Buijidit
Buijidit oli kolmen persialaisen veljeksen alulle panema shiialainen dynastia, jonka valtakausi ulottui vuosiin 934–1062. Valtakunta oli iranilainen ja shiialainen välivaihe abbasidien ja buijideita seuranneen turkkilaisen seldzukkivaltakunnan välissä. Veljekset olivat kotoisin Daylamista Kaspianmerestä etelään.[1]
Dynastian perusti Ali ibn Buya, joka vuonna 934 valloitti Farsin ja teki Shirazin pääkaupungikseen. Armeijana hänellä oli daylamiitteja jalkaväkenä ja turkkilaisia ratsuväkenä.[1] Nuorempi veli Hasan ibn Buya valloitti osia Jibalista ja teki vuonna 943 Rayn pääkaupungikseen. Vuonna 945 nuorin veli Ahmed ibn Buya valtasi Irakin ja asettui Bagdadiin.[2] Buijidien valtakunta käsitti näin Mesopotamian ja suurimman osan Persiaa, välillä myös Omanin.
Uskontopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Buijidit olivat zaydilaiseen suuntaukseen kuuluneita shiialaisia, mikä oli vallitseva islamin muoto Daylamissa. Abbasidikalifien kukistaminen ei kuitenkaan poliittisista syistä ollut viisasta, sillä sunni-islam oli tehnyt abbasideista Muhammedin perinnön vaalijoita. Ahmad ibn Buya ei halunnut korostaa ristiriitaa sunnien kanssa, sillä itäisessä Persiassa samanidien dynastia (819–999) oli sunnilainen. Lisäksi hän ei halunnut tukea liikaa shiialaisia imaameja, joiden käsityksen mukaan kalifaatti oikeastaan kuului Alin jälkeläisille.[1] Vaikka valta siirtyi buijideille, abbasidikalifien symbolinen asema hallitsijoina säilytettiin. Buijidien aikana vieläpä luotiin oppi, jonka mukaan kalifin tuli olla peräisin Muhammedin Quraiš -heimosta, mistä abbasidit väittivät olevansa. Tätä koskevan opin muotoili 1000-luvulla Bagdadissa al-Mawardi (974–1058).[3] Buijidit määräsivät silti myös kalifin henkilöstä: vuonna 946 Ahmed erotti kalifi Al-Mustakfin ja nosti tämän tilalle Al-Mutin (946–950).[4] Tässä vaiheessa alkoi kuitenkin näyttää siltä, että shiialaisuus muodostuisi islamin päävirraksi, sillä samaan Egyptissä valtaan oli noussut shiialainen fatimidien dynastia. Buijidit uskaltautuivat antamaan tukeaan kaksitoistašiilaisuudelle, jonka oppien mukaan valtaistuin oli toistaiseksi tyhjä, koska kahdestoista imaami oli kätkeytynyt 800-luvulla.[1]
Valtio jakaantui 900-luvulla kolmeen emiirikuntaan, ja emiirien nimet lyötiin kolikoihin abbasidikalifin nimen rinnalle ja mainittiin perjantaisaarnoissa. Buijidit julistautuivat persialaisen perinteen mukaisiksi "kuninkaiden kuninkaiksi" (shahanshah, arab. شاهنشاه), jonka nimen otti käyttöön 'Adud al-Dawla (936–983), buijidihallitsijoista merkittävin. Persialaisen kulttuurin vaikutusta oli myös esittävän kuvataiteen kukoistus, missä ei vältetty esittämästä ihmisiä.[1]
Kukistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtakunta kärsi kapinoista, jotka ulottuivat myös armeijaan, viljelymaiden heikentymisestä Mesopotamiassa sekä kauppareittien siirtymisestä Punaiselle merelle. [1] Valtakunnan yhtenäisyyttä alkoivat murentaa myös emiirien ristiriidat.[1] Vuonna 1055 seldžukkipäällikkö Tughril Beg valtasi Bagdadin.[5] Fars kaatui viimeisenä vuonna 1062.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Akpinar, Mehmetcan: Mawardi. Teoksessa; Böwering, Gerhard (toim.) The Princeton Encyclopedia of Islamic Political Thought, s. 331–332. Princeton University Press, 2013.
- Busse, Heribert: Buyids 945–1062. Teoksessa; Böwering, Gerhard (toim.) The Princeton Encyclopedia of Islamic Political Thought, s. 77–78. Princeton University Press, 2013.
- Kari, R.: Historian ABC. Osa 1. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2000. ISBN 951-31-1093-1.
- Petersen, K: Ihmiskunnan ajantieto. Suomeksi toimittanut Antero Manninen, avustajana Pentti Papunen. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1965.