Kai Wartiainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
High Tech Centre, Helsinki, Kai Wartiainen (2001)

Kai Henrik Väinö Wartiainen (s. 8. maaliskuuta 1953 Kouvola) on suomalainen arkkitehti ja professori. Wartiainen on kritisoinut teknologian ylikorostamista arkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa. Wartiaisen suunnittelemia rakennuksia ovat esimerkiksi Helsingin Ruoholahden High Tech Center[1] ja Kauniaisten kauppakeskus Grani.[2]

Wartiainen kirjoitti ylioppilaaksi Kulosaaren yhteiskoulusta 1973, opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa 1973–1975 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1981. Työuransa hän aloitti isänsä kanssa Arkkitehtitoimisto Henrik ja Kai Wartiaisen palveluksessa 1973–1988.[3][4] Wartiainen toimi myös Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin historian erikoisopettajana 1982–1986 ja yhdyskuntasuunnittelun väliaikaisena professorina 1988–1989. Arkkitehtitoiminta oy Kai Wartiaisen arkkitehtina hän toimi 1988–2003, Tukholman Kungliga Tekniska Högskolanin kaupunkirakentamisen professorina 1997–2006 ja Evata Finland oy/Pöyry Architects oy:n luovana johtajana 2004–2010. Vuodesta 2010 lähtien hän on ollut tukholmalaisen Arkitektur + development ab:n osakas.[3]

Kai Wartiaisen isä oli arkkitehti ja diplomi-insinööri Henrik Wartiainen[3]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Iakov Chernikhovin säätiön palkinto 1993[3]
  • Reima Pietilä -palkinto 1994[3]
  • Vuoden teräsrakenne -palkinto 2001[3]
  • Kansainvälinen ECCS Steel Design Award -palkinto 2003[3]
  • Lisäksi Wartiainen on saanut useita palkintoja kotimaisissa ja ulkomaisissa arkkitehtuurikilpailuissa[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. HTC ark. 2002. Arkistoitu 3.10.2008. Viitattu 29.7.2013.
  2. Ostoskeskus Grani NCC.fi. Arkistoitu 24.9.2013. Viitattu 29.7.2013.
  3. a b c d e f g h Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 988. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  4. Pöyry, Sirkka (päätoim.): Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1991, s. 1360. Helsinki: Suomen Teknillinen Seura ja Tekniska Föreningen i Finland, 1991. ISBN 951-9110-60-7.