Kehä II

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
102
Kehä II
Seututie 102
Hiidenkallion tunnelin suu ja rantaradan silta
Hiidenkallion tunnelin suu ja rantaradan silta
Maa Suomi
Tieluokka seututie
Omistaja Suomen valtio
Tienpitäjä Liikennevirasto
Pituus 6,8 km
Päällyste asfaltti
Kaistaluku pääosin nelikaistainen
Huomautuksia Pääkaupunkiseudun poikittaisväylä
KEHÄ
RING
II
Hiidenkallion tunneli.

Kehä II (ruots. Ring II), toiselta nimeltään Kilonväylä eli seututie 102 on uusin pääkaupunkiseudun kehäteistä. Nykyisellään Kehä II ei ole Helsingin niemeä itä-länsisuunnassa kiertävä kehätie, kuten Kehä I ja Kehä III, vaan ulottuu ainoastaan Länsiväylältä Turuntielle palvellen eteläisen ja keskisen Espoon etelä-pohjoissuuntaista liikennettä. Tärkeänä poikittaisyhteytenä tie on kuitenkin nimetty kehätieksi, ja selvemmin sellaiseksi se muodostuu, jos sitä jatketaan suunnitellulla tavalla.

Kehä II:ta suunniteltiin jo 1960-luvulta lähtien. Kuitenkin se valmistui nykyiseltäkin osuudeltaan vasta lokakuussa 2000. Tie rakennettiin helpottamaan Länsiväylän pohjoispuolisen keskisen Espoon katuverkon kuormitusta. Tie rakennettiin säästöbudjetilla, jonka takia siinä on tehty eräitä kustannuksia säästäviä ratkaisuja, kuten ramppien lyhentäminen ja risteyssiltojen korvaamista liikennevaloristeyksillä.lähde?

Vuoden 2013 aikana valmistui Kehä II:lle uusi liittymä Suurpellolle.

Kehä II on pääosin nelikaistainen. Kauniaisten liittymästä pohjoiseen tie on rakennettu kaksikaistaiseksi. Tiellä on 60–80 km/h nopeusrajoitus.

Vilkkaimmillaan Kehä II on Länsiväylän ja Turunväylän välillä (55 000–60 000 ajoneuvoa vuorokaudessa).lähde?

Kehä II on suurimmalta osin moottoritietasoinen väylä, mutta tietä ei kuitenkaan ole moottoritieksi määritelty. Vastakkaisiin suuntiin johtavia kaistoja ei ole erotettu fyysisesti pohjoisosissa eikä Länsiväylän liittymässä Helsingin suuntaan mentäessä.

Kehä II:n jatkaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähitulevaisuudessa Kehä II:ta on tarkoitettu jatkettavaksi Turuntieltä Hämeenlinnanväylälle, tai vaihtoehtoisesti joko Vihdintielle tai Kehä III:lle Hämeenkylään. Samalla tie rakennetaan koko osuudeltaan nelikaistaiseksi.

Jatkohanketta on arvosteltu muun muassa negatiivisten ympäristövaikutusten, alati kasvavan yksityisautoilun sekä ulkoilualueiden tuhoutumisen vuoksi. Aikaisemmin tietä on suunniteltu jatkettavaksi Hämeenlinnanväylältä edelleen Helsingin Keskuspuiston pohjoisosan halki Tuusulanväylälle, mutta tältä osin suunnitelma on jo hylätty.

Tuusulanväylältä itään johtaa 1980-luvulla rakennettu Tapaninkyläntie ja sen jatke Suurmetsäntie. Nykyisellään ne ovat vain paikallisia kokoojakatuja, mutta alun perin oli suunnitelmissa, että nekin myöhemmin muutettaisiin Kehä II:n jatkeiksi.

Joukkoliikenne Kehä II:lla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehä II:lla kulkevat Espoon sisäiset pikalinjat 3 (Leppävaara–Kivenlahti) ja 5 (Leppävaara–Matinkylä).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]