Yrittäjä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Henry Ford hyödynsi liiketoimintamahdollisuuden autojen massatuotannossa.

Yrittäjä on henkilö, joka yksin tai yhdessä muiden henkilöiden kanssa organisoi liiketoimintaa hänen itsensä tai jonkun muun havaitseman liiketoimintamahdollisuuden hyödyntämiseksi. Yrittäjä kantaa liiketoimintamahdollisuuteen liittyvän riskin ja pyrkii tekemään liiketoiminnallaan voittoa. Toisinaan myös liiketoimintamahdollisuuden havaitsijaa voidaan pitää yrittäjänä vaikka hän ei liiketoimintaa aloittaisikaan. Tavallisin tapa organisoida liiketoiminta on perustaa yritys tai tehdas. Liiketoimintaan tarvitaan yleensä pääomaa.

Yksilön haluun toimia yrittäjänä vaikuttavat monet tekijät kuten nykyinen työ, palkka, työllisyysnäkymät, omat tavoitteet työelämässä ja vapaa-ajalla, kodista opitut mallit, verot ja kansantalouden rakenne.[1]

Yrittäjän rooli voidaan nähdä monella tapaa. Jean-Baptiste Sayn mukaan yrittäjä on organisoija, joka yhdistää raaka-aineet ja kyvyt tuotteiden ja palveluiden tuottamiseksi. Richard Cantillonin mukaan yrittäjä on riskin kantaja. Hän ottaa riskin muiden puolesta sovitulla hinnalla. Taloustieteilijä Frank Knight näki yrittäjän henkilönä, joka sietää epävarmuutta. [2] Ilman epävarmuutta ei olisi tappiollista liiketoimintaa. Hänen mukaansa riskille voidaan laskea arvo, mutta epävarmuudelle ei. Yrittäjä on valmis uhrautumaan epävarman liiketoiminnan vuoksi.

Yrittäjät Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Yrittäjien mukaan yrittäjyys on Suomessa kasvussa. Yrittäjiä on yhteensä noin 260 000. Heistä noin 170 000 on yksinyrittäjiä. Kymmenessä vuodessa Suomeen on tullut 40 000–50 000 uutta yksinyrittäjää. Suomen Yrittäjien mukaan luvuista näkee, että työllistämiskynnys on korkea.[3]

Vuonna 2011 Suomessa oli noin 225 000 yrittäjää. 63 % yrittäjistä oli yksinyrittäjiä; 37 % toimi työnantajina. Työllisestä työvoimasta yrittäjät muodostivat 10 prosenttia. Nämä luvut eivät sisällä alkutuotannon toimialoja ja avustavia yrittäjäperheenjäseniä. Alkutuotannossa (maa-, metsä- ja kalatalous) oli noin 27 000 yrittäjää. Heidän lukumääränsä on vähentynyt maatilojen vähentyessä.[4]

Alle 35-vuotiaiden osuus yrittäjistä on pieni. Yksi selitys tälle on, ettei yrittäjäksi ole helppo ryhtyä ilman työelämässä saatua kokemusta ja ammattitaitoa. Yrittäjyys on sitä yleisempää, mitä alhaisempi koulutus henkilöllä on. Akateemisesti koulutettujen yrittäjyysaktiivisuus ei ole kovin korkea. Selityksenä tähän on nähty, että mm. kaupallisen ja teknisen alan korkeakoulutus tuottaa asiantuntijoita yritysten ja julkisyhteisöjen palvelukseen, ei niinkään yrittäjiksi.[4]

Yrittäjien osuus työllisistä on suurin Ahvenanmaalla, Etelä- sekä Keski-Pohjanmaalla ja pienin Pohjois-Pohjanmaalla.[4]

Suomalaisista yrittäjistä 58 % toimii ilman omaa ulkopuolista rahoitusta. 47 % omistaa toimitilansa ja 94 % asuu omistusasunnossa. Yrittäjien puolisoista 1/3 on itsekin yrittäjiä.[5]

Naisyrittäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisyrittäjiä oli Suomessa 75 000 vuonna 2012, noin kolmannes kaikista yrittäjistä. Naisyrittäjien yritykset ovat pääasiassa pieniä yrityksiä. Naisyrittäjät toimivat usein yksinyrittäjinä. Naisyrittäjistä työnantajina toimi vain runsas neljännes, kun miesyrittäjistä niin teki yli 40 %.[4]

Naisten yrittäjyysaktiivisuus eli osuus työllisistä (7 %) oli lähes puolet pienempi kuin miehillä (13,4 %). Syynä tähän on pidetty naisten koulutus- ja ammattivalintoja, joiden pohjalta on helpompi työllistyä toisen palvelukseen kuin ryhtyä yrittäjäksi.[4]

Naisten yrityksistä noin 20 prosenttia on yhtiömuotoisia; loput 80 prosenttia toimii elinkeinonharjoittajina eli ns. toiminimiyrittäjinä. Naisyrittäjien määrän kasvusta valtaosa on kanavoitunut yksinyrittämiseen. Yli 10 työntekijää työllistää noin 2 prosenttia naisten yrityksistä.[6] Neljännes (25 %) naisyrittäjistä on yli 50-vuotiaita.

Naisyrittäjäksi voidaan Suomessa määritellä henkilö, joka täyttää seuraavia naisyrittäjän tunnuspiirteitä[7]:

  1. oma yritys on hänelle ensisijainen ansiotulonlähde (ei ole palkkatyössä tai pelkkä sijoittaja)
  2. omistaa kokonaan tai osan yhtiöstä (käyttää äänivaltaa)
  3. kuuluu yrittäjäeläkevakuutuksen (YEL) piiriin.
  4. osallistuu yhtiön operatiiviseen toimintaan ja on yhtiössä vastuullisessa asemassa, joko toimitusjohtajana tai hallituksen jäsenenä.
  5. kokee olevansa naisyrittäjä (subjektiivinen mittari).

Lisäksi Suomessa on useita sivutoimisia naisyrittäjiä, joille yrittäminen on sivutoimista tai puhdasta sijoitustoimintaa.

Naisyrittäjyyttä edistää Suomessa Naisyrittäjyyskeskus. Naisyrittäjien asemaa ajaa Yrittäjänaisten Keskusliitto.

Yrittäjien tulot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrittäjän keskimääräiset bruttotulot olivat Suomessa 45 000 euroa vuonna 2011. Lähes kahdella kolmasosalla yrittäjistä tulot alittivat keskipalkan. Yrittäjien tuloista ansiotuloa oli 72 prosenttia ja 28 prosenttia pääomatuloa. Yrittäjän keskimääräinen veroaste oli noin 5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin palkansaajan veroaste samalla tulotasolla.[8]

Yrittäjäjärjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrittäjillä on useita etujärjestöjä. Niistä suurin on Suomen Yrittäjät ja sen alajärjestöt kuten Pirkanmaan Yrittäjät ja Savon Yrittäjät. Muita järjestöjä ovat mm. Perheyritysten liitto sekä Suomen Pienyrittäjät.

Pakkoyrittäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pakkoyrittäjä

Niin sanottu pakkoyrittäjä tarkoittaa henkilöä, joka on joutunut yrittäjäksi vastoin tahtoaan. Samassa asiayhteydessä puhutaan toisinaan myös näennäisyrittäjistä ja itsensätyöllistäjistä.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jarno Forssell (Tiede 4/2004) Nuorissa kytee yrittäjähenki
  2. Knight, Frank H. (1921) Risk, Uncertainty, and Profit
  3. Okko, Sari: Milloin olen pakkoyrittäjä? Ilmarinen 3/14, ISSN 1239-050X
  4. a b c d e Yrittäjyyskatsaus 2012 (pdf) Työ- ja elinkeinoministeriö.
  5. Sukupolvi vaihtuu, OP-Pohjola Yritys 1.2014, s. 3
  6. Yritysten määrä kasvanut edelleen TEM tiedote 28.9.2010
  7. Taru Päivike, Naisyrittäjyyskeskus ry (2009)lähde tarkemmin?
  8. Suomen Yrittäjät: Yrittäjien tulot ja verot 2013 Viitattu 14.12.2013
  9. Noora Mattila: Pakkoyrittäjyys yleistyy Suomessa rajusti Helsingin Sanomat 21.9.2011

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]