Kauniainen

Wikipedia

Kauniainen Grankulla
vaakuna	sijainti
www.kauniainen.fi
Sijainti	60°12′35″N, 24°43′45″E
Lääni	Etelä-Suomen lääni
Maakunta	Uudenmaan maakunta
Seutukunta	Helsingin seutukunta
Perustettu	1920
Kuntaliitokset	ei
Pinta-ala	6,01 km2 415. suurin 1.1.2008 [1]
– maa	5,89 km2
– sisävesi	0,12 km2
Väkiluku	8 499 132. suurin 31.7.2008 [2]
– väestötiheys	1 443 as/km2 (31.7.2008)
– suomenkielisiä	57 %
– ruotsinkielisiä	41 %
Kunnallisvero	16,00 % (2008) [3]
Kunnanjohtaja	Torsten Widén
Kunnanvaltuusto	35 paikkaa

Kauniainen (ruots. Grankulla) on Etelä-Suomen läänissä Uudenmaan maakunnassa sijaitseva suomalainen kaupunki. Kauniainen on pienin pääkaupunkiseudun neljästä kaupungista. Kauniainen tunnetaan kaksikielisenä alhaisen veroäyrin ja hyvätuloisten asukkaiden kaupunkina. Kaupunki on myös siitä poikkeuksellinen, että se on kokonaan Espoon ympäröimä. Kauniainen on alkujaan asukkaiden osakeyhtiönä perustama taajaväkinen itsehallintoalue. Kauniainen on pinta-alaltaan Suomen pienin kunta.

Kauniaisten asukkaista 57 % on suomenkielisiä ja 41 % ruotsinkielisiä. Kaupunginvaltuuston suurimmat puolueet ovat RKP (17/35 valtuustopaikkaa) ja Kokoomus (14/35). Kauniaisten valtuuston pienpuolueilla, vihreillä (2), kristillisdemokraateilla (1) ja SDP:llä (1) on yhteensä neljä paikkaa, mutta samalla vaa'ankieliasema. Kauniaisten työikäisistä asukkaista 91 % on suorittanut perusasteen jälkeisen tutkinnon, mikä on eniten koko maassa ^[4].

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Uudistuva keskusta 3 Elinkeinoelämä 4 Palvelut 5 Liikenne 5.1 Tiet 5.2 Joukkoliikenne 6 Kaupunginosia 7 Urheilu 8 Nähtävyydet 9 Päätöksenteko 10 Lähteitä 11 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Jään vetäydyttyä jääkauden jälkeen 10 000 vuotta sitten tämän päivän Kauniaisista oli nähtävissä Yoldiameressä vain pari pientä luotoa: muun muassa nykyiset Träskberget (70 m) ja Kasavuori (64 m). 4 000 vuotta sitten Kauniaisten alueesta oli maankohoamisen vuoksi tullut osa sisäsaaristoa. Tältä ajalta on löydetty muinaisjäännöksiä, mutta on kuitenkin hyvin todennäköistä että ensimmäiset asukkaat tulivat Kauniaisiin vasta 1800-luvulla. Nykyään Kauniainen sijaitsee kaukana rannikolta.^[5]

1900-luvun alussa Kauniaisten alue kuului espoolaisille tiloille ja rakennuskanta koostui yksittäisistä torpista. Paikka oli silloin tunnettu ruotsin espoolaismurteella Gränkullana. Kauniaisten pohjoisosien läpi kulki Helsinki–Turku-maantie, joka tunnetaan nykyään Vanhana Turuntienä. Tärkeä tapahtuma Kauniaisten historiassa oli vuonna 1904, kun Kauniaisten rautatieasema avattiin uudella Rantaradalla.^[5]

Nykypäivän Kauniainen sai alkunsa vuonna 1906, kun yhtiö AB Grankulla perustettiin. Yhtiö osti maata paikallisilta maanomistajilta ja myi maan eteenpäin tontteina. Tämän seurauksena alueelle muodostui huvilayhdyskunta, samoin kuin muuallakin Helsingin ympärillä: Kulosaaressa, Haagassa, Leppävaarassa ja Puistolassa. Janne Thurman oli yhtiön perustajia ja yhdyskunnan puuhamies, joka toimi aktiivisesti Kauniaisissa monen vuosikymmenen ajan. AB Grankullan osakkeenomistajat olivat tyytyväisiä sijoitukseensa: se maksoi itsensä takaisin vuodessa. Huvila-aikakausi oli alkanut jo pari vuotta aikaisemmin, kun rakennusmestarit Elia Heikel ja Emil Lindstedt ostivat Gallträskin alueen ja pystyttivät sinne ensimmäiset huvilat. Käytännössä silloin ei myyty alle 3 000 neliön tontteja. Thurmanin, Heikelin ja Lindstedtin mukaan on nimetty teitä Kauniaisissa.^[5]

Espoon maalaiskunta ei ollut hyvin kiinnostunut uudesta yhdyskunnasta sen alueella, joten yhtiö oli yksin vastuussa Kauniaisten kehittämisestä. Yhtiö muun muassa rakennutti teitä, lobbasi aseman (valmistui 1908) ja poliisiviran puolesta sekä perusti koulun ja sähkölaitoksen. Vuonna 1915 Kauniainen sai taajaväkisen yhdyskunnan oikeudet ja samalla rajoittuneet itsemääräämisoikeudet, ja siten yhtiön vastuu väheni.^[5]

Ensimmäinen tiedossa oleva tarkka asukasluku Kauniaisista on vuodelta 1917, jolloin yhdyskunnassa asui 1 647 asukasta. Vuonna 1920 Kauniaisista tuli kauppala, kun se itsenäistyi kokonaan Espoosta. Kauniaisten yhdyskuntarakenne erosi myös huomattavasti Espoon maanviljelykylistä rakennusjärjestyksineen, tieverkkoineen, huviloineen ja sähkölaitoksineen. Rakennusjärjestys kielsi teollisuusrakennukset, koska Kauniaisissa haluttiin taata idyllinen maalaismainen ympäristö. Suurin osa huviloista rakennettiin uusklassisismin tai myöhäisen 20-luvun funktionalismin tyylien mukaan. Kauppala alkoi valmistella uutta asemakaavaa 1920-luvun lopulla. Ehdotus herätti kiistaa: etenkin teiden leveys askarrutti asukkaita. Kun vielä arkkitehti kuoli kesken valmisteluprosessin, saatiin kompromissiehdotus hyväksytyksi vasta vuonna 1937. Vuodesta 1917 vuoteen 1939 Kauniaisten asukasmäärä kasvoi vain 10 %, mutta heti kauppalan rajojen ulkopuolella asukasmäärä kasvoi huomattavasti.^[5]

Kauniainen on ollut virallisesti kaksikielinen vuodesta 1936. Kunnan suomenkielinen nimi, Kauniainen, otettiin virallisesti käyttöön ruotsinkielisen nimen, Grankulla, rinnalle vuonna 1949. Jo 1930-luvulla nimi Kauniainen oli postin ja rautateiden käytössä. Toisen maailmansodan myötä huvila-aikakausi loppui ja vaihtui 1940- ja 1950-lukujen jälleenrakentamiseen ja huonompiin taloudellisiin aikoihin.^[5]

Kauniaisten olemassaolo oli uhattu kunnallisten velvollisuuksien ja pienen asukasmäärän takia. 1950-luvulla yritettiin liittää eräitä lähellä olevia espoolaisia alueita Kauniaisiin, mutta hakemus hylättiin vuonna 1953. Sen sijaan Kasavuoren alue, jonka kauppala oli ostanut, liitettiin Kauniaisiin vuonna 1957. Kauppala antoi uuden asemakaavan valmistamisen Otto-Iivari Meurmanille. Hän ehdotti, että alueen huvilaluonne säilytettäisiin, mutta asukasluku kasvatettaisiin silloisesta 2 500:sta 10 000:een. Epäkäytännölliset huvilat tulisi korvata uusilla ja kerrostaloja rakentaa. Rautatien eteläpuolelle suunniteltiin uusi ostoskeskus, jonka esikuvana oli Tukholman Vällingby. Suunnitelmat hyväksyttiin vuonna 1959 Kasavuoren osalta ja vuonna 1961 sekä 1963 muun kauppalan osalta. Ostoskeskus avattiin vuonna 1966. Myöhemmin tätä asemakaavaa on kritisoitu, koska huomattava osa huviloista purettiin ja huvilaympäristön yhtenäisyys tuhoutui. Kasavuoreen suunniteltiin myös Oslon Holmenkollenin tapaista hiihtokeskusta, mutta suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet; nykyään alue on luonnonsuojelualue.^[5]

Kauniaisten asukasluku kasvoi nopeasti – vuonna 1967 jopa neljänneksellä. Vuonna 1972 Kauniaisista tuli kaupunki ja seuraavana vuonna suomi tuli enemmistökieleksi. Kaupungissa asui tuolloin 6 400 asukasta.

[muokkaa] Uudistuva keskusta

Kauniaisten keskustaa uudistettiin 1960-luvulla rakentamalla uusi modernin ihanteen mukainen betonielementtikeskusta ostokeskuksineen. Aikoinaan niin moderni ostoskeskus on koettu rumana ja epäkäytännöllisenä jo 20 vuoden ajan.^[5]

Kaupunki on laatinut keskustalle uuden asemakaavan. Uudistuvan keskustan suunnittelu ja rakennustyöt ovat käynnissä. Keskusta uudistetaan kokonaisuudessaan. Aikaisemmin 2000-luvulla keskustaan rakennettiin Kai Vartiaisen suunnittelema ostoskeskus Grani. Uusi ostoskeskus ei ole saanut asukkailta, eikä ohikulkijoilta juurikaan kiitosta osakseen.

Kauniaisten juhlavuoden 2007 kunniaksi kaupungin keskustaan Kaupungintalon edustalle pystytettiin uusi Kimmo Schroderuksen luoma "Foni"-veistos, joka jatkaa tyyliltään kauniaislaista linjaa. Kauniaislaisten suussa uusi veistos sai nopeasti lempinimen "Pillu" ja "Vagina", eikä yhteyttä voi kovin helposti mennä kiistämään.

Kuva: http://www.kauniainen.fi/ajankohtaista/arkisto/Foni/foni1_m.jpg

[muokkaa] Elinkeinoelämä

Kauniaisten suurimmat työnantajat ovat Kauniaisten kaupunki, Kaunialan sotavammasairaala, Työväen Akatemia ja Suomen Raamattuopisto.

[muokkaa] Palvelut

Kauniainen on kaupunkina hyvin omavarainen kaupungin pienestä koosta huolimatta. Kaupungissa on muun muassa:

• Uimahalli
• Jäähalli
• Pujottelurinne (Suomen ensimmäinen vuodelta 1934; vaijerihissi käyttöön 1951 toisena Suomessa)
• Kaksi pallokenttää, joista toinen on lämmitetty
• Kallioon kaiverrettu palloiluhalli
• Yleisurheilukenttä
• Suomenkielinen ala-aste Mäntymäen koulu, yläaste Kasavuoren koulu ja lukio Kauniaisten lukio
• Ruotsinkielinen ala-aste Granhultsskolan, yläaste Hagelstamska högstadiet ja lukio Gymnasiet Grankulla samskola
• Musiikkiopisto (toimii Villa Vallmogårdissa)
• Kansalaisopisto
• Kuvataidekoulu
• Kauniaisten työväen akatemia
• Diakonia-ammattikorkeakoulun Kauniaisten yksikkö
• Kauppakeskus Grani
• Kauniaisten kaupunginkirjasto
• Terveyskeskus
• Elokuvateatteri Bio Grani

[muokkaa] Liikenne

[muokkaa] Tiet

Kauniaisilla on hyvät tieyhteydet joka suuntaan. Itä-länsisuunnassa kulkee Turunväylä kaupungin eteläpuolella ja Turuntie pohjoispuolella. Turunväylän valmistuminen vauhditti kaupungin asukasluvun kasvua 1960-luvulla, jolloin Helsingin keskustaan pääsi nopeasti autolla. Etelä-pohjoissuunnassa kulkee Kehä II, joka ylittää Kauniaisten kaupunginrajan muutaman metrin matkalla.

Sisäiset tiet, jotka johtavat Kauniaisten keskustaan, ovat Kauniaistentie idästä, Asematie-Bembölentie lännestä, Helsingintie pohjoisesta ja Kauppalantie etelästä.

[muokkaa] Joukkoliikenne

Pääasiallinen joukkoliikenneväline Kauniaisissa on juna. Rantaradalla on ollut erittäin tärkeä rooli kaupungin kehityksessä Helsingin esikaupunkina. Junat kulkevat Helsingin ja Kirkkonummen suuntiin joka 15. minuutti tunnuksilla S, U, E ja L. Matka Helsingin keskustaan kestää alle 20 minuuttia.

Kauniaisiin kulkee kaksi seutulinjaa 109 ja 212 sekä useita Espoon sisäisiä bussilinjoja.

[muokkaa] Kaupunginosia

Viralliset kaupunginosat Kauniaisissa tunnetaan numeroilla I, II ja III. Ainoa alue joka yleensä mielletään eri kaupunginosaksi on Kasavuori kaupungin länsiosassa. Muita nimettyjä osa-alueita ei Kauniaisissa kaupungin pienuuden takia ole.

[muokkaa] Urheilu

Kauniaisissa on erittäin laaja tarjonta erilaisia urheilurakennelmia, ja kaupunki on tukenut urheilutoimintaa aktiivisesti. Junioritoimintaa voi harrastaa monessa eri lajissa. Kaupungin suurin urheiluyhdistys on Grankulla IFK (GrIFK), joka perustettiin vuonna 1925. GrIFK:n lajit ovat nykyään jääkiekko, jalkapallo, käsipallo, salibandy ja pujottelu. Kaupungissa on myös SM-sarjassa pelaava Suomen parhaimpiin lukeutuva käsipalloseura HC West, joka pelaa kotiottelunsa Kauniaisten Palloiluhallissa.

Jalkapalloseura FC Grani Airbags on myös kotoisin Kauniaisista, vaikka sen toiminta ulottuu myös Espoon puolelle.

[muokkaa] Nähtävyydet

Kauniainen on huvilakaupunki. Luonnon lisäksi alueen merkittävimmät nähtävyydet ovat vanhat huvilat, esimerkiksi Villa Wulff, Villa Junghans ja Villa Vallmogård.

[muokkaa] Päätöksenteko

Kauniainen kuuluu Uudenmaan vaalipiiriin ja sen kaupunginvaltuustossa on 35 kaupunginvaltuutettua.

[muokkaa] Lähteitä

1. ↑ Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 30.3.2008.
2. ↑ Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 10.8.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 10.8.2008.
3. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2008 10.12.2007. Verohallitus. Viitattu 5.4.2008.
4. ↑ Kauniaisissa Suomen koulutetuin väestö 14.11.2007. YLE.
5. ↑ ^{5,0 5,1 5,2 5,3 5,4 5,5 5,6 5,7} Jaana af Hällström (2006): Grankulla 1906-2006 Kauniainen - Den sista i sitt slag. Gummerus, Jyväskylä ISBN 951-96894-9-4

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Kauniaisten kaupungin kotisivut

Pääkaupunkiseutu

Espoo | Helsinki | Kauniainen | Vantaa

Helsingin seutu

Hyvinkää | Järvenpää | Kerava | Kirkkonummi | Nurmijärvi | Sipoo | Tuusula | Vihti

Uusimaa | Etelä-Suomi | Suomi