Työeläkevakuutusyhtiöt Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Työeläkevakuutusyhtiö on työeläkevakuutuksia myöntävä vakuutusyhtiö. Suomessa toimii neljä työeläkevakuutusyhtiötä: Elo, Ilmarinen, Varma ja Veritas.[1] Entisistä työeläkeyhtiöistä Eläke-Fennia ja Eläke-Tapiola yhdistyivät 2013 muodostaen Elon, Etera yhdistyi Ilmariseen 2018[2] ja Pensions-Alandia Veritakseen 2019.[3]

Laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa toimivia vakuutusyhtiöitä säätelee vakuutusyhtiölaki, ja EU:n vakuutusyhtiöitä koskevat direktiivit.

Suomen lakisääteinen työeläkevakuutustoiminta on katsottu siinä määrin muusta vakuutustoiminnasta poikkeavaksi alaksi, että työeläkevakuutusyhtiöitä varten on säädetty oma laki (Laki työeläkevakuutusyhtiöistä, 354/1997). Vakuutusyhtiölaki koskee soveltuvin osin. Erityispiirteet perustuvat siihen että yhtiöiden ensisijainen tehtävä on lakisääteisen työeläkeliikkeen hoitaminen. Työeläkemaksujen keräämisen ja eläkkeiden maksamisen lisäksi yhtiöiden tehtävänä on hankkia hallittavina oleville työeläkevaroille mahdollisimman hyvä, vakaa ja pitkäaikainen tuotto. Erityislainsäädännöllä halutaan myös varmistaa työeläkevakuutusyhtiöiden itsenäisyys suhteessa samaan yhtiöryhmään kuuluviin muihin vakuutusyhtiöihin.[4]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laki on taannut työmarkkinajärjestöille vähintään puolet työeläkeyhtiöiden hallituspaikoista. Kiintiöstä 2/3 kuuluu ammattiliittojen keskusjärjestöille. Järjestely on kansainvälisesti poikkeuksellinen.[5]

Vuonna 2017 Savon Sanomat puolusti aloitetta pk-yrittäjien ja järjestäytymättömien palkansaajien edustuksesta eläkeyhtiöiden hallituksiin ja hallintoneuvostoihin. EK ja SAK vastustivat tätä, mutta lehden mukaan ne eivät edusta läheskään kaikkia työnantajia ja työntekijöitä.[6] 40 % työntekijöistä ei kuulu ammattiliittoihin. Kuitenkin työeläkemaksut ovat pakollisia. Esimerkiksi STTK:n puheenjohtaja on Varman ja SAK:n puheenjohtaja Ilmarisen varapuheenjohtaja.[5]

Vakavaraisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakavaraisuus 30.6.2007 ja 30.6.2008[7]
Eläke-Fennia Ilmarinen Varma Etera Eläke-Tapiola Veritas
2007 2008 2007 2008 2007 2008 2007 2008 2007 2008 2007 2008
Pääoma/vakavaraisuusraja 1,91 1,84 2,2 1,9 2,4 1,9 2,3 1,7 1,9 1,4 2 2
Vakavaraisuusaste (%) 28,6 14,1 36,2 22,3 35,7 23,1 34,6 21,3 24,6 13,9 39 24

Vakavaraisuus on tärkeä kilpailukeino ja vaikuttaa yrityksen kykyyn jakaa hyvityksiä. Finanssivalvonta julkaisee vuosittain tietoja työeläkeyhtiöiden vakavaraisuuksista. Riskinkestävyys tarkoittaa kykyä kestää markkinaheilahteluja. Sitä mitataan vakavaraisuusasteella eli toimintapääoman suhteella verrattuna vastuuvelkaan (%).

Toimintapääoman suhde vakavaraisuusrajaan on säädösten mukaan 2/3 vakavaraisuusrajasta. Eläkeyhtiöiden sijoitustoiminnan sääntelyä ja vakavaraisuusrajan laskutapaa muutettiin vuoden 2007 alussa suuremman tuoton ja riskin lisäämiseksi.

Finanssikriisin johdosta työeläkevakuutusyhtiöiden vakavaraisuudet putosivat loppuvuodesta 2008 voimakkaasti, jolloin niiden vakavaraisuuden tukemiseksi säädettiin poikkeuslaki (853/2008), jolla laskettiin tuottovaatimusta vuodelta 2008, kasvatettiin osaketuottojen perusteella huomioon otettavaa erää ja rinnastettiin osa vastuuvelkaan kuuluvaa vastuuta toimintapääoman eräksi. Lisäksi toimintapääoman vähimmäismäärä laskettiin kahteen prosenttiin vuosiksi 2008-2010. Poikkeuslain vaikutus työeläkevakuutusyhtiöiden vakavaraisuuteen vaihtelee yhtiöittäin, mutta keskimäärin se on noin 9 prosenttiyksikköä.

Sittemmin sijoitustuotot ovat elpyneet, ja kevään 2015 tilanteessa yhtiöiden toteutunut pitkän tähtäyksen sijoitustuotto oli tavoitetasolla.

Suomen työeläkeyhtiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa toimivat ainakin seuraavat työeläkevakuutusyhtiöt. Niiden perässä on mainittu yhtiöiden lähipiiriin kuuluvia vakuutuskonserneja.

Lisäksi Suomessa toimii eläkelaitoksia, jotka eivät ole yhtiömuotoisia.

Työeläkevarojen väärinkäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finanssivalvonnan mukaan työeläkeyhtiöt suosivat "omia" vakuutusryhmittymiään vaikkeivät saisi. Niiden tulisi toimia itsenäisesti.[8]

Työhyvinvointirahojen käyttö asiakkaiden hankintaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska työeläkemaksut perustuvat lakiin, normaali hintakilpailu eläkeyhtiöiden välillä ei toimi. Tyky-rahoja käytetäänkin asiakkaiden kalasteluun, vaikka Finanssivalvonnan mukaan ne pitäisi käyttää korkeaan työttömyyseläkeriskiin puuttumiseen. Esimerkiksi Varma tarjosi Raha-automaattiyhdistykselle 755 000 euroa asiakkuudesta, vaikka RAY:n työntekijät ovat keskimäärin 35-vuotiaita, usein opiskelijoita.[9]

Finanssivalvonnan mukaan vakuutusryhmittymät "ostavat" itselleen asiakkaita työeläkeyhtiöiden työhyvinvointirahoilla. Rahaa luvataan vastineeksi ryhmittymän kokonaisasiakkuudesta. Työhyvinvointirahojen jako onkin keskittynyt esimerkiksi 5-6 prosentille Ilmarisen ja Varman asiakkaita, vaikka kaikki asiakkaat joutuvat maksamaan niitä samassa suhteessa. Rahaa voidaan antaa jopa monikymmenkertainen määrä verrattuna asiakkaan maksamaan summaan. Saajat ovat usein uusia asiakkaita. Helsingin Sanomien julkistamassa viestissä tarjous työhyvinvointirahoista kytkettiin suoraan ryhtymiseen kokonaisasiakkaaksi. Fiva on huomauttanut epäkohdasta vuodesta toiseen.[10]

STM:n selvitysmies Osmo Soininvaara onkin tästä syystä esittänyt työhyvinvointitehtävien siirtämistä työeläkeyhtiöiltä esimerkiksi Työterveyslaitokselle.[11]

Liiketoimet asiakkaiden kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satoja miljoonia euroja työeläkerahoja on käytetty myös liiketoimiin uusien asiakkaiden kanssa. Finanssivalvonta salaa osan näistä liiketoimista ja työhyvinvointirahoista, vaikka eläkeyhtiöt raportoivat ne sille. Helsingin Sanomien mukaan tämä tekee toimien julkisen valvonnan osittain mahdottomaksi.[12]

Vuoden 2013 hovioikeuden tuomion mukaan Varma hankki vuonna 2006 CR-Keskus Oy:n asiakkaakseen maksamalla 3,5-kertaisen ylihinnan tämän toimitiloista. Työeläkeyhtiöt tekevät kai kymmenittäin samantapaisia kauppoja joka vuosi.[13]

Kiinteistökaupat lähipiirin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savon Sanomien mukaan työeläkeyhtiö Ilmarinen osti Finnairin pääjohtaja Mika Vehviläisen kalliin asunnon ylihintaan vuonna 2011, kun se ei ollut mennyt kaupaksi. Finnair on Ilmarisen suurasiakas. Päätöksen hyväksynyt Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas oli valtionyhtiö Finnairin hallituksen puheenjohtaja. Vehviläinen istui Ilmarisen hallintoneuvostossa.[14][15]

Sosiaali- ja terveysministeriön entinen ylijohtaja Tarmo Pukkila moitti kauppaa ja vaati selvitystä vastaavista kaupoista työeläkevaroilla. Hän myös kieltäisi eläkeyhtiöiden johdon toimimisen pörssiyhtiöiden hallituksissa.[16]

Jo vuonna 2003 Björn Wahlroos oli sanonut, että työeläkeyhtiöt maksavat ylihintaa kiinteistöistä saadakseen vastapalvelukseksi asiakkuuksia. Hän ihmetteli, miksi viranomaiset eivät puutu asiaan, vaikka se oli yleisesti tiedossa.[17] Sammon konsernijohtaja Wahlroos vaatikin työeläkerahojen keskittämistä esimerkiksi Eläketurvakeskuksen hallinnoitaviksi, koska järjestelmä ei nytkään ole "yksityinen" eikä kilpailullinen.[18] Myös Osmo Soininvaara pitää "yksityisiä" työeläkeyhtiöitä turhina eläkepolitiikassa mutta epäilee työnantajien olevan este niiden lakkauttamiselle.[19]

Työeläkerahojen poliittinen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työeläkeyhtiö Varman varatoimitusjohtaja Markku Hyvärinen, entinen Sdp:n puoluesihteeri, jakoi työeläkevakuutusyhtiön rahaa Sdp:lle, Keskustalle ja Kokoomukselle vuoteen 2008 asti. Sen jälkeenkin ainakin Eläke-Tapiola, Eläke-Fennia, Kuntien eläkevakuutus, Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Veritas ja Varma ovat tukeneet puolueita tai poliitikkoja ostamalla vaaliseminaarilippuja.[20]

Sijoitustuotot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työeläkeyhtiöiden heikkojen tuottojen vuoksi vuonna 2011 ETK:n työryhmä esitti reaalituottotavoitteen pudottamista 4 prosentista 3,5 prosenttiin. Esimerkiksi Ilmarinen kertoi tuottonsa olleen vuodesta 1997 asti keskimäärin vain 3,6 prosenttia.[21]

Vuonna 2016 ETK uhkasi eläkemaksujen nousevan 24,4 prosentista 28 prosenttiin, koska kymmenen vuoden reaaliset sijoitustuotot ovat jääneet 2,8 prosenttiin tavoitellun 3,5 prosentin sijaan.[22]

Viime vuosina eläkesijoitusten tuotot ovat olleet parempia: Vuonna 2021 Ilmarinen raportoi reaalituottonsa vuodesta 1997 lähtien olevan keskimäärin 4,6%:ia vuodessa. [23] Myös koko työeläkejärjestelmän pidemmän aikavälin tuotot vuosilta 1997– Q2/2021 (noin 24,5 vuotta) ovat olleet reaalisesti 4,6%:ia vuodessa. [24]

Maailman osakeindeksi (MSCI) tuotti 8 % vuodessa 31.12.1996 - 31.8.2015, 7 % viimeisinä 10 vuotena.[25] Inflaatio oli 2 %.[26][27]

Eläketurvakeskuksen mukaan 1940-luvulla syntyneiden työeläkemaksuille maksetaan eläkkeinä 6,5 prosentin reaalituotto ja 1970-luvulla ja myöhemmin syntyneille 2,3 prosenttia. Naiset saavat 2 prosenttiyksikköä enemmän tuottoa kuin miehet, nuorimmissa ikäluokissa yhden.[28]

Sijoitustuottojen kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työeläkeyhtiöiden matalat tuotot nostavat sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvia palkansaajien työeläkemaksuja. Prosenttiyksikkö tuotossa vastaa kahta prosenttiyksikköä eläkemaksussa.[8] Vuonna 2013 työeläkeyhtiöiden pörssiosakesijoitusten tuotot olivat 18 - 22 % ja Kevan reilut 16 %. Sijoittaminen neutraaliin indeksirahastoon (ETF) olisi tuottanut yli 30 % ja neutraaliin Suomen indeksirahastoon 30 %. Tällainen passiivinen sijoitus olisi kasvattanut eläkerahastoja useilla miljardeilla nykyiseen verrattuna. Taloustoimittaja Marko Erolan mukaan rahoitustiede suosittaakin tällaista passiivista sijoittamista: mitä pidempään sijoitetaan aktiivisesti, sitä varmemmin hävitään passiivisille sijoituksille. Erola ihmettelee, miksi eläkeyhtiöt eivät noudata rahoitustieteen tuloksia vaan arvailevat kurssivoittajia ja palkkaavat kalliita hedge-rahastoja, vaikka se tuottaa tappiota. Yksi työntekijä voisi vähällä vaivalla sijoittaa rahat indeksirahastoihin. [29]

Järjestelmän puolustajat puolestaan voivat huomauttaa, että edullisimpien sijoitusten näkeminen etukäteen on yleensä mahdotonta. Toisaalta tämä puoltaisi juuri Erolan suosittamia indeksisijoituksia kalliimman "aktiivisen" varainhoidon sijaan. Myös yllä kuvatut työeläkevarojen väärinkäytökset ovat osasyy alhaisiin tuottoihin. Indeksisijoituksissa sellaiset eivät olisi mahdollisia. Sijoitusmarkkinoiden tuotto on kytköksissä riskiin siten, että suurimmat tuotot saadaan kaikista riskillisimmistä instrumenteista. Työeläkeyhtiöillä on varsin tiukat vakavaraisuusvaatimukset ja koko eläkevastuu on oltava joka hetki katettuna. Yhtiöiden sijoitustoimintaan liittyvä turvaamisvaatimus rajoittaa niiden riskinottomahdollisuutta. Kaikkien työeläkeyhtiöiden sijoitusomaisuus onkin hajautettuna eri omaisuuslajeihin, kuten osakkeet, joukkovelkakirjat, rahamarkkinasijoitukset, kiinteistöt, takaisinlainaus vakuutuksenottajille, hedge-rahastot ja johdannaisinstrumentit. Sijoituksia hajautetaan myös maantieteellisesti. Toisaalta Wahlroosin ehdottama keskitetty malli Erolan ehdottamilla indeksisijoituksilla mahdollistaisi halvemman ja laajemman hajautuksen ja poistaisi yhtiökohtaiset riskit. Yhdistäminen jo sinänsä tunnetusti pienentää volatiliteettia. Hedge-rahastoja ja johdannaisia käytetään ensisijaisesti niiden tuottaman hajautushyödyn ja riskinhallinnan takia. Hedge-rahastoilla on keskenään hyvin erilaisia sijoituspolitiikkoja ja oikein käytettynä ne turvaavat sijoitussalkun tuottoa silloin, kun muut instrumentit tuottavat tappiota. Ajantasaista tietoa työeläkevakuutusyhtiöiden tilasta saa Työeläkevakuuttajat TELAn sivuilta[1].

Myös MSCI-indeksin tuotto vaihtelee rajusti, ja riippuu siitäkin, missä valuutassa tuotto lasketaan. Aikavälillä 2001-2014 vuosituotto on ollut Yhdysvaltain dollareissa laskettuna alimmillaan -40,33 % ja korkeimmillaan 33,76 %. Keskituotoksi tuolla aikavälillä tulee 4,94 %/v korkoa korolle laskien. Eurosijoittajan näkökulmasta tuotto jäi alhaisemmaksi noin 3 %/v tasolle, sillä euro vahvistui suhteessa dollariin noin 20 % vuoden 2001 tasosta vuoden 2014 loppuun. 2000-luvulla eurolla on saanut alimmillaan 0,85 USD vuonna 2001 ja korkeimmillaan 1,6 USD vuonna 2008.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Tuomo Pietiläinen: Eläkeyhtiöiden riskikestävyys romahti vuosien pohjalukemiin, Toimintapääomista hävisi vuodessa kuusi miljardia euroa eli kolmannes, Eläke-Tapiola ja Eläke-Fennia vähiten vakavaraisia, Helsingin Sanomat 1.9.2008 B5
  2. ↑ Ilmarinen vastaa ensi vuonna 1,1 miljoonan suomalaisen eläketurvasta Aamuset. 29.12.2017.
  3. ↑ Veritas ja Pensions-Alandia ovat nyt yksi yhtiö veritas.fi. 10.01.2019.
  4. ↑ Katriina Lehtipuro, Irene Luukkonen ja Lea Mäntyniemi, Vakuutuslainsäädäntö, Suomen Vakuutusalan Koulutus ja Kustannus 2004, sivu 67
  5. ↑ a b Työeläkeyhtiöiden hallintoa hyvä joskus ravistella Savon Sanomat. 15.05.2017.
  6. ↑ Muut lehdet Helsingin Sanomat. 16.5.2017.
  7. ↑ Eläkeyhtiöt: kestämme osakkeiden lisäpudotukset, Eläke-Tapiola ja Eläke-Fennia vähiten vakavaraisia, Helsingin Sanomat 1.9.2008 B5
  8. ↑ a b http://www.hs.fi/talous/art-2000002925053.html Helsingin Sanomat. 12.10.2016.
  9. ↑ Kylkiäisten käyttö on syytä karsia eläkekilpailusta Helsingin Sanomat. 26.2.2016.
  10. ↑ Eläkeyhtiöt kalastelevat asiakkaita jakamalla miljoonia yritysten työhyvinvointiin Helsingin Sanomat. 31.5.2015.
  11. ↑ Osmo Soininvaara: Sosiaali- ja terveysministeriön HALLINNONALAN LAITOSTEN TEHTÄVÄT JA RAKENTEET SOTE-UUDISTUKSEN JA MAAKUNTAUUDISTUKSEN TEHTÄVIEN TOTEUTTAMISEKSI (sivu 24) Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:5. 2017.
  12. ↑ Suomalaisten työeläkemiljardien valvonnasta paljastui iso puute – Fiva salasi kiistellyt työhyvinvointirahat Helsingin Sanomat. 23.9.2016.
  13. ↑ Kustaa Hulkko: Eläkeyhtiö Varman outo kauppa: Maksoi kiinteistöstä 3,5-kertaisen ylihinnan Suomen Kuvalehti. 15.2.2013.
  14. ↑ Korruption luvattu maa Savon Sanomat. 17.02.2012.
  15. ↑ Finnair-johtajan asuntokauppa: Vehviläinen tienasi 650 000 euroa Suomen Kuvalehti. 6.3.2012.
  16. ↑ Entinen ylijohtaja vaatii eläkeyhtiöiden sisäpiirikauppojen suurselvitystä (tilaajille) Helsingin Sanomat. 16.2.2012.
  17. ↑ Lahjooko eläkeyhtiö asiakkaitaan? Helsingin Uutiset - Rahan perässä. 16.2.2012.
  18. ↑ Kuinka monta eläkeyhtiötä tarvitsemme? Talouselämä. 9.9.2010, päivitetty 26.8.2015.
  19. ↑ Osmo Soininvaara: Hyvinvointivaltio puhtaalta pöydältä Soininvaara.fi. 7.11.2011.
  20. ↑ Työeläkeyhtiö Etera antoi sittenkin vaalitukea Helsingin Sanomat. 2.10.2009.
  21. ↑ HS: Työeläkeyhtiöiden tuotot eivät riitä – eläkkeet voivat heiketä Helsingin Sanomat. 25.2.2011.
  22. ↑ Arvio tulevasta eläkemaksusta muuttui rajusti Kauppalehti. 28.10.2016.
  23. ↑ Työeläkevakuutusyhtiö Ilmarinen: [https://www.ilmarinen.fi/media_global/liitepankki/ilmarinen/taloudellisia-tietoja/tulostiedotus/2021/2021_q3-osavuosiraportti_su_s.pdf Ilmarisen osavuosiraportti 1.1.–30.9.2021] Ilmarinen verkkosivu. 28.10.2021. Ilmarinen. Viitattu 29.10.2021.
  24. ↑ Kimmo Koivurinne/ TELA: Työeläkevarojen määrä 241 miljardia euroa kesäkuun 2021 lopussa Työeläkevakuuttajat TELA ry verkkosivu. 2021. TELA ry. Viitattu 28.10.2021.
  25. ↑ Is Value Set to Soar? (sivut 2-4) Franklin Templeton Institute, Topic Paper. 17.7.2015.
  26. ↑ http://www.in2013dollars.com/1996-dollars-in-2015?amount=100
  27. ↑ http://www.in2013dollars.com/2006-dollars-in-2015?amount=100
  28. ↑ Jo eläkkeellä olevat saavat parhaan tuoton työeläkemaksuilleen ETK.fi. 10.11.2015.
  29. ↑ Taas jäi miljardien eläkepotti saamatta, Marko Erola, Helsingin Sanomat Talous, 8.2.2014.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Työeläkevakuutusyhtiöt_Suomessa&oldid=22317617”