Friedrich von Hayek

Wikipedia

Friedrich August von Hayek (8. toukokuuta 1899, Wien, Itävalta-Unkari – 23. maaliskuuta 1992, Freiburg) oli itävaltalais-britannialainen taloustieteilijä, joka sai Nobelin taloustieteen palkinnon vuonna 1974. Itävaltalaista koulukuntaa edustaneen Hayekin ajattelussa keskeistä oli markkinatalouden omaehtoisen toimivuuden korostaminen ja hänen aikanaan nousseen sosialismin ja suunnitelmatalouden vastustaminen.

Hayekia pidetään von Misesin, Friedmanin ja Robert Nozickin ohella 1900-luvun merkittävimpänä uusliberalistina (ts. libertarismi. Hayekia ja hayekilaista uusliberalismia vastaan on suunnattu laajaa kritiikkiä arvostetuimpien yhteiskuntatieteilijöiden taholta viimeisinä vuosikymmeninä. Tunnettuja kriitikoita ovat mm. Zygmund Bauman, Pierre Bourdieu, Richard Sennet, Noam Chomsky, George Soros, Heikki Patomäki, Ilkka Niiniluoto ja Juha Siltala.

Sisällysluettelo 1 Elämänvaiheet 2 Ajattelu 3 Hayek ja konservatismi 4 Lähteet 5 Katso myös 6 Kirjallisuutta 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämänvaiheet

Hayek syntyi vuonna 1899 Wienissä aristokraattiseen ja korkeasti koulutettuun sukuun. Suvun jäseniä työskenteli muun muassa taloustieteiden ja biologian parissa. Esimerkiksi hänen isänsä julkaisi lääkärintyönsä ohessa merkittävän kasvitieteellisen tutkielman. Filosofi Ludwig Wittgenstein oli Friedrich von Hayekin pikkuserkku äidin puolelta.

Vuonna 1914 ensimmäisen maailmansodan alettua Hayek valehteli ikänsä liittyäkseen Itävalta-Unkarin armeijaan. Selviydyttyään sodasta hän lähti akateemiselle uralle osoitteenaan Wienin yliopisto.

Hayek väitteli vuonna 1921 oikeustieteen tohtoriksi. Vielä tuolloin hän oli sosialisti, mutta hänestä tuli liberaali, kun hän luki Ludvig von Misesin kirjat Sosialismi ja Liberalismi ja osallistui tämän yksityisluennoille Fritz Machlupin ja muutaman muun opiskelijan kanssa. Hayek jatkoi opiskelemalla valtio-oppia, jonka tohtoriksi hän väitteli vuonna 1923. Edellä mainittujen alojen lisäksi hän oli kiinnostunut myös psykologiasta ja kansantaloustieteestä.

1923–1924 Hayek työskenteli tutkimusapulaisena New Yorkin yliopistossa, josta hän siirtyi lainopillisten- ja talousasioiden asiantuntijaksi Itävallan hallituksen palvelukseen viimeistelemään ensimmäisen maailmansodan päättäneen sopimuksen yksityiskohtia. Hayekista tuli vielä itävaltalaisen taloustutkimuslaitoksen johtaja, kunnes 1930-luvun alussa kansallissosialismia vastustaneet Hayek ja Mises joutuivat poliittisista syistä lähtemään maasta.

Hayek päätyi Britanniaan London School of Economicsin palvelukseen, jossa hänestä tuli sosiaalidemokraattisen taloustieteen isänä pidetyn John Maynard Keynesin elinikäinen ystävä. Lontoossa Hayekilla oli merkittävä maine yhtenä johtavista taloustieteilijöistä, mutta hänen näkemyksiensä ja keynesiläisyyden kannattajien välillä vallitsi pysyvä erimielisyys, joka keskustellaan vielä nykyäänkin. Hayek oli myöhemmin haluton palaamaan Natsi-Saksaan liitettyyn Itävaltaan, joten hän jäi Lontooseen ja hänestä tuli Britannian kansalainen vuonna 1938.

Noina aikoina syntyneestä Hayekin pääteoksesta Tie orjuuteen John Maynard Keynes sanoi seuraavasti: Mielestäni tämä on suuri teos... Olen havainnut olevani moraalisesti ja filosofisesti samaa mieltä käytännössä kaikesta mitä siinä sanotaan; enkä ainoastaan samaa mieltä ylipäänsä vaan todella täysin samaa mieltä.

Vuonna 1950 Hayek siirtyi Britanniasta Chicagon yliopistoon, jonka taloustieteiden professorikunnassa oli jo entuudestaan nousevia nimiä kuten Milton Friedman. Hayek itse keskittyi Chicagossa kuitenkin pääosin psykologiaan ja poliittiseen filosofiaan. Vuonna 1962 hän siirtyi professoriksi Saksaan Freiburgin yliopistoon, josta hän jäi eläkkeelle 1968.

Hayek sai norjalaisen Gunnar Myrdalin kanssa 1974 Nobelin taloustieteen palkinnon uraauurtavasta työstä rahateorian ja taloudellisten vaihteluiden alalla sekä taloudellisten, sosiaalisten ja institutionaalisten ilmiöiden analyysista. Hänet palkittiin vuonna 1991 vielä Yhdysvaltain Presidentillisellä vapaudenmitalilla.

Hayek kuoli Freiburgissa 1992 liki sadan vuoden ikäisenä.

[muokkaa] Ajattelu

Sekä kirjassaan Tie orjuuteen että myöhemmissä teoksissaan Hayek kirjoitti sosialismilla olevan vahva taipumus totalitarismiin keskussuunnittelun syrjäyttäessä yksilöiden edut taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Hayek esitti, että keskeisissä suunnitelmatalouksissa yksittäiset ihmiset tai pienet ryhmät päättävät resurssien allokoinnista, mikä johtaa niin sanottuun voimavarojen laskemisongelmaan. Tämä vallan keskittyminen johtaa Hayekin mukaan väärinkäytöksiin ja fasismiin. Kirjassaan The Use of Knowledge in Society hän kirjoitti siitä, kuinka hintajärjestelmä jakaa ja yhdistää paikallisen ja henkilökohtaisen tiedon erilaistenkin halujen vallitessa yhteisöissä itsejärjestäytymisen myötä. Hayek kehitti käsitteen katallaksi kuvaamaan ”vapaaehtoisen yhteistyön hajautunutta järjestelmää”. Hän myös sanoi markkinatalouden olevan ainoa järjestelmä, jossa ihmiset, joilla on hyvin erilaiset tavoitteet, voivat elää rauhanomaisesti rinnakkain.

Hayek näki hintajärjestelmän ei niinkään suunniteltuna tai keksittynä, vaan pikemminkin pitkällä aikavälillä kehittyneenä. Tämä johti hänet tutkimaan, kuinka ihmisaivot kykenisivät sopeutumaan tällaiseen kehitykseen, ja kirjassaan The Sensory Order hän ehdotti täysin Donald Hebbistä itsenäisesti konnektionistista oletusta: aivot muodostuvat yksinkertaisista aivosoluista, jotka vaihtavat paikallisesti keskenään signaaleja, joka on pohjana nykyiselle neuroverkkoteknologialle sekä suurelle osalle nykyaikaista neurofysiologiaa.

[muokkaa] Hayek ja konservatismi

Hayekin työt saivat 1980- ja 90-luvuilla paljon huomiota Yhdysvalloissa ja Isossa Britanniassa valtaan nousseiden ja taloudellisesti vapaamielisten oikeistohallintojen myötä.

Kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki totea kirjassaan Uusliberalismi Suomessa (ilm. 2007), että Hayekin teosten suosion nousuun vaikutti suuryritysten avokätisesti rahoittamat ajatushautomot, jotka nostivat Hayekin ideologiseksi sankarikseen. Patomäen mukaan suuryritykset alkoivat luoda verkostoja 1970-luvulla tehtävänään mobilisoida niiden eduille ja näkökohdille myötämielistä tutkimusta ja poliittisia kampanjoita suurella rahalla. Esim. Business roundtablen toimintaan osallistuneet yritykset tuottivat vuonna 1970 puolet USA:n kansantuotteesta. Samana vuonna Busines roundtable, joka oli sitoutunut sanojensa mukaan "aggressiiviseen pyrkimykseen saada mahdollisimman paljon valtaa yhtiöille", budjetoi vuosittain 900 miljoonaa dollaria poliittiseen kampanjointiin. Uusliberalistien mielestä edistys ei merkitsekään lisää demokratiaa ja poliittisia uudistuksia, vaan markkinoiden vapauttamista.^[1]

Hayek vaikutti merkittävästi esimerkiksi Margaret Thatcherin ajatuksiin, vaikka Thatcherin hallitus ei harjoittanutkaan puhtaasti Hayekin edustaman uusliberalismin mukaista politiikkaa. Tästä syystä Hayekia on usein kutsuttu uusliberaaliksi tai uusoikeistolaiseksi ja hänen oppejaan seuranneet Thatcher ja Reagan olivat uuskonservatismin perustajia. Myöhemmin Hayek kutsui itseään kuitenkin ”vanhaksi whigiksi” konservativismin perustajan Edmund Burken sanoman mukaan.

Myöhemmissä kirjoituksissaan Hayek pyrki etääntymään oikeistosta. Kirjoituksessaan Miksi en ole konservatiivi^[2], hän sanoi konservatismin olevan käytännössä suunnatonta, autoritaarista sekä kyvytöntä moniarvoisuuteen ja ymmärtämään erilaisia ihmisiä. Toisin kuin konservatiivit, Hayek vastusti etuoikeuksia ja vakiintuneita arvojärjestyksiä, yliluonnollisiin voimiin vetoamista ja julkisen vallan kasvua.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ (Patomäki 2007, 49-50)
2. ↑ Hayek, F. A.: In The Constitution of Liberty. kirjoitus "Why I Am Not a Conservative".. University of Chicago Press, 1960. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.1.2008).

[muokkaa] Katso myös

• Itävaltalainen koulukunta

[muokkaa] Kirjallisuutta

Hayekia suomeksi:

• Iivonen, Jyrki (suom.): Tie orjuuteen (The Road to Serfdom).. Tampere: Gaudeamus, 1995.
• Norri, Joose & Norri, Matti (suom.): Kohtalokas ylimieli (The Fatal Conceit).. Jyväskylä: Art House, 1998.

Hayek-tutkimusta suomeksi:

• Rajala, Petri: Yksilön demokraattinen vaikutusmahdollisuus legal democracy piirissä - Hayekin malli.. Pro gradu. Jyväskylän yliopiston valtio-opin laitos, 1997.
• Leskinen, Rami: Konstruktivistisen rationalismin hylkäämisen perusteet Friedrich A. Hayekin filosofiassa.. Pro gradu. Turun yliopiston filosofian laitos, 2002.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Biography of Friedrich August Hayek – Elämäkerta-artikkeli taloustieteellisestä tietosanakirjasta
• Elämäkerta von Mises -instituutilta
• The Friedrich Hayek Scholars' Page – Laaja kokoelma akateemista informaatiota Hayekista
• Hayekin vaikutus Friesilaiseen filosofiaan
• Reason-lehden artikkeli Hayekista ja hänen mahdollisesta kannastaan homoavioliittoihin
• Hayek ODP:n hakemistossa