Viivästyskorko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Viivästyskorko on korko, jota velallinen joutuu suorittamaan maksun suorituksen viipyessä yli sopimuksen edellyttämän ajankohdan. Tämä rahavelvoitteen rikkomisesta johtuva seuraamus pyrkii ohjaamaan velallista oikea-aikaiseen suoritukseen ja toisaalta hyvittämään velkojaa viivästyksen johdosta.

Vuoden 1734 lain kauppakaaren 9. luvun 8 §:n määrittelemä viiden prosentin (jos eräpäivää ei ollut) ja kuuden prosentin (jos eräpäivä oli määrätty) viivästyskorko oli käytössä pitkään, sillä sitä muutettiin vasta vuoden 1983 alussa voimaan tulleella korkolailla (633/1982). Korkolaki korotti vuotuisen viivästyskoron 16 prosenttiin.[1] Vuonna 1995 viivästyskoron suurin määrä sidottiin Suomen Pankin vahvistamaan viitekorkoon (laki 284/1995). Nykyisin viivästyskoron määrä on 7 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Euroopan keskuspankin puolivuosittain määrittämä viitekorko (laki 340/2002). Korkolaki on tahdonvaltainen oikeussäännös eikä sitä sovelleta julkisoikeudellisiin velkasuhteisiin.

Viivästyskoron maksamisen alkamispäivä on eräpäivää seuraava päivä sellaisille maksuille, joille eräpäivä on määrätty. Jos eräpäivää ei ole määrätty sitovasti, koron maksu alkaa 30 päivän kuluttua velkojan laskun lähettämispäivästä tai rahamäärän vaatimispäivästä.[2]

Korko eri perusteiden mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajanjakso Korko vuodessa
vuoteen 1983 saakka Joko 5 % (jos velalla ei ollut eräpäivää) tai 6 % (jos eräpäivä oli määrätty).
1.1.1983 – 30.4.1995 Viivästyskorko on ollut kiinteä 16 % koko tämän ajan.
1.5.1995 alkaen Korko on 7 pros.yks. korkeampi kuin EKP:n määrittämä viitekorko.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 1016–1017.
  2. Korkolaki, 5–6 §.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]