Pääkaupunkiseutu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pääkaupunkiseutu näkyy tummennettuna Helsingin seudun kartassa.

Pääkaupunkiseudulla (lyhenne PK-seutu[1]) tarkoitetaan Suomessa Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien muodostamaa aluetta.[2] Pääkaupunkiseudun kunnilla on jätehuoltoa ja joukkoliikennettä koskeva lakisääteinen yhteistyövelvollisuus ja niillä on yhteistyötä muillakin alueilla.

Pääkaupunkiseudun kunnat numeroina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunta Asukkaita
30.09.2014[3]
Pinta-ala km2
maata
1.1.2014[4]
Pinta-ala km2
makeaa vettä
1.1.2014[4]
Pinta-ala km2
merivettä
1.1.2014[4]
Pinta-ala km2
yhteensä
1.1.2014[4]
Tulovero-
prosentti
2014[5]
Helsinki 620 982 213,75 0,86 500,87 715,48 18,50
Espoo 264 464 312,20 18 197,82 528,02 18
Vantaa 210 096 238,37 1,97 0 240,34 19
Kauniainen 9 207 5,89 0,11 0 6 16,50
Yhteensä 1 104 749 770,21 20,94 698,69 1489,84

Kasvukeskus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääkaupunkiseutu on yli 1,1 miljoonan asukkaan kasvukeskus ja Helsingin seudun metropolialueen ydin Suomenlahden rannalla. Alueen väkiluku oli 1 103 665 (30.09.2014)[6], eli noin joka viides suomalainen asuu pääkaupunkiseudulla,[7] seudun pinta-ala on kuitenkin vain 0,2 prosenttia koko maasta. Pääkaupunkiseudun väestön odotetaan väestöennusteen mukaan kasvavan seuraavina vuosikymmeninä muuta maata nopeammin.[8]

Viisi Suomen viidestätoista yliopistosta ja useimmat suuryritysten pääkonttorit sijaitsevat pääkaupunkiseudulla, kuten myös Suomen päälentoasema Helsinki-Vantaa.

Seudulla on tiiviistä maankäytöstä huolimatta myös laajoja virkistys- ja luonnonalueita. Asutus on kuitenkin keskimäärin väljää – jopa Pohjoismaiden mittakaavassa – mutta tiivistä Suomen oloissa. Toisaalta Pohjoismaiseen taajamamääritelmään perustuvan Helsingin keskustaajaman väkiluku vuonna 2000 oli 1 073 669 asukasta ja pinta-ala 640 km². Tämä tarkoittaa yhtenäistä kaupunkimaisesti asutettua aluetta, joka on vähintään 200 asukkaan keskittymä ja jossa rakennusten väli ei ylitä 200 metriä. Helsingin taajama-alue ulottuu yhtenäisenä yhdeksän kunnan alueelle ja sen väestötiheys on keskimäärin 1 749 asukasta neliökilometriä kohden. Taajaman muoto Helsingin ulkopuolella on kuitenkin varsin rikkonainen, esimerkiksi pääradan varressa se ulottuu kapeahkona nauhana aina Järvenpäähän asti.

Pääkaupunkiseudun palveluja on hajautuneena myös aluekeskuksiin. Näitä aluekeskuksia on yhteensä 11: Helsingissä Itäkeskus ja Malmi, Vantaalla Tikkurila ja Myyrmäki, sekä Espoossa Leppävaara, Tapiola, Matinkylä, Espoonlahti, Kauklahti, Espoon keskus, ja Kalajärvi.

Lakisääteinen yhteistoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääkaupunkiseudun kunnilla on lakisääteinen velvollisuus hoitaa yhteistoiminnassa alueidensa jätehuolto ja joukkoliikenne. Jätehuollon ja joukkoliikenteen hoitamista varten on perustettava kuntayhtymä. Kuntayhtymässä voi olla jäseninä myös muita kuntia kuin pääkaupunkiseudun neljä kuntaa ja kuntayhtymä voi tuottaa palveluja myös muille kuin jäsenkunnilleen. Laki pääkaupunkiseudun kuntien jätehuoltoa ja joukkoliikennettä koskevasta yhteistoiminnasta tuli voimaan marrakuussa 2009 ja sitä on sovellettu täysimääräisesti vuoden 2010 alusta.[2]

Joukkoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkoliikenteen hoitamista varten perustettu kuntayhtymä Helsingin seudun liikenne (HSL) aloitti toimintansa vuoden 2010 alussa. Jäsenkunnat ovat (joulukuu 2013) Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi ja Sipoo. HSL:n opereoimilla joukkoliikennelinjoilla tehdään vuosittain noin 345 miljoonaa matkaa. Yhtymän perustarkoitus on luoda kattavat liikkumismahdollisuudet ja toimia seudun viihtyisyyden ja elinvoimaisuuden puolesta.[9]

Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HSL on vastuussa Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelman (HLJ) laatimisesta. Ensimmäinen suunnitelma HLJ 2011 hyväksyttiin vuoden 2011 keväällä ja se kattaa kaikkien Helsingin seudun 14 kunnan alueen. Suunnittelussa ei tarkastella yksittäisiä hankkeita, vaan koko aluetta ja koko liikennejärjestelmää, johon kuuluvat kaikki joukkoliikennemuodot, kevyt liikenne, yksityisautoilu ja myös tavaraliikenne. Liikennejärjestelmää kehitetään pitkäjänteisesti aina vuoteen 2050 asti. Suunnitelman toteutumista seurataan ja arvioidaan vuosittain.[10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: YTV

Vuodesta 1970 lähtien pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä ja jätehuoltoa hoiti lakisääteinen Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta -kuntayhtymä. Yhteistyövaltuuskunta saattoi erillisin sopimuksin tarjota palvelujaan myös pääkaupunkiseudun kuntien ulkopuolelle: YTV:llä ja Keravalla oli sopimus seutulippuliikenteestä ja Kirkkonummen kanssa yhteistyösopimus kattoi sekä seutulippuliikenteen ja jätehuollon.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kotus: Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 28.6.2013.
  2. a b Laki pääkaupunkiseudun kuntien jätehuoltoa ja joukkoliikennettä koskevasta yhteistoiminnasta Finlex.fi. Oikeusministeriö, Edita Publishing Oy. Viitattu 28.4.2013.
  3. Kuntien asukasluvut aakkosjärjestyksessä 31.3.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 4.5.2014.
  4. a b c d Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 (pdf) Maanmittauslaitos. Viitattu 4.5.2014.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2014 (PDF) 26.11.2013. Verohallinto. Viitattu 4.5.2014.
  6. - 2014.
  7. Kuntien asukasluvut aakkosjärjestyksessä, rekisteritilanne 31.12.2011 Väestörekisterikeskus. Viitattu 28.4.2013.
  8. Väestöennuste 2009–2060 30.9.2009. Tilastokeskus. Viitattu 28.4.2013.
  9. HSL-yhtymä HSL. Viitattu 5.12.2013.
  10. Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelma HSL. Viitattu 5.12.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]