Kauniainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Kauniainen on myös Salon kaupunginosa.
Kauniainen
Grankulla
Kauniainen.vaakuna.svg Kauniainen.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.kauniainen.fi
Sijainti 60°12′35″N, 024°43′45″EKoordinaatit: 60°12′35″N, 024°43′45″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Helsingin seutukunta
Perustettu 1920
– kaupungiksi 1972
Kokonaispinta-ala 6,00 km²
320:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 5,89 km²
– sisävesi 0,11 km²
Väkiluku 9 207
111:nneksi suurin 30.9.2014 [2]
– väestötiheys 1 563 as/km² (30.9.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 18,7 %
– 15–64-v. 60,8 %
– yli 64-v. 20,5 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 58,6 %
ruotsinkielisiä 36,9 %
– muut 4,5 %
Kunnallisvero 16,50 %
320:nneksi suurin 2014 [4]
Kaupunginjohtaja Torsten Widén
Kaupunginvaltuusto 35 paikkaa
  2009 - 2012 [5]
 • RKP
 • Kok.
 • Vihr.
 • KD
 • SDP

18
13
2
1
1

Kauniainen (ruots. Grankulla) on Uudenmaan maakunnassa sijaitseva suomalainen kaupunki. Kauniainen on asukasluvultaan pienin pääkaupunkiseudun neljästä kaupungista ja pinta-alaltaan Suomen pienin kunta [6]. Kauniainen on osa Helsingin kaupunkialuetta[7]. Kauniainen tunnetaan kaksikielisenä alhaisen veroäyrin ja hyvätuloisten asukkaiden kaupunkina. Kaupunki on myös siitä poikkeuksellinen, että se on kokonaan Espoon ympäröimä. Kauniainen on alkujaan asukkaiden osakeyhtiönä perustama taajaväkinen itsehallintoalue.

Kauniaisten asukkaista 58,6 % on suomenkielisiä ja 36,9 % ruotsinkielisiä.[3] Kauniaisten kaupunginvaltuuston suurimmat puolueet ovat RKP jolla on yksinkertainen enemmistö (18/35 valtuustopaikkaa) ja kokoomus (13/35). Kauniaisten valtuuston pienpuolueilla, vihreillä (2), kristillisdemokraateilla (1) ja SDP:llä (1) on yhteensä neljä paikkaa. Kauniaisten työikäisistä asukkaista 91 % on suorittanut perusasteen jälkeisen tutkinnon, mikä on eniten koko maassa [8].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villa Vallmogårdissa toimii kulttuurikeskus

Jään vetäydyttyä jääkauden jälkeen 10 000 vuotta sitten tämän päivän Kauniaisista oli nähtävissä Yoldiameressä vain pari pientä luotoa: muun muassa nykyiset Gränkull (67 m) ja Kasavuori (64 m) ja Kiikarivuori. 4 000 vuotta sitten Kauniaisten alueesta oli maankohoamisen vuoksi tullut osa sisäsaaristoa. Tältä ajalta on löydetty muinaisjäännöksiä, mutta on kuitenkin hyvin todennäköistä että ensimmäiset asukkaat tulivat Kauniaisiin vasta 1800-luvulla. Nykyään Kauniainen sijaitsee kaukana rannikolta.[9]

1900-luvun alussa Kauniaisten alue kuului espoolaisille tiloille ja rakennuskanta koostui yksittäisistä torpista. Paikka oli silloin tunnettu ruotsin espoolaismurteella Gränkullana. Kauniaisten pohjoisosien läpi kulki Helsinki–Turku-maantie, joka tunnetaan nykyään Vanhana Turuntienä. Tärkeä tapahtuma Kauniaisten historiassa oli vuonna 1904, kun Kauniaisten rautatieasema avattiin uudella Rantaradalla.[9]

Nykypäivän Kauniainen sai alkunsa vuonna 1906, kun yhtiö AB Grankulla perustettiin. Yhtiö osti maata paikallisilta maanomistajilta ja myi maan eteenpäin tontteina. Tämän seurauksena alueelle muodostui huvilayhdyskunta, samoin kuin muuallakin Helsingin ympärillä: Kulosaaressa, Haagassa, Leppävaarassa ja Puistolassa. Janne Thurman oli yhtiön perustajia ja yhdyskunnan puuhamies, joka toimi aktiivisesti Kauniaisissa monen vuosikymmenen ajan. AB Grankullan osakkeenomistajat olivat tyytyväisiä sijoitukseensa: se maksoi itsensä takaisin vuodessa. Huvila-aikakausi oli alkanut jo pari vuotta aikaisemmin, kun rakennusmestarit Elia Heikel ja Emil Lindstedt ostivat 30 hehtaarin suuruisen alueen Gallträskin pohjoispuolella Glimsin tilalta ja rakensivat sinne omat huvilansa. Ensimmäisenä nousi vuonna 1903 Gallträskin rantaan kesähuvilakäyttöön suunniteltu jugendhenkinen Villa Heikel ja pian sen jälkeen Villa Lindstedt. Tuolloin villojen tonttien koko oli usein hehtaarin tai sitäkin isompi. Puutarhakaupungin ideana oli että taloa ympäröi puutarha ja tämän ympärillä oli vapaa luonnon vyöhyke. Alle 3 000 neliön tontteja ei myyty ollenkaan. Thurmanin, Heikelin ja Lindstedtin mukaan on nimetty teitä Kauniaisissa.[9]

Espoon maalaiskunta ei ollut hyvin kiinnostunut uudesta yhdyskunnasta sen alueella, joten yhtiö oli yksin vastuussa Kauniaisten kehittämisestä. Yhtiö muun muassa rakennutti teitä, lobbasi aseman (valmistui 1908) ja poliisiviran puolesta sekä perusti koulun ja sähkölaitoksen. Vuonna 1915 Kauniainen sai taajaväkisen yhdyskunnan oikeudet ja samalla rajoittuneet itsemääräämisoikeudet, ja siten yhtiön vastuu väheni.[9]

Ensimmäinen tiedossa oleva tarkka asukasluku Kauniaisista on vuodelta 1917, jolloin yhdyskunnassa asui 1 647 asukasta. Vuonna 1920 Kauniaisista tuli kauppala, kun se itsenäistyi kokonaan Espoosta. Kauniaisten yhdyskuntarakenne erosi myös huomattavasti Espoon maanviljelykylistä rakennusjärjestyksineen, tieverkkoineen, huviloineen ja sähkölaitoksineen. Rakennusjärjestys kielsi teollisuusrakennukset, koska Kauniaisissa haluttiin taata idyllinen maalaismainen ympäristö. Suurin osa huviloista rakennettiin uusklassisismin tai myöhäisen 20-luvun funktionalismin tyylien mukaan. Kauppala alkoi valmistella uutta asemakaavaa 1920-luvun lopulla. Ehdotus herätti kiistaa: etenkin teiden leveys askarrutti asukkaita. Kun vielä arkkitehti kuoli kesken valmisteluprosessin, saatiin kompromissiehdotus hyväksytyksi vasta vuonna 1937. Vuodesta 1917 vuoteen 1939 Kauniaisten asukasmäärä kasvoi vain 10 %, mutta heti kauppalan rajojen ulkopuolella asukasmäärä kasvoi huomattavasti.[9]

Kauniainen on ollut virallisesti kaksikielinen vuodesta 1936. Kunnan suomenkielinen nimi, Kauniainen, otettiin virallisesti käyttöön ruotsinkielisen nimen, Grankulla, rinnalle vuonna 1949. Jo 1930-luvulla nimi Kauniainen oli postin ja rautateiden käytössä. Toisen maailmansodan myötä huvila-aikakausi loppui ja vaihtui 1940- ja 1950-lukujen jälleenrakentamiseen ja huonompiin taloudellisiin aikoihin.[9]

Kauniaisten olemassaolo oli uhattu kunnallisten velvollisuuksien ja pienen asukasmäärän takia. 1950-luvulla yritettiin liittää eräitä lähellä olevia espoolaisia alueita Kauniaisiin, mutta hakemus hylättiin vuonna 1953. Sen sijaan Kasavuoren alue, jonka kauppala oli ostanut, liitettiin Kauniaisiin vuonna 1957. Kauppala antoi uuden asemakaavan valmistamisen Otto-Iivari Meurmanille. Hän ehdotti, että alueen huvilaluonne säilytettäisiin, mutta asukasluku kasvatettaisiin silloisesta 2 500:sta 10 000:een. Epäkäytännölliset huvilat tulisi korvata uusilla ja kerrostaloja rakentaa. Rautatien eteläpuolelle suunniteltiin uusi ostoskeskus, jonka esikuvana oli Tukholman Vällingby. Suunnitelmat hyväksyttiin vuonna 1959 Kasavuoren osalta ja vuonna 1961 sekä 1963 muun kauppalan osalta. Ostoskeskus avattiin vuonna 1966. Myöhemmin tätä asemakaavaa on kritisoitu, koska huomattava osa huviloista purettiin ja huvilaympäristön yhtenäisyys tuhoutui. Kasavuoreen suunniteltiin myös Oslon Holmenkollenin tapaista hiihtokeskusta, mutta suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet; nykyään alue on luonnonsuojelualue.[9]

Kauniaisten asukasluku kasvoi nopeasti – vuonna 1967 jopa neljänneksellä. Vuonna 1972 Kauniaisista tuli kaupunki ja seuraavana vuonna suomi tuli enemmistökieleksi. Kaupungissa asui tuolloin 6 400 asukasta.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Kauniaisten väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
7 203
1985
  
7 746
1990
  
7 889
1995
  
8 298
2000
  
8 532
2005
  
8 457
2010
  
8 689
Lähde: Tilastokeskus.[10]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Helsingin keskustaajama

Vuoden 2011 lopussa Kauniaisissa oli 8 807 asukasta, joista 8 699 asui taajamissa, haja-asutusalueilla ei ollut lainkaan asukkaita ja 108 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Kauniaisten taajama-aste on 100,0 prosenttia.[11] Kauniaisten taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan:[12]

Helsingin keskustaajama ulottuu Kauniaisten lisäksi usean Helsingin lähikunnan alueelle.[12] Yhteensä Helsingin keskustaajamassa on 1 159 211 asukasta ja sen pinta-ala on 631,11 neliökilometriä.[13]

Uudistuva keskusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauniaisten keskustaa uudistettiin 1960-luvulla rakentamalla uusi modernin ihanteen mukainen betonielementtikeskusta ostokeskuksineen. Aikoinaan niin moderni ostoskeskus on koettu rumana ja epäkäytännöllisenä jo 20 vuoden ajan.[9]

Kaupunki on laatinut keskustalle uuden asemakaavan. Uudistuvan keskustan suunnittelu ja rakennustyöt ovat käynnissä. Keskusta uudistetaan kokonaisuudessaan. Aikaisemmin 2000-luvulla keskustaan rakennettiin Kai Wartiaisen suunnittelema ostoskeskus Grani. Uuden ostoskeskuksen ulkoasu kirkkaine väreineen on kuitenkin herättänyt ristiriitaisia reaktioita.

Kauniaisten juhlavuoden 2007 kunniaksi kaupungin keskustaan Kaupungintalon edustalle pystytettiin uusi Kimmo Schroderuksen luoma "Foni"-veistos, joka jatkaa tyyliltään kauniaislaista linjaa.

Vaikka Kauniainen on vauras kaupunki, yleisiin alueisiin on vasta hiljattain ruvettu panostamaan. Edelleen on havaittavissa esimerkiksi graffiteja ja huonokuntoisia päällysteitä. Tilanne on kuitenkin huomattavasti parantunut muun muassa tienrakennushankkeiden myötä. Infrastruktuuria on parannettu etenkin kaupungin keskustan alueella ja ympäristössä, esimerkiksi keskuskatu Tunnelitien vuonna 2010 toteutetun uudistuksen myötä.

Elinkeinoelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauniaisten suurimmat työnantajat ovat Kauniaisten kaupunki, Kaunialan sotavammasairaala, Työväen Akatemia ja Suomen Raamattuopisto.

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauniainen on kaupunkina hyvin omavarainen kaupungin pienestä koosta huolimatta. Kaupungissa on muun muassa:

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauniaisilla on hyvät tieyhteydet joka suuntaan. Itä-länsisuunnassa kulkee Turunväylä kaupungin eteläpuolella ja Turuntie pohjoispuolella. Turunväylän valmistuminen vauhditti kaupungin asukasluvun kasvua 1960-luvulla, jolloin Helsingin keskustaan pääsi nopeasti autolla. Etelä-pohjoissuunnassa kulkee pääosin Kauniaisten itäpuolitse Kehä II, josta vajaan 150 metrin osuus on Kauniaisten alueella.

Sisäiset tiet, jotka johtavat Kauniaisten keskustaan, ovat Turunväylältä alkava Kauniaistentie, Turuntieltä Viherlaaksosta alkava Helsingitie sekä Asematie-Bembölentie lännestä ja Kauppalantie etelästä.

Joukkoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääasiallinen joukkoliikenneväline Kauniaisissa on juna. Rantaradalla on ollut erittäin tärkeä rooli kaupungin kehityksessä Helsingin esikaupunkina. Junat kulkevat Helsingin ja Kirkkonummen suuntiin joka 15. minuutti tunnuksilla S, U, E ja L. Matka Helsingin keskustaan kestää alle 20 minuuttia Kauniaisten rautatieasemalta. Lisäksi kaupungin länsiosissa, aivan Espoon rajan tuntumassa, sijaitsee Koivuhovin rautatieasema, joka palvelee mm. Kasavuoren alueen asukkaita. Espoon kaupunkiradan valmistuttua junayhteydet Kauniaisista paranevat edelleen, ja matka-aika Helsingin keskustaan lyhenee usealla minuutilla.[14]

Kauniaisiin kulkee kaksi seutulinjaa, 109 ja 212, sekä useita Espoon sisäisiä bussilinjoja, kuten linja 15 Tapiolan kautta Otaniemeen ja linja 533 Matinkylään. Myös viikonloppuöisin kulkeva yöseutulinja 109N kulkee Kauniaisten halki. Lisäksi Kauniaisten pohjoisosia palvelee Turuntien seutulinjat, kuten 270 ja 530.

Kaupunginosia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bredantie poikkeuksellisen kylmänä marraskuun päivänä 2004

Viralliset kaupunginosat Kauniaisissa tunnetaan numeroilla I, II ja III. Ainoa alue joka yleensä mielletään eri kaupunginosaksi on Kasavuori kaupungin länsiosassa. Muita nimettyjä osa-alueita ei Kauniaisissa kaupungin pienuuden takia ole.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauniaisissa on laaja tarjonta erilaisia urheilurakennelmia, ja kaupunki on tukenut urheilutoimintaa aktiivisesti. Junioritoimintaa voi harrastaa monessa eri lajissa. Kaupungin suurin urheiluyhdistys on Grankulla IFK (GrIFK), joka perustettiin vuonna 1925. GrIFK:n lajit ovat nykyään jääkiekko, jalkapallo, käsipallo, salibandy ja pujottelu. Kaupungissa on myös SM-sarjassa pelaava Suomen parhaimpiin lukeutuva käsipalloseura HC West, joka pelaa kotiottelunsa Kauniaisten Palloiluhallissa.

Jalkapalloseura FC Grani Airbags on myös kotoisin Kauniaisista, vaikka sen toiminta ulottuu myös Espoon puolelle.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauniainen on huvilakaupunki. Luonnon lisäksi alueen merkittävimpiä nähtävyyksiä ovat vanhat huvilat, esimerkiksi Villa Wulff, Villa Junghans, Villa Heikel ja Villa Vallmogård ja Heikki Häiväojan Tulen halki -veistos, joka sijaitsee Kauniasten kaupungintalon edustalla.

Päätöksenteko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauniaisten kaupungintalo
Valtuuston paikkajako ja äänestysaktiivisuus
vaalit puolue äänestys-
aktiivisuus
RKP Kok. SDP POP SKL
KD
Vihr. Muut Yht.
1968 10 3 8 21
1976 12 8 3 2 2a 27 84,6 %
1980 14 10 2 1 -- 27 82,4 %
1984 14 10 2 1 -- -- 27 80,7 %
1988 14 10 2 1 -- 27 77,7 %
1992 14 9 2 -- 2 -- 27 78,1 %
1996 18 11 1 1 2 2b 35 78,0 %
2000 17 13 1 1 3 35 73,3 %
2004 17 14 1 1 2 -- 35 74,9 %
2008 vaalit määrättiin uusittaviksi
17 14 1 1 2 -- 35 75,7 %
2009 18 13 1 1 2 -- 35 64,1 %
2012 18 12 1 1 2 1c 35 76,0 %
a Keskustapuolue (1), SKDL (1)
b Nuorsuomalaiset
c Perussuomalaiset
Lähteet: Tilastokeskus[15][16], Oikeusministeriö[17]

Kauniainen kuuluu Uudenmaan vaalipiiriin ja sen kaupunginvaltuustossa on 35 kaupunginvaltuutettua.

Vuonna 2008 Kauniaisten, Vihdin ja Karkkilan vaaleissa kokeiltiin sähköistä äänestystä. Käytetyn järjestelmän ongelmat johtivat lukuisiin valituksiin, jotka lopulta johtivat korkeimman hallinto-oikeuden määräykseen uusia vaalit[18][19][20]. Vaalit uusittiin syksyllä 2009.

Kauniaisissa on perinteisesti ollut hyvin korkea äänestysprosentti kaikissa vaaleissa. Esimerkiksi kunnallisvaaleissa 2012 Kauniaisten äänestysprosentti oli Uudenmaan maakunnan korkein ja koko Suomen 6. korkein. [21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.9.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 11.10.2014.
  3. a b c Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2014 26.11.2013. Verohallinto. Viitattu 23.9.2014.
  5. Kauniaisten kaupunginvaltuusto 2009–2012 Kauniaisten kaupunki. Viitattu 17.6.2010.
  6. http://web.archive.org/web/20090325031657/http://www.maanmittauslaitos.fi/Pintaalat_kunnittain_1.1.2009.pdf
  7. European Comission, Eurostat - Helsinki (Urban Audit Kernel)
  8. Kauniaisissa Suomen koulutetuin väestö 14.11.2007. YLE.
  9. a b c d e f g h Jaana af Hällström (2006): Grankulla 1906-2006 Kauniainen - Den sista i sitt slag. Gummerus, Jyväskylä ISBN 951-96894-9-4
  10. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  11. Taajama-aste alueittain 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 26.9.2013.
  12. a b Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 26.9.2013.
  13. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 26.9.2013.
  14. Espoon kaupunkiradan hankearviointi http://www.rhk.fi/hankkeet/suunnittelu/espoon_kaupunkirata_hankearvioin/
  15. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Kunnallisvaalit 1976-2008 (Tilastokeskus 2008)
  16. Kunnallisvaalit 1968 (Tilastokeskus), s. 34–35.
  17. Kunnallisvaalit 1996 (Oikeusministeriö 1997); Kunnallisvaalit 2000 (Oikeusministeriö 2000); Kunnallisvaalit 2004 (Oikeusministeriö 2004); Kunnallisvaalit 2008 (Oikeusministeriö 30.10.2008); Kunnallisvaalit 2009 (Oikeusministeriö 9.9.2009); Kunnallisvaalit 2012 (Oikeusministeriö 14.6.2013).
  18. Miska Rantanen: Vaalivalitus: Äänestyskone hyytyi tositilanteessa minuuteiksi 11.11.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 13. huhtikuuta 2009.
  19. Miska Rantanen: Painoin OK - mitään ei tapahtunut 11.11.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 13. huhtikuuta 2009.
  20. KHO: KHO:2009:39 9.4.2009. KHO. Viitattu 13. huhtikuuta 2009.
  21. Oikeusministeriö: Oikeusministeriön tulospalvelu 14.6.2013. Oikeusministeriö. Viitattu 28. helmikuuta 2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • af Hällström Jaana, 2006. Lajinsa viimeinen Grankulla 1906-2006 Kauniainen (Den sista i sitt slag)