Starttiraha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Starttiraha on aloittavalle yrittäjälle tarjottava etu. Sen on tarkoitus varmistaa aloittavan yrittäjän toimeentulo ja parantaa työllisyyttä. Starttirahan myöntämisestä päättää Työ- ja elinkeinotoimisto.

Starttiraha on harkinnanvarainen, joten tulos riippuu paikkakunnasta, vuodenajasta, suhdanteista ja useasta muusta seikasta. Työ- ja elinkeinotoimisto käyttää yleensä aina ulkopuolista asiantuntijaa arvioimaan liikeidean kannattavuuden ja sen, onko yrittäjäksi aikovalla riittävät tiedot ja muut valmiudet. Asiantuntijoita ovat yleensä esimerkiksi kuntien elinkeinojohtajat, uusyrityskeskusten tai TE-keskusten henkilökunta. Lisäksi starttirahan hakijoilta edellytetään alkaville yrittäjille tarkoitetun kurssin käymistä.lähde?

Ennen starttirahapäätöstä työvoimatoimisto ja asiantuntijat selvittävät, ettei mahdollinen tuki vääristä yritysten välistä kilpailua. Yritystoimintaa tai markkinointitutkimusta ei myöskään saa aloittaa ennen tukipäätöstä. Starttirahan saamisen yhtenä ehtona on, että yritystoiminta käynnistetään kolmen kuukauden kuluessa myönteisen starttirahapäätöksen saamisesta.

Starttirahan maksimiaika pidennettiin kymmenestä kahdeksaantoista kuukauteen vuoden 2008 alussa. Se muodostuu kahdesta osasta, perustuesta ja lisäosasta. Vuonna 2014 perustuki on 32,66 euroa päivässä. Lisäosa vaihtelee tilanteen mukaan työ- ja elinkeinotoimiston harkinnan mukaan ja sen suuruus on enintään 60 % perustuen määrästä.[1]

Aikaisemmin starttirahan edellytyksenä oli kolmen kuukauden mittainen työttömyys. Nykyisin tätä vaatimusta ei enää ole, vaan starttirahan voi saada lähes kuka tahansa. Kuitenkin pitäisi olla yrittäjäkokemusta tai -koulutusta. Starttirahapäätöksen ja yritystoiminnan alkamisen jälkeen yrittäjä ei kuitenkaan enää voi saada palkkaa muusta työstä tai esimerkiksi opintotukea. Esimerkiksi eläkettä saavalle henkilölle starttirahaa ei myönnetä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]