Helsingin raitioliikenne
Wikipedia
Helsingin raitiovaunut (stadin slangiksi spårat, laajemmassa käytössä ratikat) ovat Helsingin kaupungin liikennelaitoksen julkista liikennettä. Helsingin raitiovaunut ovat erityisesti keskustassa olennainen osa kaupunkikuvaa ja päivittäistä liikkumista. Liikennettä harjoittaa HKL-Raitioliikenne, joka on osa Helsingin kaupungin liikennelaitosta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nykytila
Helsingissä ajetaan nykyään laskentatavasta riippuen kahtatoista raitiolinjaa (1, 1A, 3B, 3T, 4, 4T, 6, 7A, 7B, 8, 9, 10), joiden yhteenlaskettu matkustajamäärä on hieman Helsingin metroa suurempi. Vuonna 2004 raitiovaunuilla tehtiin yhteensä 56,6 miljoonaa matkaa. Helsingin raitiovaunuliikenne on itsensä kannattavaa.
Helsingin raitiovaunuissa käy tavallisten HKL- ja YTV-lippujen lisäksi erityinen ja edullisempi raitiovaunulippu, jonka vaihto-oikeus on rajattu muihin raitiovaunuihin.
Linjaliikenteen lisäksi myös tilausliikenteen merkitys on viime vuosina kasvanut, kun muutama raitiovaunu on kunnostettu pelkästään tilausliikenteen käyttöön. Tilausliikennevaunuja kunnostetaan parhaillaan lisää toiminnan laajentamiseksi. Tilausliikennettä markkinoi paitsi HKL itse myös yksityinen Oy Stadin Ratikat Ab. [1][2]
Vanhojen korkealattiaisten raitiovaunujen rinnalle on pyritty tuomaan uusia matalalattiaisia Variotram-vaunuja, joista ensimmäinen saapui Helsinkiin vuonna 1998, mutta oikuttelevan tekniikan vuoksi kaikkia matalalattiavaunuja ei ole missään vaiheessa kyetty ottamaan täysipainoiseen käyttöön.
[muokkaa] Linjat
- 1 Kauppatori–Käpylä
- 1A Eira–Käpylä
- 3B Eira–Kallio–Töölö–Kauppatori–Eira
- 3T Eira–Kauppatori–Töölö–Kallio–Eira
- 4 Katajanokka–Munkkiniemi
- 4T Katajanokan terminaali–Munkkiniemi
- 6 Hietalahti–Arabia
- 7A Senaatintori–Töölö–Pasila–Senaatintori
- 7B Senaatintori–Pasila–Töölö–Senaatintori
- 8 Salmisaari–Töölö–Arabia
- 9 Kolmikulma-Itä-Pasila
- 10 Kirurgi–Pikku Huopalahti
Linjojen yhteispituus on 84,5 kilometriä (2008)[3].
[muokkaa] Varikot
HKL-Raitioliikenne käyttää kolmea varikkoa.
- Koskelan varikko, jolla säilytetään ja huolletaan 2/3 raitiovaunuista. Koskelassa sijaitsee myös koulutustilat.
- Töölön varikko on raitiovaunuvarikoista pienin. Siellä säilytetään ja huolletaan 1/3 raitiovaunuista.
- Vallilan varikolla sijaitsee raitiovaunukorjaamo ja HKL-Raitioliikenteen pääkonttori.
[muokkaa] Tekniikka ja infrastruktuuri
Helsingin raitiotieverkko on rakennettu yksinomaan Helsingin kaduille eli se on perinteinen katuraitiotie, ei pikaraitiotie. Raiteet noudattavat 1000 millimetrin eli yhden metrin raideleveyttä. Linjaliikenteen verkosto on kauttaaltaan kaksiraiteinen siten, että molemmat kulkusuunnat liikennöivät omalla raiteellaan. Koska nykyisin käytettävät raitiovaunut eivät kykene vaihtamaan kulkusuuntaansa, rataverkossa on kääntymistä varten rakennettuja tiukkoja kääntösilmukoita. Katutilan salliessa raitiovaunuille on tehty oma kaistansa, joka on eristetty muusta liikenteestä sulkuviivalla tai korokkeella. Kantakaupungin ahtailla kaduilla raitiovaunut kulkevat ajoneuvokaistoille upotetuilla kiskoilla, mutta valtaosan matkaa raitiovaunuilla on omat kaistansa.
Raitiovaunut saavat kulkuvoimansa sähköstä, jonka ne ottavat raiteiden päällä kulkevista ilmajohdoista. Erityiset sähkönsyöttöasemat välittävät verkkoon tasavirtaa 600 voltin jännitteellä.
Raitioteillä on omat liikennevalot, joiden tulkinta perustuu värien sijasta symboleihin. Nuoli ylös vastaa vihreää, viiva keltaista ja s-kirjain punaista. Raitiovaunujen kulkua nopeutetaan joukkoliikenteen valoetuuksilla, jotka ovat osa Helmi-järjestelmää[4]. Vaikka ne vähentävät valoissa odottamista, etuudet eivät ole täydellisiä, joten raitiovaunutkin joutuvat usein muun liikenteen tavoin pysähtymään risteyksiin. Raitiolinjojen 4 ja 10 pohjoispäätyyn on suunniteltu kehitettäväksi 100 prosentin etuus. Helmi-järjestelmä myös välittää vilkkaiden pysäkkien ilmoitustauluille seuraavien raitiovaunujen saapumisajan.
[muokkaa] Historia
Säännöllinen raitiotieliikenne Helsingissä aloitettiin vuonna 1891. Raitioteiden rakentamisesta ja liikennöinnistä vastasi yksityinen Helsingin Raitiotie- ja Omnibusosakeyhtiö (HRO). Ensimmäiset raitiovaunut olivat hevosvetoisia. Ilmajohdosta otettuun sähkövoimaan kuitenkin siirryttiin varsin pian ja viimeinen hevosvetoinen raitiolinja lopetettiin 1901. Raitiotiet oli alkujaan rakennettu yksiraiteisiksi niin, että vastakkaisiin suuntiin kulkeneet raitiovaunut kohtasivat erityisillä kaksiraiteisilla kohtauspaikoilla. Vuosina 1908–1909 raitiotiet levennettiin kauttaaltaan kaksiraiteisiksi. Samassa yhteydessä pohdittiin hevosvetoisten raitiovaunujen aikaisen 1000 millimetrin raideleveyden leventämistä, mutta kustannussyistä kapearaiteisista raitioteistä ei luovuttu.
Sisällissodan alkaessa raitioteiden liikenne väliaikaisesti pysähtyi. Punaisten hallitsemassa Helsingissä raitioteitä ryhdyttiin liikennöimään nimellä Helsingin Kaupungin Raitiotiet (HKR). Sisällissodan päätyttyä raitioteiden liikennöinti palasi jälleen yksityiselle HRO:lle, jonka pääosakas oli tosin jo vuodesta 1913 lähtien ollut Helsingin kaupunki. Kallion ja Töölön välinen poikittaislinja avattiin 1922.
Vuonna 1944 raitioliikenne otettiin lopullisesti kaupungin haltuun, kun Helsingin kaupunki lunasti HRO:n omaisuuden. Helsingin raitioteitä liikennöi vuodesta 1945 lähtien tarkoitusta varten perustettu Helsingin kaupungin liikennelaitos.
Helsingin raitiotieverkkoa oli ajan kuluessa laajennettu ja sen pituus saavutti huippunsa 1950-luvulla. Seuraavina vuosikymmeninä autoistuminen ja metrosuunnitelmat loivat paineita lakkauttaa raitioliikenne ja korvata se linja-autoilla ja maanalaisella metrolla. Haagaan, Kulosaareen ja Pasilaan johtaneet raitiolinjat lakkautettiin 1950-luvun alkupuolella. Muun muassa onnistuneiden kalustohankintojen takia Helsingin raitiotiet kuitenkin selvisivät 60- ja 70-lukujen läpi rakennetun verkoston laajuuden tai palvelutason olennaisesti kärsimättä.
Lakkautuspaineiden vähentyessä raitiovaunut saivat autoistuneessa kaupungissa omia kaistoja, ja raitioliikenteen taloudellista kannattavuutta kohennettiin siirtymällä erillisistä rahastajista kuljettajarahastukseen. Vaikka raitioliikenteelle kylmennyt poliittinen ilmapiiri ei lopulta johtanut raitioliikenteen lakkautukseen, raitiovaunua ei enää valittu kasvavan kaupungin uusien asuinalueiden joukkoliikennemuodoksi. Viime vuosikymmeninä Helsingin raitiotieverkkoon ei olekaan enää tehty merkittäviä laajennuksia muualla paitsi eräillä kantakaupungin reuna-alueilla. Niinpä raitiolinjoja on jatkettu Pasilaan, Katajanokan itäosaan, Pikku-Huopalahteen ja Arabianrantaan. Viimeksi elokuussa 2008 aloitti liikennöinnin kokonaan uusi raitiolinja nro 9 keskustasta Kallion kautta Itä-Pasilaan. Sitä varten rakennettiin uutta rataa Kallion ja Pasilan väliselle osuudelle noin 2 km.
- Katso myös M G Steniuksen sähkörata
[muokkaa] Tulevaisuus
Helsingin raitioliikenteen tulevaisuus on riippuvainen Helsingin kaupungin kaavoitus- ja joukkoliikennepolitiikasta. Toistaiseksi poliittinen ilmapiiri on ollut myönteinen raitioliikenteelle Helsingin kantakaupungin alueella. Helsingin yleiskaavassa (2002) on pikaraitiotievaraukset Viikkiin ja Jokeri-bussilinjan korvaavalle raitiotielle. Ehdotukset nykyisen raitioverkon laajentamisesta pohjoissuunnassa Oulunkylään tai Haagaan taikka meren yli Lauttasaareen tai Kulosaareen eivät kuitenkaan ole toteutuneet, vaan on suosittu lähijunien ja metron tapaisia raskaampia vaihtoehtoja.
Raitiolinjaa 9 on suunniteltu jatkettavaksi Pasilasta Ilmalaan, suurelta osin uutta rataa pitkin. Muita merkittäviä rakennushankkeita ovat asuntoalueiksi lähivuosina muutettavat Jätkäsaaren ja Sörnäisten satama-alueet, jonne aiotaan rakentaa uutta rataa. Lisäksi keskustassa rakennetaan uutta rataa Kampin keskuksen yhteyteen sekä Mikonkadulle Aleksanterinkadun ja Kaivokadun välille. Raitiolinja 3T siirtyy käyttämään Kampin ja Mikonkadun ratoja vuoden 2009 alusta.
Suunnitelmia on tehty myös raitioliikenteen ulottamisesta osittain uutta siltaa myöten ja osittain tunnelissa Laajasaloon Kruunuvuorenrannan alueelle. Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta ja joukkoliikennelautakunta päättivät 17.6.2008 esittää kaupunginhallitukselle, että Kruunuvuorenrantaan rakennetaan raitiotiet ja varaudutaan myöhemmin mahdollisesti rakennettavaan pikaraitiotiehen. [5]
[muokkaa] Kalusto
- 40 Variotram-matalalattiavaunua (valmistettu 1998–2004)
- 42 NrII-nivelvaunua (1983–1987) ja
- 40 NrI-nivelvaunua (1973–1975).
Näiden lisäksi raitioliikenteessä on vähemmässä määrin käytössä myös
- HM V-raitiovaunuja (1959),
- Neljä GT6 "Mannea" (1970), jotka tuotiin Saksan Mannheimista helpottamaan vaunupulaa,
- Kuusi kahdeksanakselista Mannheimista tuotua vaunua (1962-1964), joissa on matalalattiainen väliosa,
- GT8 "Ludde", joka on tilausajokäytössä,
- BS1-raitiovaunu (1917/2007), joka on entisöity alkuperäisasuun ja on tilausajokäytössä, ja
- RM1-raitiovaunu (1955), joka on entisöity alkuperäisasuun ja on tilausajokäytössä.
NrII-vaunujen kunnostuksen yhteydessä niihin rakennetaan matalalattiainen välipala [1]. Helsingin kantakaupungin kiertoajeluilla käytetty Spårakoff on raitiovaunuravintolaksi muutettu HM V-raitiovaunu.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ http://www.stadinratikat.fi/index.html
- ↑ http://www.hel2.fi/hkl/ratikka/su/tilausajot_ludde.html
- ↑ HKL: HKL-Raitioliikenne HKL. Viitattu 9. elokuuta 2008.
- ↑ Helsingin joukkoliikenteen liikennevaloetuudet ja matkustajainformaatio Helsingin Liikenteenohjauskeskus. Viitattu 29. kesäkuuta 2007.
- ↑ Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslista 17.6.2008, http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunkisuunnittelulautakunta/Suomi/Esitys/2008/Ksv_2008-06-17_Kslk_20_El/31518DD9-337F-47BA-8C03-8E1621BBB3D0/Laajasalon_raidevaihtoehtojen_jarjestelmatarkastel.html
[muokkaa] Aiheesta muualla
- HKL-Raitioliikenne Liikennöitsijän sivusto, jolla tietoa liikenteestä.
- Suomen Raitiotieseura ry Yhdistyksen sivusto, jolla runsaasti tietoa Helsingin raitioliikenteen historiasta ja kalustosta.
| Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne | |
|---|---|
| Metro, paikallisjuna: | |
| Pikaraitiotie, raitiotie: |
Helsingin raitiotiet |
| Lautta: | |
| Lentokenttäkuljetus: |
– |
| Liikenteenharjoittajat: | |
