Rantarata

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rantarata

Perustiedot
Reitti  Helsinki asema–Turku satama
Rakennettu  useissa osissa
Omistaja  Suomen valtio
Ylläpitäjä  Ratahallintokeskus
Liikenne
Operaattori(t)  VR-Yhtymä
Tekniset tiedot
Pituus  195,8 km
Raiteiden lkm  2 (Helsinki–Kirkkonummi)
1 (Kirkkonummi–Turku)
Raideleveys  1524 mm
Sähköistys  25 kV 50 Hz
Sallittu nopeus 
 • henkilöliikenteessä  Helsinki–Kirkkonummi 120 km/h,
Kirkkonummi–Karjaa 180 km/h,
Karjaa–Paimio 200 km/h,
Paimio–Turku 160 km/h
 • tavaraliikenteessä  120 km/h
Liikenteenohjaus
Kauko-ohjaus  Helsinki–Turku
Ohjauskeskus  Helsinki
Miehitetyt asemat  Turku
Suojastus  kyllä
Kulunvalvonta  JKV

Rantarata on Suomen rataverkkoon kuuluva rataosuus, joka kulkee Helsingistä Turkuun ja edelleen Turun satamaan.

Rantaradan itäisin osa Helsingistä Leppävaaraan saakka on rakennettu neliraiteiseksi kaupunkiradaksi. Suurimmalta osaltaan rantarata on kuitenkin yksiraiteinen ja kohtauspaikkoja on harvakseltaan, mikä osaltaan vaikuttaa varsinkin tavara- ja paikallisliikenteen määriin. Kaukojunia kulkee päivittäin Helsingin ja Turun välillä tunnin vuorovälillä. Paikallisliikennettä on Helsingistä Karjaalle asti. Radalla on vähäistä tavaraliikennettä väleillä TurkuKarjaa ja PasilaKauniainen(Kera). Yöaikaan säännöllistä liikennettä ei ole.

[muokkaa] Historia

Rantaradan ensimmäinen osuus kulki Turusta Karjaalle. Se määrättiin 18. tammikuuta 1895 rakennettavaksi Salon kauppalan kautta HankoHyvinkää-radalla sijaitsevalle Karjaan asemalle. Selvitysten jälkeen rakennustyöt aloitettiin maaliskuussa 1896. Rata kulki Karjaan asemalta Salon kauppalaan ja sieltä Littoisten verkatehtaan ohitse Turun kaupunkiin. Pohjankuruun rakennettiin Suomen ensimmäinen rautatietunneli vuosina 18961897. Tunnelin pituus oli 156 metriä. Rataosa Turku–Karjaa avattiin väliaikaiselle liikenteelle 1. huhtikuuta 1899 ja luovutettiin yleiselle liikenteelle 1. marraskuuta 1899.

Helsingin ja Turun välisen rannikkoradan jäljellä olevan osan Helsinki–Karjaa rakentamisesta päätettiin vuoden 1897 valtiopäivillä. Rata määrättiin erkanevaksi Pasilan asemalla ja yhtymään Hangon rataan kolmen kilometrin päässä Karjaan asemalta. Rataosa Helsinki–Karjaa avattiin väliaikaiselle liikenteelle 1. marraskuuta 1902 ja luovutettiin 1. syyskuuta 1903 yleiselle liikenteelle.

Rata rakennettiin paikallisliikenteen tarpeisiin ja mahdollisimman halvalla, joten ratalinjasta tuli hyvin mutkainen, kun pienimmätkin mäet ja kalliot kierrettiin. Pahimpia kaarteita oikaistiin 1910-luvulta alkaen aina 1990-luvulle saakka.

Kaikille alkuperäisen suunnitelman asemille rakennettiin arkkitehti Bruno Granholmin suunnittelemat puiset asemarakennukset. Monet niistä on kuitenkin purettu vuosien varrella. Esimerkiksi Leppävaaran asemarakennus purettiin 1990-luvun lopussa ja Kilon asemarakennus 1980-luvun alussa. Vanha asemarakennus on kuitenkin jäljellä monilla asemilla, joista huomattavimpia on ehkä Kauniaisten asemarakennus. Useimmat rakennukset ovat kuitenkin siirtyneet muuhun käyttöön eivätkä enää palvele matkustajia.

Helka-näyttö Helsingin liikenteenohjauskeskuksesta välillä Kauniainen–Kirkkonummi
Helka-näyttö Helsingin liikenteenohjauskeskuksesta välillä Kauniainen–Kirkkonummi

Kirkkonummi–Helsinki-osuus sähköistettiin 1960-luvun lopussa ja tämä oli myös ensimmäinen valtion omistama sähkörata Suomessa. Perusparannuksen yhteydessä Kirkkonummi–Karjaa-osuudelle tehty jatkosähköistys valmistui vuonna 1992. Loppuosalle Karjaa–Turku sähköistys valmistui vuonna 1995 eli samaan aikaan, kun ensimmäiset Pendolino-junat otettiin käyttöön.

Rantaradan perusparannus aloitettiin 1980-luvulla aluksi nopeudelle 140 km/h. Vähän myöhemmin rataosan mitoitusnopeudeksi päätettiin veturijunille 160 km/h ja vielä kertaalleen Pendolinoja ajatellen 200 km/h. Rantaradalla tehtiin lukuisia rataoikaisuja vuosina 19801990. Perusparannus valmistui 1995, mutta se ei poistanut kaikkia radan ongelmakohtia. Suurimpia ongelmia ovat radan yksiraiteisuuden ohella penkereiden huono kestävyys kaarteissa ja Turun päässä savipitoisen maan painuminen radan alla. Näiden syiden takia radalla on paljon nopeusrajoituksia. 1970-luvulla suunniteltiin radan oikaisemiseksi Elsa-rataa ja suunnitelma on otettu taas 2000-luvulla esille uuden perusparannuksen tullessa ajankohtaiseksi.

Helsingin ja Leppävaaran välinen rataosa levennettiin neliraiteiseksi kaupunkiradaksi vuonna 2001. Suunnitelmissa on lisäraiteiden jatkaminen Espoon keskukseen saakka.

Henkilökohtaiset työkalut