Elatusapu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Elatusapu on maksu, jolla vanhempi täyttää lapsensa lakisääteisen elatusvelvollisuuden tai osan siitä. Lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua, jos vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta tai jos lapsi ei pysyvästi asu kyseisen vanhemman luona. Elatusavun määrä ja sen suorittamistapa määritetään vanhempien tekemällä ja lastenvalvojan vahvistamalla sopimuksella tai tuomioistuimen tuomiolla.

Vanhempien tulee vastata lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa. Huomioon otetaan myös lapsen kyky ja mahdollisuudet itse vastata elatuksestaan sekä seikat, joiden johdosta vanhemmille ei aiheudu lapsen elatuksesta kustannuksia tai ne ovat vähäiset.

Elatusapua on suoritettava kuukausittain etukäteen, jollei toisin ole sovittu tai määrätty. Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi eri määräisenä eri ajanjaksoilta. Velvollisuus suorittaa elatusapua päättyy, kun lapsi täyttää kahdeksantoista vuotta, jollei toisin ole sovittu tai määrätty.

Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi kertamaksuna, mikäli tämä on tarpeen lapsen elatuksen turvaamiseksi vastaisuudessa ja sitä on elatusavun suorittajan maksukykyyn nähden pidettävä kohtuullisena. Elatusavun suuruuden määrittämiseksi oikeusministeriön työryhmä on laatinut ohjeen.

Jos toinen vanhemmista ei maksa elatusapua, on lapsella oikeus saada elatustukea, jonka maksaa Kansaneläkelaitos. Elatustukena maksettu määrä peritään mahdollisuuksien mukaan elatusvelvollisuutensa laiminlyöneeltä vanhemmalta. Täysimääräinen elatustuki on tällä hetkellä 142,86 e/kk. (1.1.2011).[1]

Entiselle puolisolle maksettava elatusapu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avioeroon tuomittaessa tuomioistuin voi velvoittaa puolison suorittamaan elatusapua toiselle puolisolle sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi, jos toisen puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua. Näin tapahtuu nykyisin kuitenkin hyvin harvoin.

Elatusapu voidaan tällöin vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta. Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon.

Korkein oikeus on antanut tammikuussa 2010 ennakkopäätöksen KKO 2010:3, jossa kysymys oli ulkomaalaissyntyisen, heikon suomen kielen taidon omaavan ja ammattikoulutusta vailla olevan puolison oikeudesta elatusapuun noin kymmenen vuotta kestäneen avioliiton päättymisen jälkeen. Korkein oikeus katsoi äänestyksen jälkeen, että tapauksessa oli edellytykset määrätä aviomies maksamaan elatusapua entiselle vaimolleen kolmen vuoden ajan avioeron jälkeen.[2]

Kansainvälinen elatusapu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New Yorkissa tehtiin 1956 yleissopimus elatusavun perimisestä ulkomailla. Sen nojalla toisen maan tuomioistuimen päätös voidaan panna täytäntöön edunsaajan kotivaltiossa.[3] Valtiot ovat laatineet kahdenvälisiä elatusapujen perintää koskevia sopimuksia. Ellei asianosaisen kotimaa ole tunnustanut yleissopimuksia eikä valtiosopimuksia, pitää tämän kotimaan tunnustaa erikseen elatusapupäätös, jotta se saa lainvoiman.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/301208095135HL?OpenDocument KELAn verkkosivusto: elatustuki
  2. http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2010/20100003 KKO 2010:3
  3. http://ec.europa.eu/civiljustice/maintenance_claim/maintenance_claim_int_fi.htm
  4. Salminen, s. 144.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]