Raitioliikenne

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
PESA 120N, Varsova, Puola.
Newyorkilainen hevosraitiovaunu vuodelta 1895.
Vuodesta 1999 Helsingissä on liikennöity myös matalalattiavaunuilla
Vanhanmallinen raitiovaunu Helsingissä
Eri aikakausilta olevia raitiovaunuja Budapestissä
Vanha wieniläinen raitiovaunu sisältä.

Raitiovaunu on katuliikenteeseen soveltuva raitiotietä pitkin kulkeva joukkoliikenneväline. Se muistuttaa junaa, mutta on tyypillisesti kapeampi, lyhyempi ja usein nivelletty. Alun perin useimmat raitiolinjat rakennettiin kapearaiteisten rautateiden tavoin normaalia kapeammalle raideleveydelle, koska se mahdollisti jyrkemmät mutkat, mistä oli etua etenkin tiheästi ruutukaavaan rakennetuissa keskustoissa. Nykyään raitiovaunuliikenteen määrän ollessa jälleen kasvussa uusia raitioteitä rakennettaessa raideleveydeksi valitaan käytännön syistä yhä useammin standardileveys 1 435 mm.[1]

Raitiovaunujen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen raitiotie rakennettiin Britanniaan, Etelä Walesiin v. 1807, tämä Swansea ja Mumbles rata rakennettiin kalkkikiven, hiilen ja rautamalmin kuljettamiseksi satamaan. Alkuun liikenne radalla kulki hevosvetoisena, sitten höyryn voimalla ja lopuksi sähköllä. [2]

Amerikkalainen Thomas Davenport valmisti n. 1835 muutamia mallivaunuja, joissa käytettiin akkuja voimanlähteenä. Englantilainen Davinson rakensi v. 1842 kaksiakselisen vaunun, jota käytettiin Edinburgin ja Glasgowin radalla. Vaunun nopeudeksi on arvioitu n. 6 km/h. Amerikkalainen Page rakensi v. 1851 vähän nopeampia vaunuja. 1860-luvulla kokeiltiin sähkökoneita vaunujen käyttövoimana. Saksalainen Siemens & Halske kehitti v. 1879 veturin jossa oli 3 hv moottori ja kaksi vaunua ja esitteli sen Berliinissä. Seuraavina vuosina yhtiö rakensi useita raitioteitä. Amerikkalainen Daft rakensi v. 1884 kahden mailin pituisen sähköradan Baltimoren ja Hapdenin välille. Radalla kulkivat kolmen tonnin moottorivaunut. Amerikkalainen J. C. Henry rakensi radan v. 1885 Kansas Cityyn. C. J. van Depole rakensi useita raitioteitä. Vasta v. 1888 raitioteiden rakennus pääsi vauhtiin, Frank J. Spraguen rakennettua Virginin Richmontissa 18 km pituisen radan. Tämän radan päällä käytettiin ensimmäisen kerran radan yläpuolelle sijoitettua kosketinjohdinta ja moottorivaunussa olevaa kosketinrullaa.[3]

Raitiovaunut tulivat monessa kaupungissa käyttöön 1800-luvun lopulla. Niistä tuli nopeasti tärkeimpiä kaupungin sisäisiä joukkoliikennevälineitä. Aluksi ne olivat hevos­vetoisia, mutta vuosi­sadan vaihteen aikoihin niissä sähkökäyttöiset raitiovaunut syrjäyttivät kaikkialla hevos­raitio­vaunut.

1900-luvulla yleistyivät kaupunki­liikenteessäkin bussit sekä suurimmissa kaupungeissa myös metro, minkä vuoksi raitio­vaunuja alettiin yleisesti pitää vanhan­aikaisina. Monissa kaupungeissa ne poistettiinkin käytöstä 1950- tai 1960-luvuilla. Myöhemmin raitioteitä on kuitenkin alettu rakentaa uudestaan, mihin ovat vaikuttaneet osaltaan öljykriisi sekä se, etteivät raitiovaunut levitä pakokaasuja katuilmaan. Uudemmat raitiolinjat ovat usein pikaraitioteitä, jotka kulkevat enimmäkseen omilla väylillään, mutta joiden rakennuskustannukset silti ovat oleellisesti alhaisemmat kuin metron.

Raitiovaunutyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raitiovaunutyyppejä ovat raitiovaunu, johdinauto ja gyrobussit. Nykyisin yleisemmässä käytössä ovat raitiovaunut sekä johdinautot, gyrobusseja ei ole enää käytössä.

Johdinauto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Johdinauto

Johdinauto on linja-autoa vastaava kulkuväline, jossa bensiini- tai dieselmoottori on korvattu sähkömoottorilla ja jossa on virroitin raitiovaunun tapaan.[4]

Johdinautoja eli trolleybusseja on ollut käytössä Suomessa seuraavasti: Helsingissä 19491974 ja koeluontoisesti 19791985 sekä Tampereella 19481976.

Gyrobussi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Gyrobussi

Gyrobussi on sveitsiläisen Maschinenfabrik Oerlikon kehittämä johdinauton ja akkumulaattoriauton välimuoto. Gyrobussi ei tarvitse johdinauton käyttämiä yläjohtoja, vaan ladataan pysäkeillä olevista latauskoskettimista, jolloin se varastoi ottamaansa sähköenergian mekaaniseksi liike-energiaksi suureen vauhtipyörään, josta energia ajon aikana muutetaan sähköksi ja käytetään gyrobussin ajomoottorissa. Gyrobussi voi kulkea yhdellä latauksella 5-10 km. Gyrobussin käyttökustannukset ovat johdinautojen käyttökustannuksia vastaavat.[5]

Raitiovaunun ja junan erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raitiovaunun perustavanlaatuinen ero junaan (paikallisjuna ja metro) verrattuna on se, että raitiovaunua ajetaan kokonaan kuljettajan varassa kuten tieliikenneajoneuvoa, kun taas junaa ajetaan liikenteenohjauksen antamien määräysten eli opasteiden mukaan kullekin junalle erikseen turvatulla kulkutieosuudella. Käytännössä siis raitioliikenteessä kuljettaja kääntää itse vaihteet ja huolehtii vaunujen pitämisestä turvallisen etäisyyden päässä toisistaan, kun junassa puolestaan tämä tehtävä kuuluu liikenteenohjaajalle kuljettajan vain ajaessa junaa liikenteenohjaajan antamien opasteiden mukaan. Tämä tekee raitiovaunulla tapahtuvan liikennöinnin raskasta raideliikennettä huomattavasti joustavammaksi ja vähemmän alttiiksi liikennehäiriöille. Toisaalta raskaan raideliikenteen etuna on suurempi linjanopeus ja suurempi kuljetuskapasiteetti.

Raitiovaunujen taloudellisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raitiovaunut ovat paikallisesti päästöttömiä ja niiden käyttökustannukset jäävät linja-autoja alemmiksi, koska niiden vierimiskitka on pieni ja jarrutusenergia voidaan palauttaa sähköverkkoon. Suuri kustannus raitiovaunuliikenteessä on kiskojen maahan asentaminen. Erityisesti Helsinkiä varten valmistetut raitiovaunut ovat kalliita, mutta raitiovaunujen uskotaan kestävän puoli vuosisataa.[6]

Raitiovaunut Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ainoa edelleen toimiva raitiotieverkko on Helsingissä (hevosilla 1890-1900,sähköllä vuodesta 1900). Suomessa on aiemmin ollut raitioliikennettä myös Turussa (hevosilla 1890-1902, sähköllä 1902-1972) ja Viipurissa (sähköllä 1912-1957).

Helsingissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Helsingin raitioliikenne

Helsingissä hevosraitiovaunut liikennöivät vuosina 1890-1900. Vuodesta 1900 lähtien Helsingissä ovat olleet käytössä sähköraitiovaunut.

Turussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Turun raitiotiet

Turussa liikennöivät hevosraitiovaunut vuosina 1890-1892 ja sähköraitiovaunut vuosina 1908-1972.

Turussa raitioliikenteestä luovuttiin vuonna 1972, jolloin viimeisenkin raitiolinjan korvasivat linja-autot. Argumentit raitiotietä vastaan liittyivät 1960-luvun näkemyksiin liikennemuodon vanhentuneisuudesta ja bussien korvaavuudesta. Bussit nähtiin uuden ajan tekniikkana ja raitiovaunut vanhanaikaisina. Turun päätöksen voi nähdä omalta osaltaan Tukholman hieman aikaisemmin tulleen lakkautuspäätöksen innoittamana ratkaisuna. 2000-luvulla asiaan on kuitenkin alettu suhtautua myönteisemmin, ja asiaa tutkitaan.

Viipurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipurissa oli raitiovaunuja vuodesta 1912. Viipurissa ne kulkivat alusta lähtien sähköllä. Neuvostoliitolle luovutetun Viipurin raitiovaunuliikenne lopetettiin 1957.

Suunniteltuja uusia raitioteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereelle suunniteltiin pikaraitiotietä, jonka raideleveys olisi ollut sama kuin Suomen rautateillä eli 1524 millimetriä. Tällöin erillistä raitiotietä ei tarvitsisi rakentaa alueille, joilla on jo ennestään rautatie [7], mikä pienentäisi kustannuksia huomattavasti. Nykysuunnitelmien mukaan pikaraitiotien sijasta rakennetaan moderni kaupunkiraitiotie, jossa rata kulkisi ensisijaisesti omalla alueellaan ja tilan puutteessa myös muun liikenteen seassa. Jos suunnitelmat hyväksytään, rakentaminen aloitetaan 2015 ja liikennöinti alkaa luultavasti vuosina 2017-2018.

Pikaraitiotietä suunnitellaan myös Turkuun[8] ja pääkaupunkiseudun Jokeri-linjalle. Espoossa[9] ja Vantaalla[10] on selvitetty pikaraitioteiden hyötyjä.

Raitiovaunut ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa raitiovaunut ovat yleisiä. Kaikissa Suomen rajanaapureissa käytetään raitiovaunuja. Ruotsin nykyisiä raitiotiekaupunkeja ovat Göteborg, Norrköping ja Tukholma. Norjassa raitiovaunuja käytetään Oslossa, Bergenissä ja Trondheimissä. Tallinna on Viron ainoa raitiotiekaupunki. Venäjän Suomea lähin raitiotieverkko on Pietarissa.

Raitiovaunujen valmistajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Slater, Cliff: General Motors and the Demise of Streetcars (pdf) Transportation Quarterly. 1997. Lansdowne, Virginia: Eno Transportation Foundation. Inc.. Viitattu 11/2009. (englanniksi)
  • Heikinheimo, M.: Keksintöjen kirja Sähkö ja sen käyttö, Wsoy, Porvoo, 1934
  • Savolainen, Pentti O.: Sähkökulkuneuvot. Tasavirta-, vaihtovirta- ja dieselsähköveturit, raitiovaunut, johdinautot ja aukkumulaattorivaunut , Tammi, Turku, 1959

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Slater, 1997
  2. The Mumbles Train - Swansea & Mumbles Railway, Wales the world's first railway service Viitattu 27.9.2010. (englanniksi)
  3. Keksintöjen kirja Sähkö ja sen käyttö, s. 500-501
  4. Sähkökulkuneuvot, s. 315-316
  5. Sähkökulkuneuvot, s. 359-363
  6. Sähkökulkuneuvot, s. 313
  7. Tampereen kaupunki: Pikaraitiotie Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikenteessä Viitattu 19.8.2010. (suomeksi)
  8. Turun kaupunki: Pikaraitiotievaihtoehdon väliraportti valmis 16.12.2008. Viitattu 19.8.2010. (suomeksi)
  9. Espoon kaupunki: Määritä nimeke! (pdf) Viitattu 19.8.2010. (suomeksi)
  10. Vantaan kaupunki & WSP: Vantaan yleiskaavan sosiaalisten vaikutusten arviointi, luku 4.3 Liikenneratkaisut (s. 40-45) (pdf) 29.9.2006. Vantaan kaupunki. Viitattu 19.8.2010. (suomeksi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Raitioliikenne.