Yrittäjyys
Wikipedia
Yrittäjyys (engl. entrepreneurship) on uusien toimintaorganisaatioiden, erityisesti liiketoiminnallisten yritysten, luomista vastauksena havaittuihin mahdollisuuksiin tai puutteisiin markkinoilla.
Yrittäjyyttä pidetään kansantaloudellisen toiminnan perustana. Ilman riittävää yrittämisintoa yhteiskunnan työllistämismahdollisuudet heikkenevät. Joissakin yhteiskunnissa on luotu mielikuvaa suuresta yrittämisen vapaudesta ja myönteisestä suhtautumisesta yrittäjyyteen, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa. Sosialistisen suunnitelmatalouden maissa yrittämisen vapaus taas on rajoitettua. Yrittäjyydellä voidaankin tarkoittaa useaa eri asiaa riippuen siitä, millaisesta yhteiskunnasta on kyse. Suomea ei pidetä erityisen yrittäjämyönteisenä maana.
Laajasti ymmärrettynä yrittäjyyteen voi kuulua oman yrityksen perustamisen lisäksi myös freelance-tyyppisten keikkatöiden tekeminen. Yrityksissä voidaan puhua sisäisestä yrittäjyydestä, joka tosin liittyy enemmän työntekijöiden motivointiin ja tulospalkkaukseen kuin yritystoimintaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yrittäminen
Yrittäjäksi ryhtyminen on haasteellista. Suurin osa vasta perustetuista yrityksistä ei ole enää toiminnassa muutaman vuoden kuluttua. Yrittäjällä ei ole kiinteää kuukausipalkkaa ja hän toimii erilaisen sosiaali- ja eläketurvan alaisuudessa kuin palkansaaja. Yrittäjä kantaa riskin ja vastuun yksin, henkilökohtaisesti, mikä vaatii yrittäjältä hyvää riskinotto- ja -sietokykyä. Jos yrittäjä toimii osakeyhtiömuodossa (ks. yhtiömuoto) ovat vastuut yhtiöllä, eivät yrittäjällä henkilökohtaisesti. Henkilökohtaiset riskit ovat olemassa siinä tapauksessa, että yrittäjä on toiminnan rahoittamiseksi antanut henkilökohtaisen takauksen yrityksen lainoille.
Yrittäminen tarjoaa riskien lisäksi myös mahdollisuuksia toteuttaa omia unelmiaan ja määrätä itse tekemisistään. Riskin vastapainoksi yrityksen menestyminen voi tarjota huomattavasti palkansaajaa suuremmat tulot. Yleisesti yrittäjät tekevät enemmän töitä kuin palkansaajat, mutta ovat työhönsä tyytyväisempiä.
Yrittäjät joutuvat yleensä investoimaan yrityksen alkuvaiheen panostukset omasta taskustaan. Korkean profiilin starttiyritykset voivat yrittää etsiä yritykselleen myös riskirahoitusta (engl. venture capital) tai niin kutsuttua enkelirahoitusta (engl. angel capital). Rahoituksen myötä yrittäjä voi menettää päätösvallan ja joutua työntekijän asemaan kantamastaan riskistä huolimatta. Rahoituksen on tarkoitus tarjota käyttöpääomaa, jolla katetaan yrityksen alkuvaiheen negatiivinen kassavirta (ns. kuoleman laakso).
Usein käytetty työkalu yrityksen perustamisessa ja erityisesti rahoitusta haettaessa on liiketoimintasuunnitelma ja siihen liittyvät yrityslaskelmat. Ks.www.liiketoimintasuunnitelma.com. Liiketoimintasuunnitelmien laatimisen hyöty varsinaiselle liiketoiminnalle, rahoituksen hakua lukuunottamatta, on kuitenkin kyseenalaistettu joissakin viimeaikaisissa tutkimuksissa. [1][2]
[muokkaa] Yrittäjyys Suomessa
Yrittäjien osuus koko Suomen työllisistä on 9,1% kauppa- ja teollisuusministeriön Yrittäjyyskatsauksen 2006 mukaan. Eniten yrittäjiä löytyy Ahvenanmaalta (11,8%), Satakunnasta (11,1%) ja Etelä-Pohjanmaalta (10,7%). Vähiten yrittäjiä on Pohjois-Pohjanmaalla (6,7%) ja Kainuussa (7,1%).
Kuntien ja Suomen valtioneuvoston pitkän aikavälin strategiana on saada Suomeen lisää yrittäjiä. Yrittäjien määrä on Tilastokeskuksen selvityksen mukaan laskussalähde? ja yrittäjät ikääntyvät niin, että myös ulkomaalaisia tarvitaan paikkaamaan syntyvää vajettalähde?. Suomessa on maailmanlaajuisesti tarkastellen vain vähän yrittäjiä muihin maihin verrattunalähde? ja jopa Euroopan mittakaavassa. Suomen korkea verotus on keskeinen syy siihen, miksi yrittäjyys ei houkuttelelähde?. Suomalainen työvoimapolitiikka ei myöskään ole ollut yrittämiselle suotuisalähde?. Yrittämiseen on kannustettu lähinnä suhdannevaihtelujen inspiroimana, mikä on ollut räikeässä ristiriidassa olosuhteiden kanssa. Yrittäjiä on toisin sanoen haluttu lisää silloin, kun yrittäjyyden edellytykset ovat olleet heikoimmat.lähde?
Kun Suomen taloudesta poistui 1990-luvun laman aikana lähes 450 000 työpaikkaa eli joka viides työpaikka, poliitikot asettivat toiveensa uusien työpaikkojen luomisesta yrittäjiin. Nuoria ja työttömiä kehotettiin työllistämään itsensä, sillä yritykset ja julkishallinto eivät siihen kyenneet. Samaan aikaan monet yrittäjät olivat ajautuneet talouskriisin takia vararikkoon tai pysyvään ylivelkaantumiseen. Ulospääsyä näistä ongelmista ei useinkaan ollut henkilökohtaisten takausten vuoksi. Vuosien 1991–1993 välisenä aikana noin viisi prosenttia yrityksistä haettiin konkurssiin.[3]
Yrittäjyyttä tukevat toimet ovat perustuneet Suomessa erilaisten kehitysyhtiöiden ja organisaatioiden perustamiseen, jotka pyrkivät tarjoamaan asiantuntijapalveluita yrittäjiksi aikoville. Näitä ovat muiden muassa (uus)yrittäjyyskeskukset, yrityshautomot ja tiedepuistot. Yrityksen perustamiseen on mahdollista saada julkista rahoitusta. Yrittäjyyttä voi myös opiskella sekä pää- että sivuaineena yliopistossa.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ T.Karlsson, B.Honig: Institutional forces and the written business plan 2004. Journal of Management.
- ↑ Lange,Mollov: Pre-start-up formal business plans and post-start-up performance: A study of 116 new ventures 2007. Venture Capital.
- ↑ Kiander, Jaakko: Laman opetukset : Suomen 1990-luvun kriisin syyt ja seuraukset. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen julkaisuja 27:5. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Helsinki, 2002.
[muokkaa] Lähteet
- Uudistuva, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen Suomi. Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007-2015. Valtioneuvosto, Helsinki, 2006.
