Halikonlahti
Halikonlahti on pitkä ja kapea lahti Varsinais-Suomessa, ja yltää Kemiön saaren molemmilta puolilta aina Salon kaupungin liepeille asti. Halikonlahden leveää pohjukkaa kutsutaan Viurilanlahdeksi.
Halikonlahti on 40 kilometriä pitkä ja etenkin pohjukastaan niin matala, etteivät merivirrat edesauta veden vaihtumista. Halikonlahteen laskevat useat alueen joet. Näistä suurimpia ovat Purilanjoki, Halikonjoki ja Uskelanjoki, jotka ovat tuoneet paljon maa-ainesta ja ravinteita lahteen, minkä vuoksi Halikonlahti on paikoin hyvin rehevöitynyt. Lisäksi Salon jätevedenpuhdistamo kuormittaa lahtea. Rehevöitymisen vuoksi Halikonlahti on kehittynyt merkittäväksi lintuvesistöksi. Lahdella on tavattu harvinaisiakin lintulajeja.[1]
Halikonlahti on ollut aikoinaan tärkeä merireitti. Halikonjokea pitkin pystyi ennen purjehtimaan pitkälle sisämaahan.[2] Nykyisin lahti on madaltunut niin paljon, ettei siellä ole enää telakkateollisuutta, eikä suurta laivaliikennettä. Ennen myös useisiin saariin on ollut lauttayhteyksiä. Enää vain Kemiöön on lossiyhteys ja Vartsalansaareen epäsäännöllinen lauttayhteys.
Halikonlahdella on useita saaria. Viurilanlahdella on pengertiellä mantereeseen yhdistetty Vuohensaari. Etelämpänä ovat Vartsalansaari, Luotsisaari, Angelansaari, Mäntysaari, Papinsaari, Pikkusaari, Kemiö, Karhusaari, Kaisaari, Isoluoto, Vähäluoto, Antholmen, Diskarn, Måsaholmen, Länsmansholmen, Taltenkari, Alaholma, Kalvholm, Furuholm, Konkholma, Långholmen, Teijonsaari ja Teijon Papinsaari.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Halikonjoki, Uskelanjoki ja Purilanjoki (.pdf) Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 5.1.2009.
- ↑ Turun maakuntamuseon SARAKUM-projekti: Halikon kulttuuriympäristö ja arvot. Turun maakuntamuseo, 2005.
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Honkala, Juha & Uppstu, Peter 2006: Viurilanlahden Natura-alueen linnustoselvitys 2004. - Turun kaupunki, Ympäristönsuojelutoimisto. Julkaisuja 1/2006. Karhukopio. Turku. ISBN 952-5217-62-0
