Konkurssi

Wikipedia
Ohjattu sivulta Vararikko
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Konkurssi eli vararikko on tilanne, jossa velallinen henkilö tai organisaatio todetaan tuomioistuimessa kyvyttömäksi maksamaan velkojaan takaisin.

Konkurssi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konkurssi tähtää velallisen varallisuuden likvidointiin ja siitä saatujen rahojen jakamiseen velkojille.

Velallisen pitää olla ns. konkurssikelpoinen, jotta se voidaan asettaa konkurssiin. Konkurssikelpoisia ovat muun muassa luonnolliset henkilöt ja yhteisöt kuten yhdistys, osuuskunta, osakeyhtiö, avoin yhtiö jne. Myös kuolinpesä voidaan asettaa konkurssiin. Konkurssikelpoisia eivät ole muun muassa valtio, kunta ja seurakunta.

Konkurssiin asettamisen edellytyksenä on se, että velallinen on joko maksukyvytön tai, eräissä tapauksissa, ylivelkainen. Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, ettei velallinen kykene suorittamaan velkojaan sitä mukaa, kun ne erääntyvät maksettavaksi. Ylivelkaisuudella tarkoitetaan sitä, että velat ylittävät varat.

Velallinen asetaan joko velallisen omasta tai velkojan hakemuksesta konkurssiin. Konkurssiasian käsittelee pääsääntöisesti velallisen kotipaikan tuomioistuin.

Velallisen itse hakiessa yhtiön asettamista konkurssiin tarvitaan osakeyhtiössä hallituksen päätös yrityksen omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin. Itse konkurssihakemus on vapaamuotoinen. Sen tulee kuitenkin sisältää perustelu sille, miksi kyseinen tuomioistuin on asiassa päätösvaltainen, lyhyt perustelu konkurssihakemuksen syistä sekä luettelo tärkeimmistä velkojista yhteystietoineen. Hakemukseen liitetään jäljennös yhtiön hallituksen pöytäkirjasta, jossa omaisuuden luovutuspäätös on tehty, sekä alle kolme kuukautta vanha kaupparekisteriote. Konkurssihakemus jätetään tuomioistuimen kirjaamoon.

Menettelyn aluksi määräysvalta omaisuudesta siirtyy velalliselta konkurssipesälle. Päätösvaltaa konkurssipesässä käyttävät velkojat siltä osin kuin asia ei kuulu lain mukaan pesänhoitajan päätettäväksi tai hoidettavaksi. Velkojat voivat asettaa velkojatoimikunnan, joka neuvoa-antavana elimenä avustaa pesänhoitajaa, valvoo pesänhoitajan toimintaa sekä suorittaa ne tehtävät, jotka velkojainkokous on sille antanut. Laajassa konkurssipesässä velkojatoimikunta on asetettava, jollei sen asettamatta jättämiseen ole erityistä syytä.

Tuomioistuin määrää konkurssiin asettamispäätöksen yhteydessä konkurssimenettelyn alussa muodostetulle konkurssipesälle pesänhoitajan. Konkurssin hakija voi myös esittää tuomioistuimelle tietyn pesänhoitajan nimittämistä. Pesänhoitajan tehtävänä on ottaa haltuunsa konkurssipesän omaisuus, laatia pesäluettelo ja velallisselvitys sekä huolehtia myös muista säädetyistä tehtävistä.

Konkurssipesään kuuluu koko omaisuus, joka velallisella on konkurssin alkaessa, sekä myös omaisuus, joka sinne saadaan palautettua. Konkurssipesän varallisuuteen lasketaan myös pesän mahdollisesti harjoittaman liiketoiminnan tuotto. Konkurssipesällä on melko paljon harkintavaltaa omaisuuden myynnin suhteen. Omaisuutta voidaa myydä pakkohuutokaupalla tai yrityksen jotkin osat voidaan myydä toimivina kokonaisuuksina. Myynnistä on tavoitteena paras mahdollinen tulos.

Konkurssipesään suoritetaan velkaselvittely kaikkien velkojien kesken eli velallisen omaisuus muutetaan rahaksi ja varat jaetaan velkojille saatavien keskinäisessä suhteessa saatavien etuoikeusjärjestyksen mukaisesti. Pesänkirjoituksen vahvistaa vielä velallinen omalla allekirjoituksellaan. Pesäluetteloa ei nykyisin enää vannota tuomarin edessä oikeaksi.

Konkurssimenettelyä säätelee erityinen konkurssilaki. Suomessa nykyisin voimassa oleva konkurssilaki tuli voimaan 1. syyskuuta 2004. Sitä ennen oli voimassa vuonna 1868 säädetty konkurssisääntö.[1]. Konkurssin eräitä vaikutuksia koskevia määräyksiä löytyy useista muistakin laeista kuten muun muassa työsopimuslaista.

Suomessa verottaja tai vakuutusyhtiö tekevät 90 prosenttia kaikista konkurssihakemuksista.[2] Taloustaantuman vuoksi Elinkeinoelämän keskusliitto on vaatinut verottajaa muuttamaan käytäntöään ja antamaan yrityksille lisää maksuaikaa turhien konkurssien välttämiseksi.[3]

Luonnollisen henkilön konkurssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konkurssiin voidaan asettaa myös luonnollinen henkilö, mutta se ei tarkoita samaa kuin henkilökohtainen konkurssi eikä sillä siis vapaudu vastaamasta veloista,[4] vaan sen tarkoituksena on saada parempi selko henkilön varallisuudesta esimerkiksi ulkomailla.[5]

Konkurssipesien hallinnon valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konkurssipesien hallinnon valvontaa varten on Suomen oikeusministeriön yhteydessä konkurssiasiamies.

Konkurssiasiamiehen tehtävänä on:

  1. seurata konkurssipesien toimintaa sekä aloittein, neuvoin ja ohjein edistää sekä kehittää hyvää pesänhoitotapaa;
  2. valvoa, että konkurssipesiä hoidetaan lain ja hyvän pesänhoitotavan mukaisesti ja että pesänhoitajat asianmukaisesti hoitavat heille kuuluvat tehtävät;
  3. huolehtia tarvittaessa velallisen tilien ja toiminnan tarkastamisesta;
  4. ryhtyä tarpeellisiin toimiin tietoonsa tulleiden laiminlyöntien tai väärinkäytösten tai muiden oikaisua vaativien seikkojen vuoksi;
  5. huolehtia konkurssipesien julkisselvityksestä;
  6. suorittaa muut hänelle laissa tai sen nojalla säädetyt tehtävät.

Konkurssiasiamies voi erityisestä syystä päättää, että valtio ottaa vastatakseen osakeyhtiön, osuuskunnan ja säätiön selvitysmenettelyn kustannuksista. Konkurssiasiamies voi tällöin määrätä, että selvitysmies laatii yhtiön, osuuskunnan tai säätiön toiminnasta konkurssiasiamiehen tarkemmin määräämällä tavalla selvityksen.

Takaisinsaanti konkurssissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takaisinsaannilla konkurssissa tarkoitetaan takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (26.4.1991/758) mukaisia tilanteita, joissa velallisen tekemiä konkurssia edeltäneitä oikeustoimia (kuten velan maksu) voidaan peräyttää eli palauttaa konkurssipesään.[6]

Yleisimmin takaisinsaantia haetaan takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:n yleisen takaisinsaantiperusteen avulla. Oikeustoimen peräyttäminen edellyttää tällöin, että sillä on sopimattomasti suosittu velkojaa toisten velkojien kustannuksella, siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta tai lisätty velkoja velkojien vahingoksi. Lisäedellytyksenä on myös se, että velallinen oli oikeustointa tehtäessä maksukyvytön tai että oikeustoimi osaltaan johti maksukyvyttömyyteen ja että toinen osapuoli oli tai tämän olisi pitänyt olla tietoinen maksukyvyttömyydestä tai ylivelkaisuudesta taikka oikeustoimen merkityksestä velallisen taloudellisille oloille sekä seikoista, joiden vuoksi oikeustoimi oli sopimaton.[7]

Myös ennen konkurssia tehty velan maksu voidaan peräyttää takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n perusteella mikäli se on tehty kolme kuukautta ennen määräpäivää eli konkurssihakemuksen jättämistä. Tällöin velan maksun peräyttämisen osalta edellytyksenä on, että velka on maksettu epätavallisin maksuvälinein tai ennenaikaisesti taikka määrällä, jota pesän varoihin nähden on pidettävä huomattavana. Maksu ei kuitenkaan peräydy, jos sitä voidaan pitää olosuhteen huomioon ottaen tavanomaisena. Lisäedellytykseksi on lisäksi oikeustieteellisessä keskustelussa asetettu se, että velan maksusta on aiheutunut muille velkojille vahinkoa. Takaisinsaannista konkurssipesään annettuun lakiin sisältyy myös omat säännöksensä mm. lahjan ja osituksen peräyttämiseen konkurssipesään.[7]

Konkurssi Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.

Yhdysvalloissa vallitseva konkurssilainsäädäntö poikkeaa olennaisesti suomalaisesta. Katso pääartikkelit Chapter 7 ja Chapter 11 (lisäksi Chapter 12, joka on maanviljelijä- ja kalastajayrittäjille mahdollinen erityinen konkurssimenettely sekä Chapter 13, joka on yksityishenkilöiden- tai yhtiöiden velkojen uudelleenjärjestely- / lainanhoito-ohjelmamenettely). Konkurssimenettelypetoksesta voidaan rangaista sakolla ja/tai korkeintaan viiden vuoden vankilatuomiolla.

Konkurssimenettelyssä velkoja ei pääse kaikkiin omaisuuden muotoihin käsiksi. Exemption -listaksi kutsuttuja menettelyitä on sekä liittovaltion tasolla, että osavaltioiden tasolla. Niistä voidaan käyttää jompaakumpaa (ellei osavaltiolistaa ole säädetty pakolla käytettäväksi, kuten noin 40 osavaltiossa on tehty). Esimerkiksi henkilökohtaiset tavarat kuten vaatteet eivät joudu konkurssissa likvidoitavaksi ja joissakin tapauksissa myös ammattinharjoittamiseen liittyvä omaisuus on suojattu. Joissakin osavaltioissa myös koti ja auto sekä niiden varustukseen kuuluva omaisuus on turvattu. Tapauskohtaisesti osan turvaamattomasta omaisuudesta voi jopa muuttaa turvattuun muotoon ennen konkurssimenettelyyn hakeutumista.

Kulttuurisesti konkurssin läpikäyminen ei ole samalla tavoin leimaavaa kuin Suomessa, vaan sitä voidaan pitää jopa positiivisena oppimiskokemuksena.

Konkurssi Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.

Ruotsissa konkurssin (ruots. konkurs) voivat käydä läpi sekä yritykset että yksityishenkilöt. Joko velkoja tai velallinen itse voivat hakea konkurssia. Henkilö tai yritys eivät pääse käsiksi varoihinsa konkurssissa, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. On tavanomaista että yritykset vähentävät velkojaan konkurssimenettelyn kautta. Entinen tai uusi omistaja perustaa uuden yrityksen joka ostaa konkurssiin menneeltä yritykseltä tärkeimmän omaisuuden jättäen velat jälkeensä.

Muodollista konkurssia harvoin tehdään yksityishenkilöille. Velkojat voivat hakea rahaa viranomaisten avulla muutenkin, ja velalliset eivät hyödy siitä mitenkään koska kuluja tulee lisää ja velat säilyvät. Todella maksukyvyttömät voivat saada velka-armahduksen velanpuhdistusprosessin (ruots. skuldsanering) kautta. Jätettyään hakemuksen he saavat maksusuunnitelman, jossa he maksavat niin paljon kuin kykenevät viiden vuoden ajan, jonka jälkeen kaikki jäljellä oleva velka armahdetaan. Tämä prosessi tuli mahdolliseksi vuonna 2006, sitä ennen kaikki velat säilyivät läpi elämän.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Konkurssilaki, 24. luvun 1 §
  2. Konkurssit kiihtyvässä kasvussa 27.5.2012. Yleisradio. Viitattu 19.11.2012.
  3. Fagernäs vaatii yritysten maksuille lykkäystä. Turun Sanomat.
  4. Oikeusministerin vastaus kirjalliseen kysymykseen
  5. Asiakastieto.fi
  6. Laki takaisinsaannista konkurssipesään 26.4.1991/758
  7. a b Kontturi Mikko: Velan maksun vahingollisuus konkurssitakaisinsaannissa, Oikeustieto 2/2011 s. 23 – 26.