Yritys

Nokian pääkonttori Espoon Keilaniemessä.

Yritys on yleisessä kielenkäytössä käytetty yhteisnimike yhden tai useamman henkilön harjoittamalle, yleensä taloudellista hyötyä tavoittelevalle, toiminnalle. Yritystoiminnan harjoittamiseksi yrittäjä/yrittäjät perustavat usein yhtiön, jonka puitteissa ja nimissä yritystoimintaa harjoitetaan. Yrityksiä on olemassa useissa eri yritysmuodoissa.

Yritys voidaan käsitteellisesti nähdä juridisen yhtiömuodon kautta järjestäytyneeseen, tavoitteelliseen ja taloudelliseen toimintaan perustuva yhden tai useamman henkilön liikeidean toteutusmuoto, jonka tavoitteena on vastata toiminnastaan sille kuuluville sidosryhmille.

Pienyritykset

Katso myös: Startup-yritys

Kioski on tyypillinen pienyritys.

Pelkistetyimmässä muodossa yrittäjä ei perusta yritystoimintaa varten mitään juridista yksikköä, ei edes toiminimeä vaan yrittäjä pelkästään pyrkii hankkimaan - menemättä toisen palvelukseen työntekijänä - itsenäisesti varoja. Esimerkki sellaisesta yrittäjästä voisi olla vaikkapa kotoaan puhelinmyyntiä harjoittava kotirouva. Tosin yleinen kielenkäyttö ei taivu helposti pitämään tämänkaltaista toimintaa yrityksenä eikä yritystoimintana. Näille on kuitenkin yleensä ominaista tietty vähimmäispysyvyys, erillinen vaikka mahdollisesti jopa mitättömän pieni organisaatio ja jotain yritystoimintaa varten hankittua omaisuutta, ja ainakin toiminimi.

Yritystoiminnan puitteiden kasvaessa puhutaan esimerkiksi parturi/kampaamosta, kirjanpitäjästä tai siivoojaporukasta. Nämä ovat saattaneet vuokrata yritystoiminnalleen omat toimitilat, ja hankkia sille jotain omaisuutta, mutta edellenkin nämä voivat harjoittaa yritystoimintaansa ns. toiminimellä (toiminimi on nimensä mukaan pelkkä nimi, se nimitys, jota yrittäjä käyttää tarkoittaessaan yritystään). Mitään juridista merkitystä ei sillä, että käyttää toiminnastaan nimeä ei ole. Tosin toiminimi nauttii suojaa eivätkä muut saa käyttää toisen rekisteröityä toiminimeä. Edellenkään ei siis juridista muutosta ole tapahtunut: omaisuuden hankkinut omistaa itse sen omaisuuden jonka hän on hankkinut ja hän on velvollinen maksamaan vuokran. Mitään erillistä juridista yksikköä ei synny sen vuoksi, että yritystoimintaa harjoittava/harjoittavat käyttävät toiminnastaan jotain (toimi)nimeä tai tekevät toiminnastaan ilmoituksen.

Yksinomaan yritystoiminnan laajuus ei liioin edellytä oman erillisen juridisen yksikön perustamista. Suuryrityksiäkin on harjoitettu ilman erillistä juridista yksikköä, niin, että kaikki on tapahtunut juridisesti yrittäjän omissa nimissä, vaikka yrittäjällä on ollut satoja työntekijöitä. Juridisesti on kysymyksessä ollut yksityishenkilö, jolla on palveluksessaan työntekijöitä, joka maksaa omasta taskustaan näille palkat ja omistaa omissa nimissään merkittävänkin yritysvarallisuuden.

Yrityksen kasvaessa

Tavallisempaa on kuitenkin, että yrityksen koon kasvaessa perustavat yrittäjät yhteistä yritystoimintaansa varten oman juridisen yksikön, oikeushenkilön jolla on - aivan samoin kuin luonnollisella henkilöllä - omat varansa ja velkansa, jonka nimiin voi hankkia omaisuutta ja joka on verovelvollinen saamastaan voitosta. Tällöin tulee harkittavaksi mikä valitaan yritysmuodoksi. Yritysmuotoja ovat Suomessa elinkeinonharjoittaja, avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö ja osuuskunta.

Käytännössä ei laki mahdollista muunlaisen yritysmuodon valintaa (joissan hyvin harvinaisissa tapauksissa tulee kysymykseen taloudellinen yhdistys).

Valinta näiden yritysmuotojen välillä voi olla vaikeaa ja asiantuntemusta vaativaa, jolloin usein käännytään asiantuntijan puoleen.

Toiminnan järjestäminen

Riippuen valitusta yritysmuodosta laki asettaa yrityksen päätöksenteolle, hallinnolle ja kirjanpidolle eriasteisia vaatimuksia pienimmistä (yksityinen elinkeinonharjoittaja) suurimpaan (julkinen osakeyhtiö). Varsinkin pienimuotoisen toiminnan harjoittamiseksi osakeyhtiö on usein liian raskassoutuinen (byrokraattinen), kun taas pienimmillä yhtiöillä joille ei aseteta samoja byrokraattisia vaatimuksia, on toisia kielteisiä puolia (avoimessa yhtiössä täydellinen taloudellinen vastuu toisten yhtiömiesten tekemistä veloista ja sitoumuksista).

Nimeäminen

Sopivan nimen keksiminen yritykselle on olennainen osa yrityksen imagon suunnittelua. Yksityisyrittäjälle usein helpoin ratkaisu on käyttää omaa nimeään yrityksen nimenä. Tähän liittyy kielteisenä puolena se, että jos yritystoiminta ei menestykään, saattaa oma nimi tahraantua. Mieleenjäävä ja erottuva nimi on tärkeä positiivisen brändin luomisen kannalta.

Yrityksen nimi ei saa olla sekoitettavissa toisen jo olemassa olevan yrityksen nimeen. Nimi ei saa olla loukkaava tai hyvän tavan vastainen.

Yritykset Suomessa

Vuonna 2009 yritysten määrä ja liikevaihto vähenivät ensimmäisen kerran 2000-luvulla. Yritysten lukumäärä väheni vain 270 yrityksellä, mutta liikevaihto supistui peräti 15 prosenttia eli 60 miljardia. Henkilöstö väheni neljä prosenttia, 54 810 henkilöä. Tilastokeskuksen yritysrekisterin tietojen mukaan Suomessa toimi 320 682 yritystä. Nämä työllistivät yhteensä 1 447 403 henkilöä palkansaajina tai yrittäjinä. Yritysten liikevaihto oli yhteensä 336,2 miljardia euroa.

Kaikista yrityksistä 99,1 prosenttia oli pieniä eli alle 50 henkilöä työllistäviä. Keskisuuria, alle 250 henkilöä työllistäviä oli 0,7 prosenttia ja suuria yli 250 henkilöä työllistäviä 0,2 prosenttia.

Suomalaisten yrityksien edunvalvontaa tekevät tunnetuimpina Suomen Yrittäjät sekä Elinkeinoelämän keskusliitto. Lisäksi löytyy erilaisia yrittäjäyhdistyksiä kuten Perheyritysten liitto.

Katso myös

• Hallinnointikoodi
• Yritysverotus Suomessa
• Yhtiömuoto
• Kasvuyritys
• Sosiaalinen yritys
• Osuuskunta
• Luettelot suomalaisista yrityksistä liikevaihdon ja henkilöstön mukaan

Kirjallisuutta

• Pyykkö, Manne: Minustako yrittäjä?. Empiria. Helsinki: WSOYpro, 2011. ISBN 978-951-0-34291-6.

Aiheesta muualla

• Uusyrityskeskusten perustamisopas yrityksen perustajalle.
• Tilastoja yrityksistä - Tilastokeskus.
• Katso: Perusta yritys.
• Kauppalehden yritystietopalvelu.