Tunisia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
الجمهورية التونسية
al-Jumhūriyya at-Tūnisiyya
Tunisian tasavalta
Tunisian lippu   Tunisian vaakuna
lippu vaakuna
Tunisian sijainti
Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri
Moncef Marzouki
Hamadi Jebali
Pääkaupunki Tunis
Muita kaupunkeja Sousse, Kairouan, Monastir
Pinta-ala
 – josta sisävesiä
163 610[1] km² (sijalla 92)
8 250
Väkiluku (2010)
 – väestötiheys
 – väestönkasvu
10 486 339[1] (sijalla 78)
63,8 / km²
0,99 % (2006)
Viralliset kielet arabia, ranskan kieltä käytetään hyvin yleisesti mutta se ei ole virallinen kieli.
Valuutta Tunisian dinaari (TND)
BKT (2009)
 – yhteensä
 – per asukas
sijalla 72
86,35 miljardia USD (PPP)
8200 USD (PPP; sijalla 120)
HDI (2010) 0,683[2] (sijalla 81)
Elinkeinorakenne maatalous 11 %[1] %,
palvelut 53,7 %[1] %,
teollisuus 35,3 %[1] % BKT:sta
Aikavyöhyke
 – kesäaika
UTC+1
UTC+2
Itsenäisyys
 – Ranskasta
 
20. maaliskuuta 1956
Lyhenne
Maatunnus
 
TN, TUN
ajoneuvot:
lentokoneet:
Kansainvälinen
suuntanumero
+216
Motto ?
Kansallislaulu Humat al-hima

Tunisian tasavalta eli Tunisia (arab. الجمهورية التونسية‎, berberiksi: Tunisia tifinagh.JPG) on tasavalta Pohjois-Afrikassa Välimeren etelärannikolla. Muinaisen Karthagon paikalle kohonnut maa ulottuu Välimereltä Saharan reunamille. Sen rajanaapureita ovat lännessä Algeria sekä etelässä ja idässä Libya. Maan kymmenen miljoonan asukkaan esi-isissä on berbereitä ja arabeja. Entisen siirtomaaisännän kieltä ranskaa käytetään edelleen yleisesti.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Maantiede

Tunisia kartalla.

Tunisian maasto jakaantuu kolmeen alueeseen. Maan pohjoisosassa on kapea vuorten suojaama rannikkovyöhyke, keski- ja länsiosissa on vuoristoja, jossa sijaitsee maan korkein kohta Jabal ash Shanabi (1 544 metriä).[1], ja eteläosassa on aroa ja aavikkoa, joka kuuluu Saharan reuna-alueisiin.[3]

Rannikolla ja vuoristoalueen pohjoiosassa vallitsee välimerenilmasto, ja siellä saadaan talvisaikaan kohtalaisia sateita. Myös alkukesästä ja syksyllä saadaan ajoittain sateita, mutta kesä on poutainen ja kuuma. Kukkuloiden sateisimmissa osissa sataa 600-900 mm vuodessa. Korkeimmilla vuorilla sataa lunta noin kymmenenä päivänä vuodessa, mutta merenpinnan tasalla se on erittäin harvinaista. Maan keski- ja eteläosissa sataa selvästi vähemmän. Sisämaassa voi olla talvella pakkasta. Mitä etelämmäksi mennään, sitä kuivempi ja kuumempi on ilmasto.[3]

Ichkeuljärvi maan pohjoisosassa lähellä Välimeren rannikkoa on tärkeä muuttolintujen levähdyspaikka. Sen kattava kansallispuisto on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1980.[4] Kaikkiaan maassa on seitsemän kansallispuistoa ja 14 muuta luonnonsuojelualuetta.[5]

Tunisian kasvillisuus on tammi- ja havumetsää, aroa ja laidunmaata. Maassa on tavattu yli 2 100 putkilokasvilajia, jotka edustavat erilaisia kasvillisuustyyppejä kosteikoista Saharan autiomaahan.[5] Omaleimaisia eläinlajeja ovat strutsit, antiloopit, villisiat ja piikkisiat. Saharan aavikolla elää harvinaisia aavikkokettuja.[6]

Tunisian pinta-alasta 17% soveltuu viljelyyn. 4 450 neliökilometriä on keinokastelun piirissä.[1]

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Varhaiset vuodet, ottomaanien ja ranskalaisten valtakausi

Nykyisen Tunisian vanhimpia asukkaita ovat berberit. Tyyroksesta foinikialaiset siirtolaiset perustivat 814 eaa. Karthagon, perimätiedon mukaan Didon johdolla. Karthago oli vuosisatojen ajan laaja ja huomattava valtakunta, kunnes roomalaiset tuhosivat sen kolmannessa puunilaissodassa vuonna 146 eaa.[7] Sen jälkeen alueesta tehtiin Rooman Africa-niminen provinssi, jonka nimi on aikojen kuluessa laajentunut koko mannerta tarkoittavaksi.[8]

400-luvulla, Rooman valtakunnan tuhoutumisen aikoihin nykyisen Tunisian valloittivat maahan Keski-Euroopasta Espanjan kautta tulleet vandaalit. He perustivat valtakunnan, jonka pääkaupunkina oli Karthago.[9] Itä-Rooma valtasi Pohjois-Afrikan takaisin vandaalisodassa vuosina 533–534.[10] Roomalaiset hallitsivat aluetta 600-luvulle asti, jolloin maan valloittivat arabit, ja vähitellen islamista tuli alueella vallitseva uskonto. Vuonna 909 berberit veivät Tunisian arabeilta.[9] Fatimidit hallitsivat aluetta 900-luvun alussa ja perustivat uuden pääkaupungin Mahdian vuonna 920.[11] Heidän jälkeensä vallan sai Ziridien berberidynastia, joka piti pääkaupunkiaan Kairouanissa. Seuraavan berberidynastian Hammadidien pääkaupunki oli Beni Hammadin Al Qal’a.[12] Vuonna 1159 Tunisian valtasivat Almohadit, joita seuranneiden Hafsidien valtakausi 1229–1574 oli vaurauden aikaa. Vuonna 1574 Ottomaanit valtasivat Tunisian ja hallitsivat sitä paikallisen aluksi Deyksi myöhemmin Beyksi kutsutun edustajansa kautta.[13] 1500-luvun loppupuolella Tunisiasta tuli pahamaineinen merirosvovaltio, yksi barbareskivaltioista.[14][15] Osmanien valta alueella pysyi vuoteen 1881, jolloin Ranska valloitti maan ja teki siitä protektoraatin.[9]

Alueella käytiin merkittäviä taisteluja toisessa maailmansodassa marraskuusta 1942 toukokuuhun 1943, jolloin saksalais-italialaiset joukot antautuivat liittoutuneille.[9]

[muokkaa] Itsenäisyys

Tunisia itsenäistyi 1956, ja seuraavana vuonna siitä tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Habib Bourguiba.[9] Hallintonsa alkuvuosina Bourguiba tuki naapurimaa Algeriaa sen itsenäisyyskamppailussa, mikä huononsi välejä Ranskaan. Sisäpolitiikassa hän oli radikaali uudistaja, joka muutti maataan länsimaisemmaksi öljyn tuoman varallisuuden turvin. Tunisian on sanottu siirtyneen Bourguiban hallintokaudella keskiajalta 1900-luvulle. Kylmän sodan vuosina maa pysytteli itä- ja länsiliittoutumien ulkopuolella, mutta tuki PLO:ta.[16]

Bourguiba pysyi Tunisian presidenttinä vuoteen 1987 saakka, jolloin vanhenevan presidentin syrjäytti eräänlaisen palatsivallankumouksen avulla pääministeri Zine el-Abidine Ben Ali. Ensimmäiset monipuoluevaalit pidettiin 1989, mutta kaikki paikat menivät uuden nimen ottaneelle vallassa olleelle puolueelle.[9] Ben Alia kehuttiin vakauden ja taloudellisen menestyksen turvaamisesta, mutta arvosteltiin kansalaisten vapauksien rajoittamisesta. Vuosien 1989 ja 1994 presidentinvaaleissa hänellä ei ollut vastaehdokkaita, ja 1999, 2004 ja 2009 hän sai valtaosan äänistä. Perustuslakia muutettiin kahdesti, jotta Ben Ali saatettiin valita presidentiksi kaikkiaan viisi kertaa.[17]

[muokkaa] Levottomuudet 2010-2011

Pääartikkeli: Tunisian vallankumous

Vuodenvaihteessa 2010–2011 maassa puhkesi vakavia levottomuuksia, joista hallitus syytti vandaaleja, ulkomaisia islamisteja ja nimitti tekoja terrorismiksi. Ben Ali yritti hillitä protesteja määräämällä maahan ennenaikaiset vaalit. Hän myös ilmoitti, ettei itse enää asetu ehdolle vuoden 2014 jälkeen.[18][19] Ben Ali ilmoitti myös luovansa vuoteen 2012 mennessä 300 000 työpaikkaa ilmapiirin lepyttämiseksi.[20]

Levottomuuksien myötä Ben Ali poistui maasta 14. tammikuuta 2011. Presidentin perustuslaillista demokratiapuoluetta edustanut pääministeri Muhammad al-Ghannuši ilmoitti toimivansa väliaikaisena presidenttinä vaaleihin saakka.[21] Seuraavana päivänä maan perustuslakineuvosto kuitenkin ilmoitti, että väliaikaisen presidentin tehtävä kuuluu parlamentin puhemiehelle Foued Mebazaalle.[22]

Maa sai uuden hallituksen 17. tammikuuta 2011. Sen pääministerinä on al-Ghannuši.[23]

[muokkaa] Politiikka

Zine El Abidine Ben Ali, presidenttinä 1987-2011

Tunisia on tasavalta, jossa on ollut 50 vuoden aikana vain kaksi presidenttiä. Maan ensimmäinen presidentti oli Habib Bourguiba.[9] Vuosina 1987–2011 Zine el-Abidine Ben Ali toimi maan toisena presidenttinä, jonka aikana hallitus oli käytännössä yhden puolueen hallussa.

Presidentti valitaan aina viideksi vuodeksi; kausien määrää ei ole rajoitettu.[1] Tällä on valta nimittää pääministeri ja hallitus. Keskusjohdolla on myös valtaa valita aluehallintoa. Pormestarit ja aluevaltuustot valitaan paikallisilla vaaleilla, mutta niillä on lähinnä neuvoa antava rooli.[7]

Lakiasäätävänä elimenä toimii kaksikamarinen parlamentti. Sen alahuoneessa on 214 edustajanpaikkaa. Alahuoneen edustajat valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Parlamentin ylähuoneessa 126 edustajaa kuuden vuoden kausilla. Heistä presidentti nimittää 41 ja paikallisviranomaiset ja ammattiliitot 85.[1]

Maaliskuussa 2011 kansannousun jälkeen oikeus hajoitti hallitsevan puolueen, ja maanpakoon lähtenyt presidentti ja hallitus korvattiin väliaikaishallinnolla.[1] Vaalit suunniteltiin pidettäviksi heinäkuussa mutta ne lykättiin lokakuuhun.[24]

Tunisia on ollut johtava arabimaa naisten oikeuksien edistämisessä. Pian itsenäistymisen jälkeen tuli voimaan henkilölaki, joka salli naisten hakea passia, avata pankkitilin ja perustaa yrityksen. Moniavioisuus kiellettiin ensimmäisenä arabimaista. Tyttöjen koulunkäyntiä rohkaisiin, ja nykyisin yliopisto-opiskelijosta ja esimerkiksi juristeista huomattava osa on naisia.[7]

[muokkaa] Kuvernoraatit

Tunisia muodostuu 24 kuvernoraatista. Ne ovat:

  1. Ariana
  2. Béja
  3. Ben Arous
  4. Bizerte
  5. Gabès
  6. Gafsa
  7. Jendouba
  8. Kairouan
  9. Kasserine
  10. Kebili
  11. Kef
  12. Mahdia
  13. Manouba
  14. Medenine
  15. Monastir
  16. Nabeul
  17. Sfax
  18. Sidi Bou Said
  19. Siliana
  20. Sousse
  21. Tataouine
  22. Tozeur
  23. Tunis
  24. Zaghouan
Tunisia governorates cropped.png

[muokkaa] Talous

Tunisian talous on monipuolinen. Talous perustuu matkailuun, kaivosteollisuuteen, maatalouteen ja teollisuustuotteiden valmistukseen. Myös öljyllä on tärkeä osuus Tunisian taloudessa.[25] Tunisian rahayksikkö on Tunisian dinaari. Dinaareita ei saa kuljettaa maan ulkopuolelle.[26] Turistipaikoissa myös euroja hyväksytään epävirallisena maksuvälineenä.[27]

Tunisialla on ollut yhteistyösopimus Euroopan unionin kanssa jo vuodesta 1998. Tunisian ja EU:n välinen teollisuustuotteiden vapaakauppasopimus astui voimaan 2008. EU onkin Tunisian tärkein kauppakumppani.[28]

Oliivipuuviljelmiä Sfaxissa.

Merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy ja maakaasu, fosfaatti, rautamalmi ja suola. Merkittävimmät maataloustuotteet ovat oliivit ja oliiviöljy, vilja, sitrushedelmät, mantelit ja taatelit. Merkittävimpiin vientituotteisiin kuuluvat tekstiilit, fosfaatti ja öljy. [7]

[muokkaa] Liikenne

Tunisisassa on 32 lentokenttää. Rautateitä on 2 165 km. Satamakaupungit ovat Biserta, Gabès, Radès, Sfax ja Skhira.[1]

[muokkaa] Väestö

Vuonna 2010 Tunisiassa arvioitiin elävän 10 486 339 asukasta.[1]

Tunisian väestö periytyy berbereistä ja arabeista. Eurooppalaisia ja juutalaisia on pienenä vähemmistönä. Noin 98 prosenttia väestöstä on islaminuskoisia. Djerban saarella on elänyt jo kauan vahva juutalaisyhteiskunta.[7] Suurin osa väestöstä puhuu äidinkielenään arabiaa, mutta myös ranskan kieltä käytetään yleisesti Tunisiassa. 1990-luvulla laskettiin, että äidinkieleltään ranskankielisiä oli noin 11 000 ja berberikielen puhujia 26 000.[29]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,1 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 3 700 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin tuhat henkeä, mutta sitä sai vain noin kolmannes heistä.[30]

[muokkaa] Kulttuuri

Mosaiikki Douggasta.

Koska Tunisia on pieni ja varsin homogeeninen maa, sen kansallistunne on vahva. Sitä vahvistavat muistot viimeaikaisista vaikeuksista etenkin itsenäisyyskamppailusta ranskalaisia vastaan.[31]

Tunisialaisessa ruokavaliossa vehnä on keskeisessä asemassa, ja sitä syödään sekä kuskusina että leipänä. Muita keskeisiä raaka-aineita ovat oliivit ja oliiviöljy, lampaanliha, hedelmät ja vihannekset. Yksinkertaisista kuskusia syödään lähes päivittäin, ja juhlaruuaksi siitä tehdään monimutkaisempia versioita. Rannikolla syödään myös kalaa ja äyriäisiä. Maalla juodaan enemmän teetä, kaupungeissa kahvia.[31]

Karthagon rauniot ovat yhä turistikohteena kiinnostavat. Maassa on kaikkiaan kahdeksan Unescon maailmanperintökohdetta: Dougga, El Jemin amfiteatteri, Ichkeulin kansallispuisto, Kairouan, Karthagon rauniot, Kerkuanen puunilaiskaupunki ja sen nekropoli, Soussen medina ja Tunisin medina.[32]

[muokkaa] Urheilu

Tunisia on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1960 alkaen. Se on saanut yhteensä yhdeksän mitalia, joista pitkänmatkanjuoksija Mohammed Gammoudi on tuonut neljä.[33]

Joulukuussa 2010 Tunisian jalkapallomaajoukkue oli Fifan rankingissa sijalla 45. Se voitti isäntämaana Afrikan-mestaruuden 2004.[34]

[muokkaa] Aiheesta muualla

Ylen 8-osainen radiosarja Arabikevään historiaa: Osa 1/8 Tunisia


[muokkaa] Lähteet

  1. a b c d e f g h i j k l The World Factbook: Tunisia CIA. (englanniksi)
  2. Human Development Report 2010 (englanniksi)
  3. a b Country Guide Tunisia BBC Weather
  4. Unesco
  5. a b Boussaid M. ym.: Structure of vegetation in Northern and central Tunisia CIHEAM.
  6. Land Wildlife Easy Voyage
  7. a b c d e Tunisia Background Note US Department of state
  8. Roman Africa: Tunisia. Archeology Channel. Archaeological Legacy Institute, Oregon. Viitattu 22.9.2011. (englanniksi)
  9. a b c d e f g BBC Timeline
  10. James Allan Evans: Justinian (527-565 A.D.). (The Conquest of Africa.) 25.7.1998. De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 21.9.2011. (englanniksi)
  11. Tore Kjeilen: Fatimids LookLex. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  12. Al Qal'a of Beni Hammad Unesco
  13. Tore Kjeilen: Tunisia History LookLex. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  14. History of Tunisia: Turkish Rule and Piracy Middle East Arab
  15. Barbary Encyclopedia Britannica
  16. Habib Bourguiba: Father of Tunisia BBC News
  17. Profile: Zine al-Abidine Ben Ali BBC news
  18. Mellakat kumpusivat työttömyydestä Helsingin Sanomat. 14.1.2011. Viitattu 15.1.2011.
  19. Tunisian presidentti antoi periksi mielenosoittajille YLE Uutiset. 13.1.2011. Viitattu 15.1.2011.
  20. La oposición tunecina denuncia 50 muertos en los enfrentamientos 12.1.2011 Viitattu 13.1.2011 (espanjaksi)
  21. Tunisian presidentti poistunut maasta YLE Uutiset. 14.1.2011. Viitattu 15.1.2011.
  22. Tunisian väliaikaisesta presidentistä epäselvyyttä 15.1.2011. YLE.
  23. Tunisialle uusi hallitus tänään (Viittaa koko kappaleeseen) HS.fi. Julkaistu 17.1.2011. Sanoma News. Viitattu 17.1.2011.
  24. Tunisia's interim government delays election BBC News 8.6.2011
  25. Tietojätti, 2. painos, Gummerus 1993
  26. Tunisia Customs, Currency & Airport Tax regulations details Iata Travel Centre
  27. Monastir holidays Travel Supermarket
  28. UM raportti 20.11.2008
  29. Languages of Tunisia Lewis, M. Paul (ed.), 2009. Ethnologue: Languages of the World (englanniksi)
  30. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Tunisia 2008 WHO. Viitattu 21.9.2011. (englanniksi)
  31. a b Tunisia Countries and Their Cultures
  32. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco
  33. Tunisia in Olympics Sport reference. Viitattu 15.1.2011 (englanniksi)
  34. Tunisia FIFA
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tunisia.

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä