Halikko

Wikipedia

Halikko
vaakuna	sijainti
www.halikko.fi
Sijainti	60°23′50″N, 23°04′40″E
Lääni	Länsi-Suomen lääni
Maakunta	Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta	Salon seutukunta
Kihlakunta	Salon kihlakunta
Perustettu	Erosi Uskelasta 1200-luvun lopulla Kunnaksi kunta-asetuksessa 1866
Kuntaliitokset	Angelniemi (1967)
Pinta-ala	381,80 km2 280. suurin 1.1.2008 [1]
– maa	357,59 km2
– sisävesi	1,14 km2
– meri	23,07 km2
Väkiluku	9 798 103. suurin 30.4.2008 [2]
– väestötiheys	27,4 as/km2 (30.4.2008)
Kunnallisvero	18,50 % (2008) [3]
Työttömyysaste	6,7 % (2006)
Kunnanjohtaja	Simo Paassilta
Kunnanvaltuusto	35 paikkaa
2004 - 2008[4]  • Kesk.  • Kok.  • SDP  • Vihr.  • KD  • Vas.	13 9 9 2 1 1

Halikko on Suomen kunta, joka sijaitsee Salon talousalueella, Varsinais-Suomen maakunnassa Länsi-Suomen läänissä. Kunnan sijainti suosii sekä kuntalaisia että elinkeinoelämää. Niin moottoritie E18 kuin Turku–Helsinki-rautatiekin kulkevat kunnan halki. Halikon ammatissa toimivasta väestöstä noin puolet saa elantonsa palvelualoilta, runsas kolmannes teollisuudesta ja kymmenesosa maataloudesta.

Halikon naapurikunnat ovat Kemiö, Kuusjoki, Marttila, Paimio, Perniö, Salo ja Sauvo.

Sisällysluettelo 1 Etymologia 2 Historia 3 Maantiede 3.1 Vesistöjä 3.2 Angelniemen alue 3.3 Kylät 4 Liikunta ja vapaa-aika 4.1 Urheiluseuroja 5 Palvelut 5.1 Koulutus 5.2 Terveydenhuolto 5.3 Liikenne 6 Nähtävyydet 7 Halikon talous 8 Ystävyyskunnat 9 Yhdistyksiä 10 Aiheesta muualla 11 Lähteet 11.1 Viiteet

[muokkaa] Etymologia

Nimen Halikko uskotaan juontuvan germaanisesta etunimestä Halicho tai Halik.^[5] Toinen mahdollinen nimen alkuperä tulee muinaisesta suomalaisesta jumalasta Hallista, jonka sanottiin asuvan korkeilla vuorilla. Halikossa on lukuisia korkeita mäkiä, joten nykyinen nimi on voinut muodostua sanasta Halliko.^[6] Myös Angelniemellä on germaaninen alkuperä nimessä Angelus ja Angeliko. Alueelle muuttaneet germaanit ovat todennäköisemmin antaneet nimen kunnan alueelle. Ensimmäinen tulkittu maininta nimestä Halikko on vuodelta 1313, jolloin on mainittu suomalainen paikka Halki. Ensimmäinen kiistaton viittaus Halikkoon on vuodelta 1330.^[7]

[muokkaa] Historia

Halikko on jo hyvin varhain ollut asutettu. Suomusjärven kulttuurin asuinpaikkoja on löydetty mm. Märynummelta, sekä myöhäisempiä löytöjä Hajalasta. Merenpinnan laskemisen seurauksena Halikosta tuli rautakaudella tärkeä kauppa- ja kohtaamispaikkana. Aikoinaan mm. viikingit purjehtivat Halikon silloiselle rannikolle nykyisen Rikalanmäen paikkeille käymään kauppaa. Tämän puolesta puhuvat lukuisat arkelogiset löydöt, sekä rautakauden kalmisto Rikalanmäellä.

Vielä ristiretkiaikana Rikala oli merkittävä valtakeskittymä Halikonlahden suulla. Rikalasta, joka oli todennäköisesti alun perin hämäläisten kauppapaikka, kehittyi Halikon ensimmäinen pitäjä, josta pikkuhiljaa Halikko lähti kehittymään. Kristinusko vaakintui pakanallisten hämäläisten kauppa-alueella hitaasti, ja niinpä alueen kirkollinen hallinto keskittyi naapuripitäjään Uskelaan. Halikko irtautui Uskelasta todennäköisesti jo 1200-luvun lopulla, ja ensimmäisen kerran Halikon kirkkopitäjä mainitaan asiakirjoissa vuonna 1313.

1300-luvulla ilmestyivät myös kartanot Halikkoon. Ensin Joensuun kartano, sitten Vuorentaan ja Wiurilan kartanot. Kartanot omistivat valtavia alueita Varsinais-Suomen rannikolta, suurimpana Joensuun kartano. Alueen merkittävin aatelissuku oli Horn af Åminne, jota seurasi myöhemmin 1700-luvun lopussa Armfelt-suku.

Uudisasutus alkoi levitä Halikossa, kuten muuallakin Suomea, 1300–1500-luvuilla. Vanhimmat asutukset sijaitsivat Halikonjoen ja Purilanjoen ympäristössä. Ruotsalaisasutusta tuli verokirjojen mukaan 1300-luvulla, jolloin perustettiin uusia ruotsalaisen vero-oikeuden kyliä Länsi- ja Pohjois-Halikkoon. Suomalainen uudisasutus levisi uusille alueille Pohjois-, Länsi- ja Etelä-Halikkoon vanhoista kylistä, sekä Sauvosta ja Paimiosta.^[8]

1800-luvun puolivälissä alkoi paikallishallinnon kokonaisvaltainen uudistus ja kirkolliset ja maalliset asiat haluttiin erottaa toisistaan. Vuonna 1865 annettiin Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kunnallishallituksesta maalla. Näin alkoi kunnallishallinnon aika. Halikossa uudistus toteutettiin nopeasti ilman laajoja erimielisyyksiä. Itse asiassa ensimmäisten joukossa Suomessa. Ensimmäinen luottamushenkilöiden vaali suoritettiin 30. joulukuuta 1866. Kuntakokouksen esimieheksi valittiin Wiurilan kreivi August Armfelt.

Suomen sisällissodassa Halikko ei kärsinyt vahinkoa, vaikka Vartsala oli voimakasta punakaartien aluetta. Kunta siirtyi rauhanomaisesti punaisten haltuun, samalla kun kartanonomistajat pakenivat kunnasta. Ainoata terroria olivat Joensuun kartanon tilanhoitajan August Canthin murha Vaskiolla ja Perniön meijerin juustomestarin Oskari Kankareen murha Asemanseudulla. Valkoisten lähestyessä Halikkoa, punaiset pakenivat Uskelan kautta itään. Vetäytyessä punaiset räjäyttivät Halikon rautatiesillan. Sodan jälkeen Märynummella teloitettiin 50 ihmistä.^[9]

Halikon kirkonkylästä ei muodostunut omaa kyläänsä, ja se oli vielä ennen toista maailmansotaa pieni, vain muutaman talon pitäjä. Kirkko sijaitsi Joensuun maiden ympäristössä, eikä sen ympärille siksi muodostunut suurta asutuskeskittymää, ja kylät muodostuivat hieman kauemmas. Kirkonkylässä oli kuitenkin kunnantalo (nyk. Franssintalo), sekä pari kauppaa. Muut palvelut kuntalaiset saivat läheisestä Salon kauppalasta, tai kunnan silloisesta suurimmasta kylästä Hajalasta. Toisen maailmansodan jälkeen Joensuun maille kirkon läheisyyteen rakennettiin paljon taloja Karjalan evakoille, joista sitten myöhemmin muodostui Halikon nykyinen keskusta, joka kasvoi nopeasti kiinni lähikyliin. Keskustassa on enää vähän rintamamiestaloja jäljellä.

1900-luvulla Halikon rajoissa tapahtui suuria muutoksia: Vuonna 1916 entinen Angelniemen kappeliseurakunta erotettiin omaksi kunnakseen.^[10] Vaskiolla oli vireillä omaksi kunnaksi irtaantuminen, ja oma Vaskion seurakunta perustettiin hetkellisesti 1929.^[11] Valtioneuvoston vastusti kuitenkin irtautumista, ja Vaskio pysyi osana Halikkoa. Vuonna 1932 Halikko joutui antamaan maa-alueluovutuksia Salon kauppalalle ja vuonna 1967 Angelniemen kunta liitettiin takaisin Halikkoon. Vuonna 2009 Halikko, Salo ja muut sen ympäryskunnat liittyvät Saloksi.

[muokkaa] Maantiede

Halikon pinta-ala on noin 381 km², josta vettä on noin 25 km².^[12] Halikon ainoa järvi on Hajalassa sijaitseva Kankareenjärvi, joka on alaltaan 11 ha.^[13] Halikkoon kuuluu yhteensä kahdeksan saarta, joista valtaosa kuului Angelniemeen. Kunnalle kuuluu myös Kemiönsaaren pohjoisosa. Lännessä kuntaa rajaa Paimio, pohjoisesta Marttila, idästä Kuusjoki ja Salo, etelästä Kemiö ja lounaasta Sauvo. Kunnalla on myös yhteistä vesirajaa Perniön kanssa.

Halikko sijaitsee Halikonlahden suulla, joka on laaksosavikkojen aluetta. Savikot soveltuvat hyvin maanviljelykseen. Laajat peltomaisemat ympäröivät korkeita puisia mäkiä ja harjuja, joista monet ovat olleet linnavuoria. Pitkään asutus keskittyin pääasiallisesti näille mäille, mutta sittemmin vanhalle peltoalalle on rakennettu.

Halikon pohjoisosa, Vaskio, on maantieteellisesti erillinen alue. Tiheät metsät ja laajat suoalueet erottavat yhdessä Märynummen harjun kanssa Vaskion muusta Halikosta. Vaskion alueella metsät ovat pääasiassa vain havumetsiä ja istutettuja lehtimetsäkkeitä. Muualla Halikossa kasvaa sekametsää. Vaskio muistuttaakin maantieteellisesti enemmän naapurikuntaa Marttilaa kuin Halikkoa.

Merkittäviä asutuskeskuksia ovat Halikon kirkonkylä, Asemanseutu, Märynummi, Vaskio, Hajala ja Kokkila, joihin kunnallispalvelut ovat rajoittuneet.

Halikon nimikkokasvi on vaakunassakin kuvattu tammi. Kunnan nimikkoeläin on vimpa.

[muokkaa] Vesistöjä

Halikkoa halkoo Viurilanlahteen laskeva Halikonjoki, joka syntyy Vaskiolla Vaskionjoen ja Kuusjoen yhdistyessä. Halikonjoki virtaa lohkovajoamassa, jonka vuoksi syvä Halikonjoenlaakso on alueella ainutlaatuinen. Halikonjoki oli muinoin merkittävä purjehdusväylä, mutta maankohoamisen vuoksi sekä joki että lahti ovat liian matalia laivoille.

Kankareenjärvi sijaitsee syrjässä Hajalan lähistöllä. Järven pohjoispuoli on soinen, josta on hankala erottaa järven ja suon rajaa. Eteläpuolelta järven ranta on mäntymetsäistä. Järven rannalla on kesämökkejä, sekä yleinen uimaranta. Vettä järveen tulee lukuisista soisista laskujoista, samalla kun järvestä virtaa verkkaisesti vettä Purilanjoesta Halikonlahteen.^[13]Purilanjoen laskupaikka on Vartsalassa.

Halikossa on lukuisia pieniksi puroiksi kutistuineita jokia, joista Salaisissa alkunsa saava Salitunoja yltyy vielä ajoittain vuolaaksi. Salitunoja yhdistyy Meriniityssä Salonjokeen.

[muokkaa] Angelniemen alue

Kun Angelniemi liitettiin takaisin Halikkoon 1967, tuli Halikosta osittain saaristokunta. Halikkoon liitettiin pienen mannerosan lisäksi Kemiönsaaren pohjoispääty sekä viisi saarta. Angelniemen alue on hyvin mäkistä, eikä lainkaan yhtä tehokkaasti viljeltyä kuin muu Halikko. Sen sijaan mäkien rinteillä kasvatetaan paljon omenaa, etenkin Kemiön puolella. Eteläänpäin lähemmäs Kemiön kuntaa mentäessä viljelyala alkaa jälleen kasvaa.

Kaikki Halikon seitsemän saarta ovat kallioisia. Kaikki saaret onvat kesämökkikäytössä, mutta kolmella suurimmalla - Vartsalansaari, Luotsisaari ja Angelansaari - on myös vakituista asutusta sekä maanviljelyä. Angelansaareen on siltayhteys Kemiönsaaren kautta, sekä Vartsalansaareen on epäsäännöllinen lauttayhteys.

Pikkuhiljaa palvelut ovat vähentyneet Angelniemen alueella, ja etenkin Kemiönsaaren puoleiset osat ovat siirtyneet pääasiassa mökkeilykäyttöön.

[muokkaa] Kylät

Halikko on jaettu isojaossa 112:ta kylään. Kylärajoissa on tehty myöhemmin pieniä muutoksia. Isojaon aikaan Halikko on ollut varsin erinäköinen kuin nykyään, ja suuret maatilat ovat olleet merkittävimmät asuinkeskittymät. Kyläjako muodostettiinkin näiden tilojen perusteella. Tuohon aikaan monet historialliset kylät, kuten Salontaka, Kyneppälahti tai Pormestari olivat mitättömiä tai autioita, minkä takia niille ei jaettu kyläalueita.

Isojaon myötä monin paikoin perinteinen kylärakenne rikkoutui talonpoikien siirrettyä tilansa omien peltojen keskelle. Selvää kylärajausta rikkoivat entisestään teollistuminen ja kunnan rakenteen kehittäminen, jolloin uusia asuin- ja teollisuusalueita rakennettiin kylien rajoista piittaamatta, eikä kyläjaolla ei ole oikeastaan nykyisin mitään merkitystä. Monet kylät ovat jääneet vain muutaman talon alueiksi, samalla kun jotkut kylät ovat kasvaneet yhteen. Kuntalaisetkin tuntevat asuinalueensa pikemminkin taajaman kuin kylänsä mukaan.

Halikon kylät ovat (kursivoidut kuuluivat Angelniemeen):

Ahtmaa (Kaxunge), Ahtiala, Ali-Häävälä, Ammakko, Angela, Antola, Asila, Breidilä, Esselpää, Hajala, Hevonpää, Hirvikallio, Hulvela, Hyyperä, Häntälä, Ikelä, Immala, Isokylä, Jaakola, Joensuu, Juva, Kalkkila, Kanamäki, Kaninkola, Kannisto, Kankari, Karvala, Kavantola, Karviainen, Ketola, Kierla, Kihinen, Kinnarpyöli, Kirjola, Kokkila, Konkola, Kultola, Korvenpää, Kuttila, Kuumala, Kytö, Kärävuori, Laiterla, Laitola, Latala, Lempilä, Lokkila, Marttila, Maunola, Meisala, Melkola, Metsäkonkola, Meri-Seppälä, Montola, Mustamäki, Mustisi, Myllyperä, Märy, Mätikkö, Nikkilä, Naapala, Noukkila, Nikkilä, Nummi, Nurkkilanböle, Paatelmaa (Båtsholm), Pailinna, Paimoinen, Pajula, Pappila, Peksala, Perälä, Pihkavuori, Piintilä, Pitkäoja, Puotila, Putola, Pärnäspää, Pöylä (Böylä), Riikola, Rikala, Ruotsala, Ruska, Ruuhikoski, Saarimäki, Saha, Sapalahti (Kallmusnäs), Sauvonkylä, Seppälä, Suppala, Talola, Tammenpää, Tavola, Toijala, Toivila, Topjoki, Torkkila, Tuiskula, Tunila, Turila, Valttila, Vartsala, Vaskion Lempilä, Viala, Viikerlä, Villikkala, Viurila, Voitilanpyöli, Vuorentaka, Vässilä, Yli-Häävälä, Yttelä, Yöntilä^[14]

[muokkaa] Liikunta ja vapaa-aika

Halikko on pyrkinyt tasapuolisesti kehittämään liikunta- ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Pururadat sijaitsevat asemanseudulla, Märynummella, Hajalassa ja kirkonkylässä. Ainoa täysmittainen urheilukenttä sijaitsee asemanseudulla, mutta uusi on suunnitteilla kirkonkylälle. Koulukeskuksen yhteydessä on myös pieni urheilukenttä, sekä yleiset tennis-, beachvolley- ja koripallokentät.

Pieniä urheilukenttiä on eripuolilla Halikkoa, joissa on vaihtelavasti mahdollisuuksia harrastaa erilaisia pallopelejä. Koulujen yhteydessä on varattavissa olevat liikuntasalit. Koulukeskuksen yhteydessä on urheiluhalli kuntosaleineen. Wiurilan kartanon läheisyydessä on ratsastustallit ja Wiurilan golfkenttä.

Halikossa on neljä yleistä uimapaikkaa: Kokkilassa merenrannalla, Kankareenjärvellä, Märynummen uimakuopilla ja Hajalan Myllytyryssä. Luonto on muutenkin lähellä, ja kunta on tehny lukuisia kävelyreittejä suojelluille alueille esimerkiksi Halikonjoenlaaksoon ja Vaisakon lehtoon.

[muokkaa] Urheiluseuroja

Halikossa on vuosien mittaan ollut lukuisia eri lajin urheiluseuroja, mutta tällä hetkellä elinvoimaisina ovat ampumajuoksuseura Halikon Hakoniskat, sulkapalloseura Halikon Sulkis, suunnistusseura Angelniemen Ankkuri, jalkapalloseura FC Halikko ja kasvava aussifutisseura.

[muokkaa] Palvelut

[muokkaa] Koulutus

Halikossa on peruskoulun ala-asteet sijoitettu merkittävimpiin taajamiin.

• Hajalan koulu
• Halikko svenska skolan
• Marian koulu
• Meri-Halikon koulu
• Mustamäen koulu
• Märynummen koulu
• Kuttilan koulu

Muutoin kunnan koulutuspalvelut ovat keskitetty Halikon koulukeskukseen Halikon kirkonkylälle. Koulukeskuksessa ovat:

• Halikon kansalaisopisto
• Halikon yläaste
• Halikon lukio

Lisäksi Halikossa toimii vielä tämän vuoden Halikon Käsi- ja taideteollisuusoppilaitos.

[muokkaa] Terveydenhuolto

Terveydenhuolto rajoittuu Halikossa Halikon terveyskeskuseen, jossa toimii päivystyksen lisäksi hammaslääkäri.

[muokkaa] Liikenne

Halikon läpi kulkee E18-moottoritie, johon on liittymät Hajalassa ja Tavolassa. Rantarata kulkee Halikon läpi, mutta lähin asema on Salossa. Keskustassa on tunnin välein kulkevan Helsinki-Turku -pikavuoron bussipysäkki. Paikallisbussiliikenne on hankittu Vainion liikenteeltä, jonka vuorot kulkevat syrjäisimistä kylistä vain muutaman kerran päivässä. Sen sijaan Salon ja Halikon välillä bussit kulkevat päivisin tunnin välein.

[muokkaa] Nähtävyydet

Halikko mainostaa nähtävyyksikseen historialliset paikat; Rikalan rautakautisen kalmisto, keskiaikaisen Halikon kirkon, sekä monet kartanot, kuten Joensuun kartano, Wiurilan kartano, Vuorentaan kartano ja Tammenpään kartano. Muita vanhoja rakennuksia on Halikon museo, joka oli alun perin nälkävuosien viljavarasto, entinen kunnantalo Franssintalo, Pappilat ja Angelniemen kirkko. Historiallinen Kuninkaantie kulkee Halikon läpi, ja sen varrella Hajalssa sijaitsee 1700-luvulta peräisin oleva Trömperin kestikievari. Wiurilan kartanon läheisyydessä sijatsee vanha tuulimylly ja Kreivinmäen museo. Myös komeat Halikon pappilat ovat nähtävyyksiä.

Itsessään luonto on nähtävyys Halikossa: ainutlaatuinen Halikonjokilaakso, suojeltu Vaisakon lehto ja Somerojan uhrilähde ovat suosittuja patikointireittejä paikallistenkin keskuudessa. Myös kaunis Halikonlahti tuo etenkin kesällä matkailijoita ja mökkeilijöitä. Halikon peltomaisemat ja jyrkkäreunaiset kalliomäet ovat tyypillistä varsinaissuomalaista kulttuurimaisemaa.^[12]

Uudempia rakennelmia ovat 1900-luvun alussa rakennettu Vaskion kirkko, erikoisesti linnan näköiseksi rakennettu Halikon vesitorni, joka näkyy Kärävuoren päältä kauas ja rakenteilla oleva iso kauppakeskus Salo Retailpark. Kesäisin Rikalanmäellä ja Vaskiolla toimii kesäteatterit.

[muokkaa] Halikon talous

Halikossa oli vuonna 2003 tarjolla 2 722 työpaikkaa. Paikkojen määrä on hieman kasvanut, ja työttömyysaste kunnassa on 6,7% (2006).^[12] Valtaosa kunnan asukkaista käy töissä naapurikunnissa, pääasiassa Salossa. Kunnan talous on ollut alijäämäinen jo useita vuosia peräkkäin, johtuen pääasiassa kunnan valtavista investoinneista. Halikko liittyy yhdistyy kahdeksan muun kunnan kanssa uudeksi Salon kaupungiksi vuonna 2009, vaikka kunta ilmoittaa talouden kohentuneen ja olevan tasapainossa.^[12]

Valtavat investoinnit ovat osa Halikon viisivuotissuunnitelmaa, jossa saneerataan ja laajennetaan Halikon peruspalveluja ja sen vaatimia tiloja, kuten vanhustenhoidon, terveyspalveluiden ja koulujen osalla. Suurista menoista huolimatta kunnan veroprosentti on valtakunnan keskitasoa 18,5%.^[12]

[muokkaa] Ystävyyskunnat

• Kramfors, Ruotsi
• Levanger, Norja
• Varde, Tanska
• Emmaste, Viro
• Gárdony, Unkari

[muokkaa] Yhdistyksiä

• Angelniemen Ankkuri (AngA)
• Halikon Sulkis (HalSu)
• Halikon Hakoniskat (HaHa)
• Halikon Skössit
• FC Halikko

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Halikon kotisivu

[muokkaa] Lähteet

• Anna-Liisa Hirviluoto, Kari Pitkänen: Halikon historia I. Gummerus, 1992. ISBN 952-90-3797-X.
• Reijo Hinkka: Halikon historia II
• Turun maakuntamuseon SARAKUM-projekti: Halikon kulttuuriympäristö ja arvot. Turun maakuntamuseo, 2005.

[muokkaa] Viiteet

1. ↑ Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 30.3.2008.
2. ↑ Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 7.5.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 7.5.2008.
3. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2008 10.12.2007. Verohallitus. Viitattu 5.4.2008.
4. ↑ Helsingin sanomat: Kunnallisvaalit 2004 tulospalvelu 2.1.2008. Helsingin sanomat. Viitattu 2. tammikuuta 2008.
5. ↑ Ikonen, Hagelberg, Lammi, Lundström, Seppälä ja Särmäntö: Halikonjoen luonnonhoidon yleissuunnitelma (pdf) Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 15.1.2008.
6. ↑ Kallio, Väinö Johannes: Halikon historia. Forssa: Halikon seurakunta ja kunta, 1930.
7. ↑ Halikon historia I, s.156
8. ↑ Halikon historia I s. 176-180
9. ↑ Kataja, Pentti: "Kun punakapinalliset Isokylään tulivat". Salon Seudun Sanomat, 3. helmikuuta 2008, nro 33, s. 18.
10. ↑ Suomen Sukututkimusseura > Angelniemi Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 23.4.2008.
11. ↑ Suomen Sukututkimusseura > Vaskio Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 23.4.2008.
12. ↑ ^{12,0 12,1 12,2 12,3 12,4} Halikon kunnan kotisivut Halikon kunta. Viitattu 16.1.2008.
13. ↑ ^{13,0 13,1} Varsinais-Suomen Liitto, Maankäytön ja ympäristön osaamisryhmä: Luontokohdeinventointi (pdf) Salon seudun maakuntakaava. Viitattu 15.1.2008.
14. ↑ Halikon kulttuuriympäristö ja arvot