Björn Wahlroos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Björn Wahlroos
Björn Wahlroos
Björn Wahlroos
Syntynyt 10. lokakuuta 1952 (ikä 62)
Helsinki
Yritys Sampo
Asema konsernijohtaja
(2001–2009)
Hallitusjäsenyydet Sampo (pj.)
UPM (pj.)
Nordea (pj.)
Tutkinnot kauppatieteiden tohtori
Siviilisääty naimisissa
Puoliso Saara Wahlroos
(o.s. Litmanen)
Vanhemmat Bror Wahlroos
Marita Wahlroos
(o.s. Isakson)
Lapset Nina Wahlroos
Thomas Wahlroos
Lempinimet Nalle

Björn Arne Christer ”Nalle” Wahlroos[1] (s. 10. lokakuuta 1952 Helsinki) on Sampo-konsernin, UPM:n[2] sekä Nordean hallitusten puheenjohtaja.[3][4] Wahlroos on Sammon merkittävä osakkeenomistaja[5], omistaa Joensuun kartanon Halikossa [6] ja on toiminut kansantaloustieteen professorina.

Björn Wahlroos on ollut useiden vuosien ajan Suomen hyvätuloisimpien joukossa.[7] Helsingin Sanomien toukokuussa 2009 julkaiseman selvityksen mukaan Wahlroosilla on Suomessa eniten valtaa pörssiyhtiöiden hallituksissa. Selvitys perustui hallituspaikkoihin ja pörssiyritysten markkina-arvoihin.[8] Saman vuoden lopulla Iltalehti valitsi hänet Suomen talouselämän vaikutusvaltaisimmaksi päättäjäksi.[3] Wahlroos sijoittui kolmanneksi Suomen Thinkers 20 -listalla Nordic Business Report -lehden valitessa Suomen suurimpia bisnesajattelijoita elokuussa 2012.[9]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Björn Wahlroos valmistui ylioppilaaksi vuonna 1971. Tämän jälkeen Wahlroos opiskeli Svenska handelshögskolanissa, josta hän valmistui kauppatieteiden maisteriksi vuonna 1975 ja kauppatieteiden tohtoriksi 1979. Hän toimi vuosina 1979–1985 Svenska handelshögskolanin kansantaloustieteen professorina.

Wahlroos toimi vuosina 1985–1992 Suomen Yhdyspankin (SYP) johtokunnan varajäsenenä, jäsenenä ja varatoimitusjohtajana. Vuonna 1992 Wahlroosista tuli Mandatumin toimitusjohtaja. Mandatumin yhdistyessä vuonna 2001 Sampo-konserniin Wahlroosista tuli Sammon toimitusjohtaja ja suurin yksityinen osakkeenomistaja (2,13 prosenttia osakkeista). Huhtikuussa 2009 hän siirtyi Sammon hallituksen puheenjohtajaksi.

Björn Wahlroos oli avainhahmoja, kun valuutta- ja korkosäännöstely purettiin, ja toimija niin sanotussa kasinotaloudessa, jossa yhtiöitä vallattiin ja järjesteltiin uudelleen. Wahlroos myi Tampellan säästöpankkiryhmälle, järjesteli Sponsor- ja Spontel-sijoitusyhtiöitä Kansallis-Osake-Pankin (KOP) kanssa ja osallistui KOP:n ja SYP:n fuusioon. Vuonna 1992 hän siirtyi pääomistajana johtamaan SYP:sta lohkaistua Mandatumia. Mandatum osti 1998 Interbankin ja listautui Helsingin pörssiin.[10]

Vuonna 2001 Mandatum yhdistettiin Sampo-Leoniaan. Wahlroos oli myös Varman hallituksessa, jolla on historialliset siteet Sampoon. Sammon pankkitoiminta eli vanha Postipankki myytiin Danske Bankille 2006.[10]

Poliittinen osallistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opiskeluaikanaan Wahlroos toimi taistolaisliikkeessä.[11][12][13][14] Hän kuului Finlands Svenska Skolungdomsförbundetiin (vuosina 1969–73) ja Sosialistisiin taloustieteen opiskelijoihin (1971–73) sekä työskenteli Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton opposition julkaisemassa Toveri-lehdessä.[15]

Vuonna 1973 Wahlroos erosi kaikista poliittisista järjestöistä. 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa hän liittyi Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen.[16] Hänet nimitettiin RKP:n syyskuussa 2008 aloittaneen talouspoliittisen valiokunnan puheenjohtajaksi.[17]

Wahlroos tuki Kokoomusta vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 5 000 eurolla.[18]

Näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2009 Wahlroos ennusti, ettei talouden taantuma tule kestämään pitkään, koska markkinatalous korjaa itsensä nopeasti.[19]

Wahlroos on arvostellut yliopistotutkintojen rahoitusta ”tyhjäntoimittamisen subventiona” ja maa- ja metsätalouden tutkimuspanostuksia kohtuuttomina.[20] Vuoden 2010 kesäkuussa Wahlroos sanoi Financial Timesin haastattelussa, että Euroopassa joudutaan harkitsemaan sosiaalisen markkinatalousmallin tulevaisuutta, koska ihmisiä ei voi tulevaisuudessa verottaa nykyisellä tavalla. Hän sanoi myös, että köyhyyden ja rikkinäisten perheiden tukemista ei tulisi sietää. Wahlroosin mukaan Euroopan talouskriisissä ei ole kyse pelkästään velkaongelmasta vaan koko eurooppalaisen talousjärjestelmän kriisistä.[21]

Helmikuussa 2011 Wahlroos puhui nuorten sosiaalitukien kuten toimeentulotuen ja yli viisi vuotta opiskelleiden opintotuen lakkauttamisen puolesta. Hänen mukaansa alle 25-vuotiaita ei saa ”paapoa” yhteiskunnan tukiluukkujen asiakkaiksi. Hän vaati, että osa-aikatyön vastaanottaminen ei saisi heti johtaa sosiaaliturvan menettämiseen ja peräsi askelia perustulon käyttöönottamiseksi.[22]

Helsingin Sanomissa julkaistiin helmikuussa 2012 Ilkka Ahtiaisen ja Antti Blåfieldin tekemä Wahlroosin haastattelu, jossa Wahlroos muun muassa arvosteli presidentti Tarja Halosta presidentti-instituution kärsimisestä sekä Halosen poliittista linjaa ja asemoitumista mielestään eri taholle kuin kansan enemmistö. Haastattelussa hän mainitsi esikuvikseen 1700-luvun taloustieteilijän Adam Smithin, uusliberalistisen Milton Friedmanin ja libertaristisen ajattelijan Ayn Randin.[23][24] Wahlroosilta ilmestyi keväällä 2012 kirja Markkinat, demokratia ja hierarkia. Loppu enemmistön tyrannialle.

Kehitysmaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2010 Wahlroos esitti Suomen Kuvalehden haastattelussa kehitysavun leikkaamista, koska ”olemme 50 vuotta heittäneet rahaa Kankkulan kaivoon”. Hän perusteli näkemystä sambialaisekonomisti Dambisa Moyon kirjaan Dead Aid (Kuollut apu) perustuen.[20] Wahlroosin mukaan kehitysavussa keskitytään liikaa demokratian kehittymiseen. Hänen mukaansa näyttää siltä, että demokratia ei ala toimia, ennen kuin bruttokansantuote henkeä kohti nousee 6 000–7 000 dollariin. Köyhimmissä maissa demokratia voi olla suorastaan kielteistä kansalaisten turvallisuuden kannalta. Tärkeämpää olisi kehittää oikeusvaltiota, perusmarkkinoiden toimivuutta ja yleistä turvallisuutta sekä kitkeä korruptiota.[25][26]

Wahlroosin mielestä maataloustuet tulee lakkauttaa koko maailmasta[27]. ”On järjetöntä, että Suomi yhdellä kädellä tukee Sambian agribisnestä ja toisella EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa. Se on epärehellisyyttä, jossa liikutaan jo rikollisuuden rajamailla”, Wahlroos totesi ulkoministeriön paneelikeskustelussa.[28] Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Markku Niskala tuki Wahlroosin kantaa.[28] Wahlroos sanoo pitävänsä kehitysmaiden juhlahetkenä sitä päivää, jona Euroopan unioni lakkauttaa maataloustukensa ja avaa tullimuurinsa maataloustuotteille, mutta ottavansa siihen päivään asti hänelle annetun maataloustuen vastaan.[27] Wahlroos nosti vuonna 2007 225 000 euroa maataloustukea (309. suurin tuensaaja), vuonna 2009 221 000[29]–273 000[30] euroa.

Wahlroosin mukaan rikkaat jättävät hyvinvointivaltion, jonne puolestaan pyrkivät maailman köyhät.[31]

Perhe ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Björn Wahlroosin isä Bror Wahlroos oli kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö. Wahlroosin liikanimi ”Nalle” on peräisin nuoruusvuosilta, jolloin samassa toveripiirissä oli kolme Björniä.[32] Björn Wahlroosin poika on Thomas. Sotilasarvoltaan Björn Wahlroos on reservin majuri.[33]

Walroos asuu Halikossa Joensuun kartanossa. Joulukuussa 2013 hän siirsi kirjansa Ruotsiin, joka ei peri perintöveroa.[34]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen 100 suurituloisinta 2008 Iltasanomat. 2.11.2009. Viitattu 2.11.2009.
  2. Alahuhta ja Wahlroos UPM:n hallitukseen Savon sanomat. 14.12.2007. STT. Viitattu 11.2.2009.
  3. a b Keskinen, Juha: Heillä on valtaa. Iltalehti, 2009, nro 14.12., s. 6.
  4. Björn Wahlroos Nordean hallituksen puheenjohtajaksi HS.fi. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.3.2011.
  5. Omistajat 31. tammikuuta 2010. Sampo Oyj. Viitattu 2.2.2010.
  6. Björn Wahlroos sai 262 630 euroa maataloustukea 31. tammikuuta 2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 31.1.2013.
  7. Vuoden 2005 verotietojen mukaan Wahlroosin ansiotulot nousivat 2 276 599 euroon, jolloin hän oli 8. sijalla Suomen suurimpien ansiotulojen listalla. Helsingin Sanomat 6.2.2007.
  8. Kervinen, Elina: Hallitusvalta Suomessa kuuluu miehille. (Talous, sivu E1) Helsingin Sanomat, 10.5.2009. HS.fi: Björn Wahlroosilla eniten valtaa pörssiyhtiöiden hallituksissa Viitattu 28.5.2009.
  9. Suomen Thinkers 20 – listaus maamme 20 suurimmasta bisnesajattelijasta. Nordic Business Report, , nro Elokuu 2012, s. 42–54. Jyväskylä: Nordic Business Forum, Serus Media. Lehden verkko- ja tablettiversiot Viitattu 10.8.2012.
  10. a b Vesikansa, Jyrki: ”Wahlroos, Björn (1952– )”. Teoksessa Suomen kansallisbiografia. 0, Trana-Österman. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2.
  11. Kontula, Anna: Kuollut muttei kuopattu: Taistolaisuus ja miten sitä muistetaan (doc) (Pro gradu -tutkielma) 2002. Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Viitattu 10.2.2009.
  12. Kuikka, Jukka: Rikkaan elämä käy kalliiksi (Hänhän on kaikkien riemuksi entinen stalinisti ja nykyinen ultraoikeistolainen.) Taloussanomat. 13.12.2000. Taloussanomat. Viitattu 26.7.2009.
  13. Hyrkäs, Antti: Verotus ja palveluiden ylituotanto Suomen suurimmat sudenkuopat (PDF) (Entinen stalinisti ja kansantaloustieteen professori Wahlroos meni kuitenkin Buchanania pidemmälle ja totesi, että suomalaiset työskentelevät aivan liian vähän maksaakseen kalliiksi käyvän hyvinvointiyhteiskunnan.) Taloussanomat. 2003-08-20. Helsinki: Taloussanomat Oy. Viitattu 2009-07-26.
  14. Waris, Olli: Kuningas hirmuinen. (Stalinistista on tullut rojalisti. Hänen henkinen kotimaansa on Iso-Britannia, ystävä tietää.) Iltalehti, 14.8.2010, s. 28. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  15. Kuolleet lehdet (DOC) Yleinen lehtimiesliitto. Viitattu 12.2.2009.
  16. Kylävaara, Ilkka (toim.): Taistolaisuuden musta kirja: Muistoja, s. 26-27. Wahlroosin kirje Kylävaaralle. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3036-3.
  17. Svenska folkpartiet stärker sin näringslivspolitik 16.09.2008. RKP. Viitattu 11.8.2009. (ruotsiksi)
  18. Sutinen, Teija: Suuret lahjoittajat yhä elintärkeitä puolueille a HS.fi. 5.4.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 5.4.2011.
  19. Wahlroos: Laskusuhdanne ei jatku pitkään 26.3.2009. Yle Uutiset. Viitattu 6.4.2009.
  20. a b Hulkko, Kustaa: Björn Wahlroos: Kehitysapu syytä lopettaa Suomen Kuvalehti. 19.3.2010. Viitattu 9.6.2010.
  21. Wahlroos: Nalle Wahlroos: Tuki pois ”rikkinäisiltä perheiltä” 7.6.2010. Iltalehti. Viitattu 8.6.2010.
  22. Wahlroos leikkaisi maataloustuet ja nuorten sosiaalietuudet 16.2.2011. Yle Uutiset. Viitattu 19.2.2011.
  23. Helsingin Sanomat. Kapitalistin muotokuva – Björn Wahlroosin haastattelu.
  24. Antti Blåfield, Hovinarri ja isoherra, Hs.fi, viitattu 17.2.2012
  25. http://verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=36627:bjoern-wahlroosin-taeyslaidallinen-kehitysavulle-kankkulan-kaivossa-raha-sentaeaen-pysyy&catid=8:kotimaa-paeaeuutinen-&Itemid=4
  26. http://www.kepa.fi/uutiset/7849
  27. a b Björn Wahlroos aikoo jatkaa maataloustuen nostamista Helsingin Sanomat 26.8.2010
  28. a b Kannustimet kohdalleen!, Ulkoministeriö 24.8.2010
  29. YLE. [1]
  30. [2]
  31. Iltalehti 16.4.2012. Björn Wahlroos: Rikkaat lähtevät ja köyhät tulevat Suomesta slummi. [3] viitattu 16.4.2012.
  32. Pirttijoki, Markus: Kapitalistista kartanonherraksi Turun Sanomat. 9.10.2002. Viitattu 22.7.2007.
  33. Björn Wahlroosista reservin majuri Kaleva.fi. Viitattu 6.12.2012.
  34. [http://yle.fi/uutiset/wahlroos_on_siirtanyt_kirjansa_ruotsiin/7181263 Yleisradio: Wahlroos on siirtänyt kirjansa Ruotsiin

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wahlroos, epävirallinen elämäkerta. Tuomo Pietiläinen & Tutkiva työryhmä, Into- kustannus Oy, Helsinki 2013, ISBN 978-952-264-243-1

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Björn Wahlroos -sitaatteja.