Yksityinen elinkeinonharjoittaja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yksityinen elinkeinonharjoittaja tarkoittaa elinkeinotoimintaa harjoittavaa luonnollista henkilöä (ihmistä) erotukseksi elinkeinotoimintaa harjoittavasta yrityksestä. Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi käyttää toiminimeä.

Yksityinen elinkeinonharjoittaja on yrittäjä, mutta ei yritys. Henkilö toimii omissa nimissään ja vastaa taloudellisesti itse sitoumuksistaan.

Toiminimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Toiminimi

Yleiskielessä yksityisestä elinkeinonharjoittajasta puhutaan myös muodoissa "toiminimi", "toiminimiyrittäjä" tai "yksityisliike". Toiminimi ei kuitenkaan ole sama asia kuin yksityinen elinkeinonharjoittaja. Toiminimellä tarkoitetaan elinkeinotoimintaan käytettävää nimeä missä tahansa yhtiömuodossa. Esimerkiksi osakeyhtiöllä on myös toiminimi.

Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi käyttää toiminimenään omaa nimeään tai jotain muuta hyväksyttävää nimeä. Toiminimessä voi olla sana "Toiminimi" tai lyhenne "Tmi" tai "T:mi". Tämä ei kuitenkaan ole pakollista.

Liikkeen- tai ammatinharjoittaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verottaja käyttää yksityisistä elinkeinonharjoittajista nimitystä liikkeen- tai ammatinharjoittaja:[1]

  • Ammatinharjoittajan toiminta perustuu pääsääntöisesti yrittäjän henkilökohtaiseen ammattitaitoon, eikä toimintaan sitoudu merkittäviä pääomia. Ammatinharjoittajan tulee pitää yhden- tai kahdenkertaista kirjanpitoa.[2]
  • Liikkeenharjoittaja puolestaan on itsenäinen yrittäjä, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa omaan lukuunsa ja vastaa taloudellisesti omista sitoumuksistaan. Liikkeenharjoittajan tulee pitää kahdenkertaista kirjanpitoa.[3]

Toiminta elinkeinonharjoittajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan talousalueella asuva luonnollinen henkilö voi toimia yksityisenä elinkeinonharjoittajana Suomessa. Elinkeinon harjoittamista säätelee laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta (27.9.1919/122). Lisäksi sitä säätelevät muun muassa toiminimilaki (2.2.1979/128) ja kaupparekisterilaki (2.2.1979/129).

Yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimiminen ei vaadi erityistä sopimusta tai lupaa. Osa elinkeinoista on kuitenkin luvanvaraisia (esim. luottolaitostoiminta ja vakuutustoiminta).

Toiminnan aloittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinkeinotoiminnan aloittamisesta on tehtävä ilmoitus. Kaupparekisteristerillä ja Verohallinnolla on yhteinen ilmoitusmenettely ja tietopalvelu (Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä YTJ).

Aloittavan elinkeinonharjoittajan on aina tehtävä ilmoitus Verohallinnolle.[4]

Aloittavan elinkeinonharjoittajan on tehtävä ilmoitus myös kaupparekisteriin, jos

  • hän harjoittaa luvanvaraista elinkeinoa
  • elinkeinotoimintaa varten on pysyvä toimipaikka eli omasta asunnosta erillinen liiketila tai
  • palveluksessa on muita henkilöitä kuin yrittäjän aviopuoliso tai alaikäinen tai muuten holhouksenalainen lapsi tai lapsenlapsi.

Maatilatalouden tai kalastuksen harjoittaja ei kuitenkaan ole ilmoitusvelvollinen kaupparekisteriin. Kaupparekisteri-ilmoituksen saa tehdä sellainenkin elinkeinonharjoittaja, joka ei ole siihen velvollinen.[5]

Myös muutoksista ja elinkeinotoiminnan lopettamisesta on tehtävä ilmoitus.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]