Aavikkokettu
| Aavikkokettu | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Vulpes zerda Zimmermann, 1780 |
||||||||||||||||
| Aavikkoketun levinneisyys | ||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
| |
Aavikkokettu eli fennekki (Vulpes zerda, myös Fennecus zerda) on noin 20 cm korkea, suurikorvainen, maailman pienin koiraeläinlaji, joka elää Saharan aavikolla Pohjois-Afrikassa. Väritykseltään se on hiekankellertävä, mikä auttaa sitä suojautumaan autiomaassa. Myös sen suuret korvat ovat tulosta sopeutumisesta kuumiin oloihin ja auttavat viilentämään elimistöä. Sen turkki hylkii lämpöä ja auringonvaloa päivisin, mutta säilyttää lämmön öisin ilman viilentyessä. Sen anturat ovat paksun karvan peitossa, mikä suojaa niitä kuumalta hiekalta.
Aavikkokettu liikkuu yleensä öisin ja syö pikkujyrsijöitä, liskoja ja lintuja. Pariutumisaikana tammi-helmikuussa urokset ovat hyvin hyökkääviä. Aavikkokettua uhkaavat kaiken aikaa monet suuret vaarat: korppikotkat, hyeenat ja sakaalit. Fennekit ovat paljon sosiaalisempia kuin muut kettulajit, ja elävät usein pienissä perheyhteisöissä. Naaraspuoliset aavikkoketut poikkeavat muiden kettulajien naaraista, koska ne tulevat kiimaan kahdesti vuodessa. Jos ensimmäinen kiima menee hukkaan, niin toinen paikkaa sen parin kuukauden jälkeen. Poikueen tavallinen koko on 2–5 pentua. Fennekit tulevat sukukypsiksi vuoden ikäisinä.
Aavikkokettu on myös hyvin sopeutunut aavikon kuumuuteen, sillä se alkaa läähättää vasta kun on yli 35 asteen helle. Kylmä sille päinvastoin tulee melko lämpimässä säässä, sillä kun mittari näyttää alle 20 asteen, se jo vapisee kylmästä.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Vulpes zerda IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
Sivulta puuttuu