaan johtavat porotutkijat ja muun muassa Oulun yliopiston eläintieteen professori, vihreiden kansanedustaja Erkki Pulliainen ovat todenneet, että Greenpeacen Ylä-Lapin metsäkampanjan perustelu porojen riippuvaisuudesta luposta on vailla pohjaa.^[20] Greenpeace esittää perusteinaan Lapin paliskuntien yhdessä mm. Oulun yliopiston dosentti Pentti Sipilän kanssa vuosituhannen vaihteessa tekemää tutkimusta lupon esiintyvyydestä^[23]. Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan paikallinen väestö ei tue Greenpeacea, ei edes poronhoitajien enemmistö. Verkkouutisten mukaan ylälappilaisten laaja enemmistö katsoo, että alueen ongelmat pitäisi ratkaista paikallisin voimin ^[20]. Greenpeace on huomauttanut, että alueen nykyiset metsähakkuupäätöksetkään eivät ole paikallisia päätöksiä, vaan Metsähallituksen Helsingistä käsin tekemiä päätöksiä^[24]. Lisäksi Greenpeace on painottanut, että metsähakkuut uhkaavat Lapissa nimenomaan saamelaisten elämäntapaa ja kulttuuria, joiden harjoittamiseen heillä on sekä perustuslain että poronhoitolain takaama oikeus ^[25]. Suomen porosaamelaiset ry^[26] sekä Saamelaisneuvosto^[27] ovat kiitelleet Greenpeacen toimintaa Lapin metsäkiistoissa.

Muun muassa SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutola ja europarlamentaarikko Ari Vatanen ovat sanoneet Greenpeacen ja muiden luontojärjestöjen esittävän virheellisiä tietoja Metsä-Lapin puunhakkuista sekä arvostelleet Greenpeacea välinpitämättömyydestä alueen asukkaiden työpaikkojen suhteen.^[28][29]Greenpeace sanoo kannattavansa alueella eri elinkeinojen yhteensovittamista ja perää valtiolta vastuuta huolehtia tästä pitkällä tähtäimellä^[24]. Myös metsähallituksen ja Suomen Metsäyhdistyksen edustajat ovat kritisoineet Greenpeacea sen toimintatavoista.^[30][31][32]

[muokkaa] Julkaisuja

• Summary: The Economics of Nuclear Power Greenpeace 5.12.2007 </ref>
• The Economics of Nuclear Power Greenpeace 5.12.2007</ref>

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Suomen Greenpeacen kotisivut
• Kansainväliset Greenpeacen kotisivut
• Markkinointi ja Mainonta: Feissaus paisuttaa Greenpeacea