Kehä II

Wikipedia

Kehä II
Seututie 102
Hiidenkallion tunnelin suu ja rantaradan silta
Maa	Suomi
Tieluokka	seututie
Omistaja	Suomen valtio
Tienpitäjä	Tiehallinto
Pituus	8 km
Päällyste	asfaltti
Kaistaluku	pääosin nelikaistainen
Huomautuksia	Pääkaupunkiseudun poikittaisväylä

KEHÄ RING II

102

Kehä II (ruots. Ring II), toiselta nimeltään Kilonväylä eli seututie 102 on uusin pääkaupunkiseudun kehäteistä. Nykyisellään Kehä II ei ole Helsingin niemeä itä-länsisuunnassa kiertävä kehätie kuten Kehä I ja Kehä III, sillä tie kulkee ainoastaan kantatieltä 51 (Länsiväylä) Turuntielle palvellen eteläisen ja keskisen Espoon maankäytön etelä-pohjoissuuntaista liikennettä. Tärkeänä poikittaisyhteytenä tie on kuitenkin nimetty kehätieksi, ja selvemmin sellaiseksi se muodostuu, jos sitä jatketaan suunnitellulla tavalla.

Kehä II:ta suunniteltiin jo 1960-luvulta lähtien. Kuitenkin se valmistui nykyiseltäkin osuudeltaan vasta lokakuussa 2000. Tie rakennettiin helpottamaan Länsiväylän pohjoispuolisen keskisen Espoon katuverkon kuormitusta. Tie rakennettiin säästöbudjetilla, jonka takia siinä on tehty eräitä kustannuksia säästäviä ratkaisuja, kuten ramppien lyhentäminen.^lähde?

Kehä II on pääosin nelikaistainen, Kauniaisten liittymästä pohjoiseen ajettaessa tie on rakennettu kaksikaistaiseksi. Tiellä on yleisesti 60 km/h–80 km/h nopeusrajoitus.

Vilkkaimmillaan Kehä II on Länsiväylän ja Turunväylän välillä (55 000–60 000 ajoneuvoa vuorokaudessa).

Kehä II on suurimmalta osin moottoritietasoinen väylä, mutta tietä ei kuitenkaan ole moottoritieksi määritelty, sillä vastakkaisiin suuntiin johtavia kaistoja ei ole erotettu fyysisesti joillakin osuuksilla.

[muokkaa] Kehä II:n jatkaminen

Lähitulevaisuudessa Kehä II:ta on tarkoitettu jatkettavaksi Turuntieltä Hämeenlinnanväylälle, tai vaihtoehtoisesti joko Vihdintielle tai Kehä III:lle Hämeenkylään. Samalla tie rakennetaan koko osuudeltaan nelikaistaiseksi.

Jatkohanketta on arvosteltu muun muassa negatiivisten ympäristövaikutusten, alati kasvavan yksityisautoilun sekä ulkoilualueiden tuhoutumisen vuoksi. Aikaisemmin tietä on suunniteltu jatkettavaksi Hämeenlinnanväylältä edelleen Helsingin Keskuspuiston pohjoisosan halki Tuusulanväylälle, mutta tältä osin suunnitelma on jo hylätty.

Tuusulanväylältä itään johtaa 1980-luvulla rakennettu Tapaninkyläntie ja sen jatke Suurmetsäntie. Nykyisellään ne ovat vain paikallisia kokoojakatuja, mutta alun perin oli suunnitelmissa, että nekin myöhemmin muutettaisiin Kehä II:n jatkeiksi.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Tiehallinnon Kehä II -sivu
• Uudenmaan ympäristökeskuksen arviointiselostus hankkeesta
• Matti Grönroosin sivu Kehä II:sta