Työsopimus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Työsopimus on kirjallisesti, suullisesti tai sähköisesti tehty tahdonilmaisu (kaksipuolinen oikeustoimi), jossa työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle tämän määrittelemään tehtävää, työtä, sovitulla tai määritellyllä (työ)paikalla tai -aluella, sovittuna (työ)aikana, työnantajan työnjohdon ja valvonnan alaisena, sovittua korvausta (palkka) vastaan.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työsopimus on yrityksen ja yksityisen henkilön välinen oikeustoimi. Työsopimuksessa sovitaan työn laadusta tai tietystä työsuorituksesta, palkasta ja muista työehdoista. Työsopimuksia sääntelee Työsopimuslaki (26.1.2001/55). Sopimuksessa on noudatettava paitsi lain säännöksiä myös palkka- ja muita ehtoja, jotka alan valtakunnallisessa työehtosopimuksessa (TES) on määrätty noudatettaviksi tai on sovittu laista poikkeavasti.

Työsuhteen muotoja, työtyyppejä on useita, mutta työsopimuksia on kahta päätyyppiä:

  • toistaiseksi voimassa oleva, ja
  • määräaikainen työsopimus.

Työsopimus tehdään toistaiseksi voimassa olevaksi, ellei ole perusteltua syytä tehdä sitä määräaikaiseksi, ts. määräaikaiseen työsopimukseen tulee olla peruste, joka mainitaan työsopimuksessa. Määräaikaisuuden perusteita voivat olla esimerkiksi sijaisuus, työn kausiluontoisuus, määräaikainen hanke, kertaluontoinen työsuoritus, oppilaitoksen harjoitteluaika, tai oppisopimuksen määräaika.

Lojaliteettivelvoite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työntekijällä on lojaliteettivelvollisuus työnantajaansa ja työpaikkaansa kohtaan. Lojaliteettivelvoite tarkoittaa, että työntekijän on kaikessa toiminnassaan, myös vapaa-ajallaan tai esim. ollessaan lomautettuna, vältettävä kaikkea toimintaa, joka vakavasti horjuttaa osapuolten välistä luottamussuhdetta.[1] Työntekijän on tehtävä työnsä tunnollisesti eikä työntekijä saa kieltäytyä työstä perusteettomasti. Työntekijän tulee työssään pyrkiä välttämään raaka-aineiden tuhlausta, toimimaan taloudellisesti, osallistua pelastustehtäviin eikä hän saa levittää työnantajastaan paikkansapitämättömiä tietoja tai salassapidettäviä tietoja. Usein lojaliteettivelvoitteeseen sisällytetään kilpailevan toiminnan kielto (ei saa toimia toisen saman alan työnantajan hyväksi), jonka kesto voi ulottua työsuhteen päättymisen jälkeenkin. Lojaliteettivelvoitteen arvioinnissa käytetään olosuhteiden kokonaisarviointia: mikä on lojaliteetin aste ko. työntekijä asemassa siten, että kaikki asiaan kuuluvat seikat arvioidaan. Työntekijällä on kuulemisoikeus.

Työsopimuksen päättäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus lakkaa irtisanomisella tai purkamisella. Huomattava on, että lomauttamismenettelyssä työnteko ja palkan maksaminen keskeytetään toistaiseksi tai määräajaksi, mutta työsuhde ei kuitenkaan lakkaa.

Työnantaja ei saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta ilman asiallista ja painavaa syytä. Työntekijästä itsestään riippuvana asiallisena ja painavana syynä voidaan pitää esim. työsopimuksesta tai laista johtuvien velvoitteiden vakavaa rikkomista ja laiminlyöntiä. Lisäksi laissa on lueteltu syitä, joita ei voida pitää asiallisena ja painavana.

Työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen taloudellisesta tai tuotannollisesta syystä mikäli työ on vähentynyt mainituista tai niihin verrattavista syistä olennaisesti ja pysyvästi eikä työntekijää voi kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Mikäli työnantajalla on taloudellinen tai tuotannollinen peruste irtisanoa, työssä, hoito- tai vuorotteluvapaalla olevat ovat kaikki samassa asemassa olkoonkin, että perhevapailla olevaa koskee nk. tehostettu irtisanomissuoja; irtisanominen tapahtuu perhevapaan jälkeen, mutta ilmoitus irtisanomisesta voidaan toimittaa jo hoitovapaalla. Työnantaja arvoi ja tulkitsee direktio-oikeutensa turvin kohtuudella sijoittamisen ja uudelleen kouluttamisen mahdollisuudet.

Irtisanomisaika voidaan sopia enintään kuudeksi kuukaudeksi. Mikäli muuta ei ole sovittu, irtisanomisaika on työnantajan puolelta 1–6 kuukautta työsuhteen kestosta riippuen. Työntekijän sanoessa itsensä irti, on irtisanomisaika 14 päivää alle viisi vuotta kestäneessä työsuhteessa ja yli viisi vuotta kestäneessä työsuhteessa yksi kuukausi.

Yritystoiminnasta yrityksissä annetun lain mukaan irtisanominen ja lomautus liikkeen luovutuksen yhteydessä on irtisanominen mahdollista vain määräajan ja yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen.

Koeaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työsopimuksessa voidaan halutessa sopia koeajasta. Koeajan kuluessa työsopimus voidaan molemmin puolin purkaa ilman irtisanomisaikaa esim. välittömästi. Syrjiviä ja epäasiallisia perusteita koeajan purkamisessa ei saa käyttää. Mikäli koeajalle ei sovita pituutta, on se lain sallima maksimiaika. Työntekijöiden edustajalla (luottamushenkilö, luottamusmies, työsuojeluvaltuutettu) ei ole erityistä turvaa koeaikana.

Irtisanomisjärjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työsopimuslaissa ei ole kuvausta siitä, miten työnantajan tulee valita irtisanottavat työntekijät: työnantaja voi irtisanoa kenet se kokee parhaaksi – samoin kuin työnantaja saa päättää kenen kanssa se tekee työsopimuksen. Mikäli työntekijä on menettänyt osan työkyvystään kyseisen työnantajan palveluksessa, työturvallisuuslain ja työterveyshuoltolain mukaan työtä on pyrittävä helpottamaan eikä vajaakuntoisuus saa olla irtisanomisperuste. Toisaalta perhe-, vuorottelu- tai hoivavapaalla olevaa koskee nk. tehostettu irtisanomissuoja: perhevapailla oleva voidaan irtisanoa ainoastaan silloin kun koko yrityksen toiminta lakkaa. Ilmoitus irtisanomisesta voidaan kuitenkin toimittaa perhevapaalla olevalle, mutta työsuhde ei lakaa perhevapaan aikana. Irtisanomisissa ei saa syyllistyä syrjintään ja irtisanomiset on tehtävä tasapuolisesti. Lisäksi työehtosopimuksissa voi olla lisämääräyksiä irtisanomisjärjestyksestä.

Käytännössä irtisanomisjärjestys poikkeaa eri yrityksissä. Yleisesti oletetaan, että mitä lyhempi työsopimus, sitä nopeammin työnantaja irtisanoo sopimuksen. Yleensä alihankintaa, vuokratyövoimaa ja määräaikaisia työsopimuksia vähennetään ensin tai ne jätetään uusimatta. Edelleen yleisesti oletetaan, että toistaiseksi voimassa oleva työsopimus olisi em. epätyypillistä työsuhdetta pysyvämpi. Toisaalta työmarkkinoilla on myös muodostunut toimintatapoja, joissa vanhimmat työtekijät irtisanotaan ensin; toisaalta ikäsyrjintää, ainakaan moraalisessa mielessä, ei saisi esiintyä, mutta nk. työeläkeputkia on käytetty osana henkilöstöhallintoa.

Takaisinottovelvoite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työnantajan on tarjottava työtä taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanomalleen työntekijälle 9 kuukauden ajan työsuhteen päättymisestä ”samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita irtisanottu työntekijä oli tehnyt”. Työnantajan on otettava yhteyttä työvoimatoimistoon ja tiedusteltava, onko entinen työntekijä hakemassa töitä; mikäli on, työtä on tarjottava entiselle työntekijälle. Takaisinottovelvollisuuden laiminlyönti johtaa vahingonkorvausvelvollisuuteen. Takaisinottovelvoite konkretisoituu vain tilanteessa, mikäli yrityksessä on sellaista työtä, josta työntekijä kykenee suoriutumaan koulutuksellaan: työnantajalla ei ole velvollisuutta uudelleenkouluttaa irtisanottua henkilöä - ainoastaan vain perehdyttää ko. tehtävään. Edelleen työnantajalla ei ole ole velvollisuutta uudelleenjärjestellä tehtävää tai tarjota työtä esim. konsernin toisessa yksikössä. Huomattava on, että työssäolevat ja osa-aikaiset työntekijät ovat etuoikeutettuja ennen irtisanottuja takaisinottovelvollisuuden piirissä olevia hakemaan uusiin avoimiin tehtäviin.

Käytännössä tehtävät ja tehtävien toimenkuvat muuttuvat yrityksissä, ja takaisinottovelvoitteen rikkomisia ei olla merkittävässä määrin riitautettu työoikeusjärjestelmässä. Edelleen, työnantajalla tulee olla aito lisätyövoiman tarve tehtäviin. Siten tilanne, jossa työnantaja siirtää yrityksen sisällä henkilöitä tai esim. osa-aikaisia työntekijöitä ko. uusiin tehtäviin, ei täytä takaisinottovelvoitteen edellytyksiä. Työnantaja voi ottaa tehtävään myös palkattoman harjoittelijan rikkomatta takaisinottovelvoitetta.

Irtisanomisilmoitusten metaforat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erottamista ei usein ilmaista selkokielellä, vaan irtisanomisilmoituksessa on usein korkea abstraktiotaso. Alatyylin ilmaisut kuten "jengi saa kenkää" muuntuu passiivimuotoon "yrityksessä ilmoitetaan irtisanomisista". Perusteeton irtisanominen on laitonta ja työnantajat syyllistyvät harvoin laittomuuksiin irtisanomisten juridiikassa: tyypillisiä julkisuuteen annettuja perusteita ovat säästöohjelmat ja ilmoitukset henkilöstön vähennystarpeesta. Kerrotaan, että toimintoja uudelleen järjestellään, keskitetään ja organisoidaan. Organisatoriset metaforat ovat käyttökelpoisia: työntekijät rinnastetaan usein turhiin puun oksiin, joita "täytyy karsia". Toisaalta metaforat "tarvitaan leikkauksia" voi viitata kylmähermoiseen kirurgiseen toimenpiteeseen; työntekijät nähdään loisina tai syöpäläisinä, jotta "yritys saadaan terveelle pohjalle". [2]

Alaikäisten työsopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alle 15-vuotiaan puolesta työsopimuksen voi tehdä huoltaja tai huoltajan luvalla alle 15-vuotias itse. 15 vuotta täyttänyt saa itse tehdä ja purkaa työsopimuksensa, mutta huoltajalla on oikeus purkaa 15–17-vuotiaan tekemä sopimus, jos se on tarpeellista tämän kasvatuksen, kehityksen tai terveyden takia.

Työnantajalla ja työntekijällä on oikeus kuulua yhdistykseen sekä oikeus osallistua tällaisen yhdistyksen toimintaan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tiitinen, Kari Pekka – Kröger, Tarja: Työsopimusoikeus. 6. painos. Helsinki: Talentum, 2012. ISBN 978-952-14-1676-7.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Erto. Työsuhdeopas. [1] viitattu 11.3.2012.
  2. Holvas, Jakke. Työn sanat. Irtisanomisen abc. Helsingin Sanomat 30.11.2003.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]