Villasika
Villasika (mangalitza) on Itävalta-Unkarin keisarikunnassa 1860-luvulla jalostettu alkuperäissikarotu.[1] Villasika on aikuisena suurikokoinen (200–300 kg), kiharakarvainen, hyvin terve ja karaistunut rotu. Villasika on luonteeltaan lempeä ja rauhallinen[2].
Villasian turkki paksuuntuu talvisin, joten se pärjää Eurooppalaisen villisian tavoin ulkona myös pakkasella. Villasika tarvitsee kuitenkin tuulelta ja sateelta suojaavan sääsuojan sekä lämpöeristetyn makuukopin[3].
Villasika on teuraspainoinen vasta noin 2-vuotiaana[2], kun tehotuotantoon jalostetut sikarodut ovat täysikasvuisia jo kolmen kuukauden ikäisinä[4].
Villasika tulee toimeen risteytyssikaa huomattavasti vähemmällä ravintomäärällä. Se pärjää suureksi osaksi syömällä hyvänlaatuista laidunheinää[5].
Suomessa tuotetaan villasian lihaa muutamalla kymmenellä tilalla. Niitä elää myös kotieläinpihoilla.[2]
Emakon tiineys kestää 114–116 vuorokautta ja porsaita syntyy yleensä 6-14. Villasioilla on tavallisesti helpot synnytykset ja ne hoitavat hyvin jälkikasvunsa. Synnytyksen on tapahduttava talvella sisätiloissa, mutta jo parin viikon ikäisiä possuja voi alkaa ulkoiluttaa pieniä hetkiä kerrallaan. Villasiat kasvavat hitaammin kuin nykysiat. Sillä kestää ruokinnasta riippuen 12-15 kuukautta kasvaa saman kokoiseksi kuin tavallinen sika on puolivuotiaana.
Luonteeltaan villasika on lempeämpi ja rauhallisempi kuin tavallinen sika. Aktiivisimmillaan se on aamulla ja illalla.
Liha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Villasian liha on rasvaista, pehmeää, mehukasta ja aromikasta. Mangalitza kuuluu niihin kolmeen sikarotuun, jonka liha marmoroituu.[6] Marmoroituminen edellyttää, että sian annetaan kasvaa isoksi. Myös maku paranee sian ikääntyessä.[7]
Noin 30 prosenttia villasian painosta on rasvaa[7]. Villasian liha sisältää hiukan enemmän tyydyttyneitä rasvahappoja ja hiukan vähemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja kuin tehotuotantoon jalostettujen sikarotujen liha[8].
Valkoinen villasika rasvoittuu helpoiten ja erittäin harvinainen musta villasika tuottaa parhaiten lihaa. Lisäksi on olemassa punaisia villasikoja.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jokinen, Lotta: Villasika on harvinainen näky Suomessa – yksi tunnetaan koirakoulun priimuksena Yle Uutiset. 7.7.2015. Viitattu 23.6.2020.
- ↑ a b c Villasiat | Wittdream´s www.wittdreams.com. Viitattu 14.12.2023.
- ↑ a b Niemiahon tila Niemiahon tila. 8.11.2023. Viitattu 14.12.2023.
- ↑ Lähes sukupuuttoon kuolleen maatiaissikarodun edustajat saapuivat Lahteen - yhtä harvinaisia kuin saimaannorpat Etelä-Suomen Sanomat. 23.5.2017. Viitattu 19.11.2022.
- ↑ Mangalitza Vallilantila. 27.1.2019. Viitattu 29.3.2021.
- ↑ Niemiahon tila Niemiahon tila. 8.11.2023. Viitattu 14.12.2023.
- ↑ a b Aliniitty Highland Aliniitty Highland. Viitattu 14.12.2023.
- ↑ http://kohonenfarm.fi/rasvahappokoostumus/ (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Savela, Sanna: Villasika ei päästä hoitajaansa helpolla – "Ne oikein heittäytyvät kyljelleen odottamaan rapsutusta" Yle Uutiset. 9.10.2015. Viitattu 23.6.2020.
- Ekman, Mirva: Vapaana laiduntavan villasian rasvainen liha on harvinainen jouluherkku – mustasaarelaistila teki villasioista itselleen pääelinkeinon Yle Uutiset. 22.12.2018. Viitattu 23.6.2020.