Suomen tasavallan presidentti

Wikipedia

Tämä artikkeli on osa sarjaa: Suomen politiikka ja hallinto
Hallinto
Perustuslaki Itsenäisyysjulistus
Toimeenpanovalta
Presidentti, Tarja Halonen Pääministeri, Matti Vanhanen Valtioneuvosto, Ministeriöt
Lainsäädäntövalta
35. Eduskunta Puhemies, Sauli Niinistö Kansanedustajat
Vaalit
Eduskuntavaalit 1991 | 1995 | 1999 | 2003 | 2007
Presidentinvaalit 1994 | 2000 | 2006 | 2012
Europarlamenttivaalit 1996 | 1999 | 2004
Kunnallisvaalit 2000 | 2004 | 2008
Eduskunnalle neuvoa-antavat kansanäänestykset Suomen EU-jäsenyys Kieltolain lakkauttaminen
Oikeus
Yleinen oikeus Korkein oikeus Hovioikeus Käräjäoikeus Hallinto-oikeus Korkein hallinto-oikeus Alueellinen hallinto-oikeus Valtakunnansyyttäjä, Matti Kuusimäki
Alueellinen hallinto
Läänit Maakunnat Seutukunnat Kunnat
Puolueet Poliitikot Oikeuskansleri Suurlähettiläät Ihmisoikeudet EU-politiikka
näytä • keskustele • muokkaa

Suomen valtiollinen protokolla
tasavallan presidentti

Suomen tasavallan presidentti on Suomen kansan valitsema valtionpäämies. Hän johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa hallituksen kanssa ja on puolustusvoimien ylipäällikkö. ^[1] Hän nimittää myös korkeimmat virkamiehet ja korkeimman oikeuden tuomarit. Presidentin ollessa estyneenä hänen tehtäviään hoitaa pääministeri tai tämänkin ollessa estyneenä pääministerin sijaisena toimiva ministeri. ^[2]

Sisällysluettelo 1 Valintamenettely 2 Valtaoikeudet 3 Symbolinen asema ja tunnukset 4 Suomen tasavallan presidentit 5 Katso myös 5.1 Luettelot 6 Lähteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Valintamenettely

Pääartikkeli: Suomen presidentinvaali

Tasavallan presidentti on vuodesta 1994 lähtien valittu suoralla kaksivaiheisella kansanvaalilla kuuden vuoden välein. Ehdokkaansa presidentinvaaleihin saavat asettaa sekä rekisteröidyt puolueet, joilla on vähintään yksi edustaja eduskunnassa, että yli 20 000 kannattajan nimilistan keränneet valitsijayhdistykset. Mikäli yksi ehdokkaista saa ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä, hänet valitaan suoraan tasavallan presidentiksi. Muussa tapauksessa kaksi eniten ääniä saanutta ovat vastakkain toisella kierroksella, jolloin enemmän ääniä saanut voittaa. Kaikissa vuoden 1994 jälkeen käydyissä vaaleissa on järjestetty toinen kierros.

Ennen vuotta 1994 tasavallan presidentti valittiin valitsijamiesvaalilla. Äänestäjät valitsivat 301 valitsijamiestä suhteellisella vaalitavalla, minkä jälkeen valitsijamiehet valitsivat presidentin. Presidentti valittiin myös useita kertoja poikkeusmenettelyllä (ks. kohta Suomen tasavallan presidentit).

Mauno Koiviston presidenttikauden päätyttyä 1994 tasavallan presidentin toimikaudet rajoitettiin kahteen perättäiseen, eli kahteentoista vuoteen. Muutoksen taustalla oli Urho Kekkosen yli 25-vuotinen hallintokausi, jolloin tasavallan presidentin asema korostui monien mielestä liikaa.

[muokkaa] Valtaoikeudet

Vanhan perustuslain (1919–2000) aikaan tasavallan presidentti nimitti myös hallituksen muodostajan (käytännössä pääministerin), hän saattoi hajottaa eduskunnan ja määrätä pidettäväksi uudet vaalit. Presidentin oikeuksia hallituksen muodostamisessa ja eduskunnan hajottamisessa rajoitettiin 1990-luvulta lähtien ja edelleen 1. maaliskuuta 2000 voimaan tulleessa perustuslain kokonaisuudistuksessa. Nykyään eduskunta valitsee pääministerin, jonka presidentti muodollisesti nimittää. Pääministerin ehdotusten mukaisesti tasavallan presidentti nimittää muut ministerit.

Perustuslain mukaan "presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa". Tilanteissa jossa valtioneuvosto ja presidentti ovat erimieltä ulkopoliittisesta päätöksestä, presidentin kanta ratkaisee. Hän päättää Suomen ulkopoliittisesta toimintalinjasta ja esimerkiksi nimittää diplomaatit sekä tapaa ulkomaiden valtionpäämiehiä näiden virallisilla vierailuilla Suomeen.

Presidentti antaa hallituksen esitykset eduskunnalle, hyväksyttyään ne ensin muodollisesti presidentinesittelyssä. Presidentti päättää lakiesitysten sisällöstä ja muutoksista valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta, jos presidentti päättää vastoin valtioneuvoston esitystä se palautuu takaisin valmisteltavaksi, jonka jälkeen se tuodaan uudestaan esittelyyn muutettuna tai muuttumattomana. Tällöin valtioneuvoston päätös ratkaisee.

Tasavallan presidentti vahvistaa lait. Vahvistus on yleensä vain symbolinen toimi, jolla nostetaan lain arvovaltaa; lakien peruslinjaukset päättää hallitus lakiesityksessä, ja eduskunta muuttaa usein joitakin yksityiskohtia.

Perustuslain mukaan laki palautuu eduskunnalle, ellei presidentti vahvista sitä kolmessa kuukaudessa. Jos eduskunta hyväksyy saman lain uudelleen ilman muutoksia, se tulee voimaan ilman presidentin vahvistusta. Presidentti voi pyytää lakiesityksestä lausunnon korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Tarja Halonen käytti ensimmäisen kautensa aikana tätä valtaa kerran. Eduskunta taipui presidentin tahtoon, ja pari pykälää muuttui uuden eduskuntakierroksen aikana.

Tasavallan presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö. Tämän tehtävän hän voi kriisiaikana luovuttaa toiselle Suomen kansalaiselle. Presidentti päättää keskeisimmät Suomen puolustuspoliittiset päätökset ja linjavedot. Hän esimerkiksi päättää sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista, sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista ja sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteista. Presidentti nimittää puolustuvoimain komentajan sekä päättää muista sotilaallisista nimitysasioista. Hän ylentää myös valmistuneet upseerit kadeteiksi.

Presidentin valtaoikeuksiin kuuluu keskeisten virkamiesten nimitysoikeus, jossa hän saa poiketa valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Presidentti nimittää esimerkiksi Suomen pankin pääjohtajan, maaherrat, oikeuskanslerin sekä ministeriöiden päälliköt. Ritarikuntien suurmestarina tasavallan presidentti myöntää kunniamerkkejä sekä arvonimiä. Hallitsijan armahdusoikeudella on Suomessa pitkät perinteet, sillä jo Ruotsin kuninkailla oli myös aikoinaan armahdusoikeus. Presidentti voi armahtaa tuomitun joko kokonaan tai osittain.

Pitkään tasavallan presidentti oli myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon muodollinen johtaja, jossa ominaisuudessa hän nimitti piispat virkoihinsa. Tämä yhteys purettiin vasta uskontokuntiin kuulumattoman presidentti Halosen virkakauden alussa. Kirkolliskokous päätti nimitysvallan siirrosta joulukuussa 1999, siis ennen tammikuun 2000 vaaleja. Muutos tuli voimaan maaliskuun alussa.^[3] Presidentti on kuitenkin jatkanut jo 50-luvulla alkanutta perinnettä avaamalla vuosittain kirkon yhteisvastuukeräyksen.

Suomen perustuslain 113§:n mukaan Suomen tasavallan presidentin virkatoimesta ei saa nostaa syytettä, ellei kyseessä ole maanpetosrikos, valtiopetosrikos tai rikos ihmisyyttä vastaan.

[muokkaa] Symbolinen asema ja tunnukset

Tasavallan presidentin odotetaan toimivan arvovaltaisena välittäjänä puolueiden välillä. Tämän takia presidentillä on ollut tapana luovuttaa puolueensa jäsenkirja valituksi tultuaan.

Tasavallan presidentin edustusasunto on Helsingin keskustassa sijaitseva presidentinlinna ja virka-asunto Helsingin Meilahdessa sijaitseva Mäntyniemi. Presidentin kesäasunto on Kultaranta Naantalissa.

Tasavallan presidentillä on oma kielekkeinen valtiolippu, jonka tangonpuoleisessa yläkentässä on 3. luokan Vapaudenristi kansalaisansioista, mikä on järjestyksessä vasta 20. korkein suomalainen kunniamerkki (vaikka tasavallan presidentti on kaikkein korkein Suomen valtiollisessa protokollassa). Lipun on suunnitellut Akseli Gallen-Kallela ja se nostetaan salkoon presidentin noustessa merivoimien alukseen, linnoitukseen tai tämän saapuessa edustus- ja virka-asunnolleen.

Tasavallan presidentin nykyinen virka-auto on musta panssaroitu Mercedes-Benz S 600 L Guard. Presidentillä on myöskin käytössään edustusvene Kultaranta VIII, joka on suunniteltu 18:lle hengelle ja kahdelle miehistön jäsenelle. Junalla matkustaessaan presidentillä oli käytössään oma salonkivaunu, joista viimeistä (A1) käyttivät presidentit Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen. Nykyään tasavallan presidentti käyttää junamatkustukseen valtioneuvoston vaunua (A2). Kotimaan lentoliikenteessä tasavallan presidentti voi käyttää puolustusvoimien helikoptereita.

Kansallisteatterissa presidentillä on oma aitio suuren näyttämön lavan vasemmalla puolella. Helsingin päärautatieasemalla presidentillä on oma sisäänkäynti, jota aikoinaan Suomen suuriruhtinaatkin käyttivät.

Kaartin Jääkärirykmentti asettaa tasavallan presidentin käyttöön kunniakomppanian esimerkiksi valtiovierailuiden yhteyteen sekä Presidentinlinnan kunniavartion pääsisäänkäynnin eteen. Päävastuu edustustehtävistä on 2. Jääkärikomppanilla, josta kunniakomppania yleensä valitaan. Nimitys "kaarti" viittaa keisarilliseen Suomen kaartiin ja valkoiseen kaartiin, mutta myös Kaartin jääkärirykmentin tehtävään toimia valtionpäämiehen sotilasjoukkona.^[4]

[muokkaa] Suomen tasavallan presidentit

Katso myös: Suomen hallitsijat

järjestys	nimi	elinaika	tasavallan presidenttinä	puolue valitsemishetkellä
1.	K. J. Ståhlberg	1865–1952	26. heinäkuuta 1919 – 2. maaliskuuta 1925	Edistyspuolue
2.	Lauri Kr. Relander	1883–1942	2. maaliskuuta 1925 – 2. maaliskuuta 1931	Maalaisliitto
3.	P. E. Svinhufvud	1861–1944	2. maaliskuuta 1931 – 1. maaliskuuta 1937	Kokoomuspuolue
4.	Kyösti Kallio	1873–1940	1. maaliskuuta 1937 – 19. joulukuuta 1940	Maalaisliitto
5.	Risto Ryti	1889–1956	19. joulukuuta 1940 – 4. elokuuta 1944	Edistyspuolue
6.	C. G. E. Mannerheim	1867–1951	4. elokuuta 1944 – 11. maaliskuuta 1946	(sitoutumaton oikeistolainen)
7.	J. K. Paasikivi	1870–1956	11. maaliskuuta 1946 – 1. maaliskuuta 1956	Kokoomuspuolue
8.	Urho Kekkonen	1900–1986	1. maaliskuuta 1956 – 27. tammikuuta 1982	Maalaisliitto
9.	Mauno Koivisto	s. 1923	27. tammikuuta 1982 – 1. maaliskuuta 1994	SDP
10.	Martti Ahtisaari	s. 1937	1. maaliskuuta 1994 – 1. maaliskuuta 2000	SDP
11.	Tarja Halonen	s. 1943	1. maaliskuuta 2000 alkaen	SDP

Ståhlberg valittiin 1919 eduskunnan toimittamalla vaalilla ja samoin valittiin Paasikivi 1946 (Mannerheimin kauden loppuun). Toisen maailmansodan aikana 1940 (Ryti, Kallion kauden loppuun) ja 1943 (Ryti, kahdeksi vuodeksi) presidentinvaalin toimittivat jo 1937 valitut valitsijamiehet. Rytin ilmoitettua erostaan 1944 Mannerheim määrättiin nimenomaisesti lailla presidentiksi ja vuonna 1973 Kekkosen kolmatta toimikautta jatkettiin poikkeuslailla neljällä vuodella (vuoteen 1978).

Normaalitapauksessa presidentin virkakausi alkaa maaliskuun 1. päivänä. Jos se kuitenkin sattuu pyhäpäiväksi, vuoden 1919 hallitusmuodon mukaan toimikausi alkoi vasta seuraavana arkipäivänä. Koska 1.3.1925 ja 1.3.1931 sattuivat sunnuntaiksi, Relander ja Svinhufvud astuivat toimeen vasta maanantaina 2. maaliskuuta.

Presidentin elinikäisen arvon henkilö saa astuessaan tasavallan presidentin toimeen.

[muokkaa] Katso myös

• Luettelo presidenttien henkilötaustoista ja muista tiedoista
• Suomen presidentinvaali
• Presidenttifoorumi
• Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe
• Itsenäisyyspäivän vastaanotto
• Adjutantti

[muokkaa] Luettelot

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Virallinen sivusto