Villa Heikel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuonna 1903 rakennettu Kauniaisten ensimmäinen huvila Villa Heikel tammikuu 2021. Eteläinen julkisivu

Villa Heikel on arkkitehti-rakennusmestari Elia Heikelin 1903 suunnittelema ja rakentama puutarhakaupunki Kauniaisten ensimmäinen huvila.[1] Jugendhenkinen yli 300 neliömetrin villa, rakennettiin alun perin Heikelin perheen kesähuvilaksi Gallträskin pohjoiselle rannalle. Elia Heikel kuuluu Kauniaisten perustajiin joka antoi paikkakunnalle ensimmäisen ruotsinkielisen Grankulla-nimen.[2] Heikel oli vuonna 1901 ostanut, yhdessä rakennusmestari Emil Lindstedtin kanssa, Kavallin ratsutilalta 38 hehtaarin suuruisen alueen Gallträskin ympäriltä. Täten heistä tuli Kauniaisten puutarhakaupungin perustajia.[3] Lindstedt rakensi itselleen kesähuvilan Gallträskin etelärannalle vuonna 1908.

Kesähuvilasta toipilaskodiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elia ja Fanny Heikelin perhe 1898, viisi vuotta ennen huvilan valmistumista Kauniaisiin
Märtha Blombergin lasten toipilaskoti 1929. Erik Blomberg ylimpänä.
Villa Heikel syyskuu 2021

Heikel rakennutti tien Turuntieltä tontilleen, jonne suunniteltiin puuhuvila perheen kesäasunnoksi ja sitä rakennettiin vaiheittain. Elia Heikelin sairastuttua 1904, huvila siirtyi ensin Heikelin vaimolle Fannylle, os. Lindeqvist (1864-1912). Tämän kuoltua 48-vuotiaana, huvilan perivät Heikelin neljä lasta. Elia Heikelin poika (Karl) Kaarlo (1892-1969), lunasti sisaruksensa ja muutti huvilan vuosina 1915-17 ympärivuotisesti asuttavaksi. Kaarlo ja hänen vaimonsa Lyyli os. Ek, (1895-1975) asuivat villassa lastensa Lisan (1918-2005) ja Britan (1920-2008) kanssa kunnes perhe muutti Lovisaan 1924 jossa diplomi-insinööriksi 1922 valmistunut Kaarlo aloitti toimitusjohtajana Kymenlaakson sähköosakeyhtiössä.

Huvila vuokrattiin 1924 alkupuolella Märtha Grönvik-Blombergille (1881-1978). Vuosina 1925-1939 Grönvik-Blomberg piti Villa Heikelissä toipilaskotia lapsille joilla oli hengitystieongelmia[4]. Johtajattaren Grönvik-Blombergin, poika, oli tuleva elokuvaohjaaja Erik Blomberg (1913-1996) kävi Kauniaisten ruotsinkielistä yhteiskoulua.[5] Erik Blomberg voitti vuonna 1956 Golden Globe palkinnon elokuvallaan Valkoinen peura ja on toistaiseksi ainoa palkinnon voittanut suomalainen. Grönvik-Blombergin toipilaskodin toiminnan lakattua sodan vuoksi, Villa Heikeliin muutti vuokralaiseksi Strömberg Oy:n osastopäällikkö, myöhemmin Valmetin pääjohtaja Bertel Långhjelm (1903-1987) vaimonsa Iriksen, os. Swens (1906-1999) kanssa.

Yksi 61:sta säilyneestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1945 röntgen-lääkäri Holger (1908-2004) ja erikoissairaanhoitaja Ethel Törnrothin (1912-1998) perhe muutti taloon vuokralle. Kaarlo ja Lyyli Heikel möivät talon vuokralaisilleen 1954. Holger ja Ethel Törnroth piti yli 30 vuotta yksityisvastaanottoa talon vanhalla verannalla joka muutettiin laboratorio- ja vastaanottohuoneiksi. Holger Törnroth myi talon vasta kuolinvuotena 2004. Taloa kutsutaan edelleen vanhojen kauniaislaisten keskuudessa "lääkärin villaksi". Huvila on säilyttänyt alkuperäisyytensä ja sijaitsee edelleen rauhallisella ja vehmaalla vajaan puolen hehtaarin tontilla. Yrittäjä, kirjailija Kim Weckström omisti talon 2004-2022.[6][7][8]

Huvilaan kuuluivat aikoinaan Gallträskin rannalla sijainnut saunarakennus, uimahuone ja suuri keittiöpuutarha. Nämä olivat 1980-luvulle tultaessa hävinneet.

Huvila on yksi 61:stä säilyneestä Kauniaisten alkuperäisistä huviloista, jotka nykyään ovat kaikki Museoviraston suojelemia.[9][10]

Huvila entisöity vaiheittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villa Heikel säästyi 50–70-luvun purkuvimmalta, joka myös Kauniaisissa koitui monen vanhan huvilan kohtaloksi. Vuosituhannen vaihteessa huvila oli ehtinyt rapistua, mutta talo on vuosina 2004-2021 kunnostettu ja entisöity vaiheittain, yhteistyössä arkkitehtien Susanna ja Timo Uralan, Museoviraston konservaattori Pentti Pietarilan ja sisustusarkkitehti Päivi Bergrothin ohjauksessa. Työt ovat valta-osin tehnyt Oy Trähus Ab. Kohteella on merkittävä arkkitehtoninen, historiallinen ja ympäristöllinen arvo, ja se kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuuri ympäristöön, Gallträskin huvila-asutukseen.[9][11] Villa on yksityisomistuksessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Jaana af Hällström (2006): Grankulla 1906-2006 Kauniainen - Den sista i sitt slag. Kauniaisten kaupunki ISBN 951-96894-9-4.
  2. ↑ Sofia Holmlund: Villa Heikel i Grankulla bjöd Jane Stenberg på en känsloresa. Hufvudstadsbladet. 21.2.2022. Viitattu 22.2.2022.
  3. ↑ Ark Byroo, Senaatti: Ratakatu 3 - Rakennushistoriallinen selvitys, Helsinki 19.12.2014 hel.fi.
  4. ↑ Kaunis Grani 20.3.2016: Golden Globe ja lasten täysihoitola KaunisGrani. 20.3.2016. Viitattu 21.1.2022.
  5. ↑ Clara Palmgren - Villor i Grankulla - Huviloita Kauniaisissa - Villas in Grankulla 2020
  6. ↑ Kauniaisten vanhin huvila on myytävänä: ”Joku lapsiperhe saisi muuttaa sisään” www.iltalehti.fi. Viitattu 5.2.2023.
  7. ↑ Cata Portin: Villa Heikel i Grankulla bjöd Jane Stenberg på en känsloresa www.hbl.fi. Viitattu 5.2.2023. (ruotsiksi)
  8. ↑ ”Villa Heikel Winter 2022”. Kim Weckström (käsikirjoitus). 2022-02-22.
  9. ↑ a b Kauniaisten rakennusinventointi 2005
  10. ↑ Suojellun huvilan remontoiminen on elämäntapa Trähus. 7.11.2018. Viitattu 5.2.2023.
  11. ↑ Kauniaisten kaupunki 2014 - Arvokkaat rakennukset Kauniaisissa (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Villa_Heikel&oldid=21249334”