Sianliha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Porsaan paahtopaistia.

Sianliha on sian tai sian poikasen eli porsaan lihaa, jota käytetään ravinnoksi. Sianliha on maailman eniten kulutettu liha[1]. Sianlihaa ovat muun muassa kinkku, pekoni ja porsaankyljykset.

Sian ruhon osat ja niiden käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sian ruhon osat.

1. Pää[2]

2. Kaula[2]

4. Etuselkä
Luuton osa on kasleri eli niska. Uunipaistiksi, leikkeisiin, pihveihin, paistirulliksi, talouskyljyksiin, kastikkeisiin, pataruokiin.[3]

5. Rinta

6. Kyljysselkä
Ulkofilee, sisäfilee ja luinen kyljysselkä. Porsaankyljykset.[3]

7. Ulkofilee
Uunissa kypsennettäväksi, pihveiksi ja leikkeiksi.[3]

8. Sisäfilee
Possun arvokkain ja murein osa. Kokonaiseksi paistiksi, viipaleiksi, leikkeiksi, noisetteiksi, grilliin.[3]

9. Kylki
Possun rasvaisin osa. Kastikelihaksi, savustettavaksi, läskisoosiin, viipaleiksi, ribseiksi. Pekoni on suolattua ja savustettua kylkisilavaa.[3]

10. Vatsa[2]

11. Lapa
Haudutettaviin lihapatoihin, kastikkeisiin, wokkeihin, verkkopaistiksi, karjalanpaistiin, jauhelihaan, uunissa kypsennettäväksi.[3]

12. Kinkku
Ulkopaisti, kulmapaisti, sisäpaisti, paahtopaisti. Paistettavaksi, leikkeisiin, kuutioiksi ja suikaleiksi vokkeihin ja kastikkeisiin, sekä karjalanpaistiin.[3]

13. Potka
Hernekeittoon, uunissa kypsennettäväksi.[3]

14. Sorkka[2]

15. Saparo

Ravintosisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sianlihan keskimääräinen perusravintoainesisältö 100 grammaa kohti Finelin mukaan[4]:

Ravintoaine Määrä / 100 g
Proteiini 18,3 g
Rasvahapot 15,2 g
- yksittäistyydyttymättömät 6,7 g
- monityydyttymättömät 2,0 g
- tyydyttyneet 6,1 g

Kulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sianlihaa kulutettiin vuonna 2010 maailmassa noin 103 miljoonaa tonnia. Suurimmat kuluttajamaat:[1]

Kuluttajamaa Miljoonaa tonnia
Kiina 51,1
Euroopan unioni 21,3
Yhdysvallat 8,6
Venäjä 2,8
Brasilia 2,6
Japani 2,5

Sianliha on Suomen eniten kulutettu lihalaji. Sianlihaa syötiin vuonna 2011 Suomessa 36,4 kilogrammaa henkeä kohti, mikä on lähes puolet kaikesta lihan kulutuksesta.[5]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sianlihaa tuotettiin vuonna 2010 noin 103 miljoonaa tonnia. Suurimmat tuottajamaat:[1]

Tuottajamaa Miljoonaa tonnia
Kiina 51,1
Euroopan unioni 23,0
Yhdysvallat 10,2
Brasilia 3,2
Venäjä 1,9
Vietnam 1,9
Kanada 1,8
Japani 1,3
Filippiinit 1,3

Euroopan unionissa teurastetaan 250 miljoonaa sikaa vuosittain (2009). Yli puolet EU:n sikojen tuotannosta on kuudessa maassa: Espanja, Tanska, Hollanti, Saksa, Unkari ja Britannia.[6]

Vuonna 2008 Suomessa tuotettiin sianlihaa 217 tuhatta tonnia, ja sianliha oli Suomen tärkein lihateollisuuden vientituote.[7]

Sika teurastetaan Suomessa noin 5–6 kuukauden ikäisenä ja keskimäärin 86 kilogramman painoisena.[7]

Sianlihaa jalostetaan Suomessa lihaksikkaaksi ja vähärasvaiseksi.[7]

Katso myös: Sikatalous

Ilmastokuorma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kypsentämättömän 90-grammaisen porsaanleikkeen elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat arviolta 653 grammaa CO2-ekv, mikä vastaa noin 14 prosenttia suomalaisen keskivertokuluttajan päivittäisen ravinnon aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä. Laskelma sisältää teurastamon, jakelun ja vähittäiskaupan arvioidut päästöt 850 grammaa CO2-ekv/lihakilo.[8]

Uskonnolliset kiellot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sianlihan syöminen on ruokatabu eli kiellettyä muun muassa juutalaisuudessa[9] ja islamissa[10].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Meat Production/Consumption by Type and Country: 2012. U.S. Census Bureau. Viitattu 5.2.2013.
  2. a b c d Pekkala, Hannu: Sian leikkaus (pdf) (s. 1) Lihalehti. 2002. Helsinki: Lihakeskusliitto. Viitattu 17.2.2013.
  3. a b c d e f g h Syötävän hyvä lihaopas Lihatiedotus. Viitattu 5.2.2013.
  4. Sianliha keskiarvo Fineli. Viitattu 5.2.2013.
  5. Lihan kulutus Suomessa Lihatiedotus. Viitattu 5.2.2013.
  6. Kansalaisjärjestöjen mukaan EU-maiden sioilla huonot oltavat. Helsingin Sanomat, 22.1.2010, s. B5.
  7. a b c Sika - Suomen tärkein lihalaji Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 5.2.2013.
  8. Williams, A.G., Audsley, E. and Sandars, D.L: Determining the environmental burdens and resource use in the production of agricultural and horticultural commodities. Main report. Defra Research Project IS0 205. Bedford: Cranfield University & Defra. 2006. SEKÄ Seppälä, Jyri, Ilmo Mäenpää, Sirkka Koskela, Tuomas Mattila, Ari Nissinen, Juha-Matti Katajajuuri, Tiina Härmä, Marja-Riitta Korhonen, Merja Saarinen ja Yrjö Virtanen: 2009: Suomen kansantalouden materiaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi ENVIMAT-mallilla. Suomen Ympäristö 20/2009. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=108589&lan=fi
  9. Taipale, Ulla: Juutalainen ruokakulttuuri SRK-opisto. Viitattu 5.2.2013.
  10. Islamin ruokasäännöt Islamopas. Viitattu 5.2.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]