Yrittäjä
Yrittäjä on henkilö, joka yksin tai yhdessä muiden henkilöiden kanssa organisoi liiketoimintaa hänen itsensä tai jonkun muun havaitseman liiketoimintamahdollisuuden hyödyntämiseksi. Yrittäjä kantaa liiketoimintamahdollisuuteen liittyvän riskin ja pyrkii tekemään liiketoiminnallaan voittoa. Toisinaan myös liiketoimintamahdollisuuden havaitsijaa voidaan pitää yrittäjänä vaikka hän ei liiketoimintaa aloittaisikaan. Tavallisin tapa organisoida liiketoiminta on perustaa yritys tai tehdas. Liiketoimintaan tarvitaan yleensä pääomaa.
Yksilön haluun toimia yrittäjänä vaikuttavat monet tekijät kuten nykyinen työ, palkka, työllisyysnäkymät, omat tavoitteet työelämässä ja vapaa-ajalla, kodista opitut mallit, verot ja kansantalouden rakenne.[1]
Yrittäjän rooli voidaan nähdä monella tapaa. Jean-Baptiste Sayn mukaan yrittäjä on organisoija, joka yhdistää raaka-aineet ja kyvyt tuotteiden ja palveluiden tuottamiseksi. Richard Cantillonin mukaan yrittäjä on riskin kantaja. Hän ottaa riskin muiden puolesta sovitulla hinnalla. Taloustieteilijä Frank Knight näki yrittäjän henkilönä, joka sietää epävarmuutta. [2] Ilman epävarmuutta ei olisi tappiollista liiketoimintaa. Hänen mukaansa riskille voidaan laskea arvo, mutta epävarmuudelle ei. Yrittäjä on valmis uhrautumaan epävarman liiketoiminnan vuoksi.
Sisällysluettelo |
Yrittäjät Suomessa [muokkaa]
Yrittäjäjärjestöt [muokkaa]
Yrittäjillä on useita etujärjestöjä. Niistä suurin on Suomen Yrittäjät ja sen alajärjestöt kuten Pirkanmaan Yrittäjät ja Savon Yrittäjät. Muita järjestöjä ovat Perheyritysten liitto sekä Suomen Pienyrittäjät.
Naisyrittäjät [muokkaa]
Naisyrittäjiä on Suomessa noin 33 prosenttia kaikista yrittäjistä eli noin 75 000. Naisyrittäjien yritykset ovat pääasiassa pieniä yrityksiä. Naisyrittäjät toimivat usein yksinyrittäjinä (naisyrittäjistä on yksinyrittäjiä 72 %, miesyrittäjistä vajaa 60 %[3]). Joka viides naisyrittäjä toimii työnantajana. Naisten yrityksistä noin 80 prosenttia on toiminimiä ja noin 20 prosenttia yhtiömuotoisia. Naisyrittäjien määrän kasvusta valtaosa on kanavoitunut yksinyrittämiseen. Yli 10 työntekijää työllistää noin 2 prosenttia naisten yrityksistä. [4] Neljännes (25 %) nykyisistä naisyrittäjistä on yli 50-vuotiaita. Suomessa naisyrittäjyyttä edistää Naisyrittäjyyskeskus ja naisyrittäjien asemaa ajaa Yrittäjänaisten Keskusliitto.
Naisyrittäjäksi voidaan Suomessa määritellä henkilö, joka täyttää seuraavia naisyrittäjän tunnuspiirteitä[5]:
- oma yritys on hänelle ensisijainen ansiotulonlähde (ei ole palkkatyössä tai pelkkä sijoittaja)
- omistaa kokonaan tai osan yhtiöstä (käyttää äänivaltaa
- kuuluu yrittäjäeläkevakuutuksen (YEL) piiriin.
- osallistuu yhtiön operatiiviseen toimintaan ja on yhtiössä vastuullisessa asemassa, joko toimitusjohtajana tai hallituksen jäsenenä.
- kokee olevansa naisyrittäjä (subjektiivinen mittari).
Lisäksi Suomessa on useita sivutoimisia naisyrittäjiä, joille yrittäminen on sivutoimista tai puhdasta sijoitustoimintaa.
Pakkoyrittäjyys [muokkaa]
Työnantaja ei toisinaan kulujen säästämiseksi ja riskien minimoiseksi halua palkata työntekijää, vaan vaatii työntekijää ryhtymään yrittäjäksi, joka myy työnsä palveluna työn tilaajalle. Tällainen "pakkoyrittäjä" ei istu kovin hyvin yrittäjän käsitteeseen. Mitään liiketoimintamahdollisuutta ei ole varsinaisesti havaittu ja yrittäjältä puuttuu yrittäjän ja yrittäjyyteen liittyvä vapaus sekä liiketoiminnan aktiivinen kehittäminen ja kasvattaminen. Pakkoyrittäjä kantaa yrittäjän riskin ja on pakotettu sietämään epävarmuutta, mutta mahdollisuudet oman työn organisointiin eivät ehkä ole sen paremmat kuin palkatulla työntekijällä.
Lähteet [muokkaa]
- Helena Palmgren (2009), Työterveyslaitoksen tutkimuslähde tarkemmin?
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Jarno Forssell (Tiede 4/2004) Nuorissa kytee yrittäjähenki
- ↑ Knight, Frank H. (1921) Risk, Uncertainty, and Profit
- ↑ Yrittäjyyskatsaus 2010 Viitattu 29.11.2010.
- ↑ TEM tiedote 28.9.2010
- ↑ Taru Päivike, Naisyrittäjyyskeskus ry (2009)
