Fatimidit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fatimidien kalifaatti
909 – 1171
Fatimid Caliphate.PNG
Fatimidien kalifaatti vuonna 969
Uskonnot Šiialaisuus
Yleisimmät kielet arabian kieli

Fatimidit tai fatimidien kalifaatti oli šiiamuslimien dynastia, joka hallitsi suurta osaa Pohjois-Afrikasta vuodesta 910 vuoteen 1171.

Fatimidit kuuluivat nykyisin šiialaisten vähemmistöä edustavaan ismailiittien suuntaukseen. Dynastian vuonna 909 perustanut, Pohjois-Afrikkaan siirtynyt Ubayd Allah al-Mahdi Billah esitti olevansa ismailiittien kätkeytyneen imaamin, Ismail bin Jafarin perillinen ja vaati valtaa koko muslimimaailmassa. Hän sai pian haltuunsa koko Keski-Maghrebin, johon kuuluivat nykyiset Marokko, Algeria, Tunisia ja Libya. Sitä hallittiin Tunisiaan perustetusta pääkaupungista käsin. Fatimidit valloittivat Egyptin 972, siirsivät pääkaupunkinsa Kairoon ja haastoivat vakavasti sunnalaisen abbasidien kalifaatin. Fatimidien hallitseman alueen väestö ei laajassa mitassa kääntynyt ismailiiteiksi, vaan pysyi enimmäkseen sunnalaisina. Egyptissä oli myös merkittävä kristitty väestö.

Vuonna 1040 Pohjois-Afrikan hallitsijat julistivat itsenäistyneensä fatimideista, ja vuodesta 1070 fatimidien vallan Levantin rannikolla haastoivat turkkilaiset ja sitten ristiretkeläiset, niin että fatimidien alue pieneni kunnes se käsitti enää Egyptin. Saladin valloitti Egyptin 1169 ja perusti aijubidien sunnadynastian. Fatimidit olivat viimeinen merkittävää valtiota hallinnut šiiadynastia kunnes safavidit nousivat valtaan Persiassa 1500-luvulla.