Kalifi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kalifi (arabiasta seuraaja tai sijainen) on arvonimi, jota käytetään Muhammadin seuraajista islaminuskoisten yhteisön eli umman johtajana. Useiden vuosisatojen ajan kalifit olivat myös arabien maailmanvallan poliittisia johtajia.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammadia seuranneilla yhteisön johtajilla lienee alun perin ollut lähinnä poliittinen asema. Umaijadi-hallitsijat, etenkin Abdalmalik, saivat asemansa nousemaan Muhammadiin verrattavaksi hengelliseksi ylijohtajaksi ("khalifat Allah", Jumalan sijaishallitsija), mutta abbasidien kalifikaudella uskonnollinen oppineisto, ulama, sai tittelin alennettua "khalifat rasul Allahiksi", Jumalan lähettilään sijaiseksi, jollaiseksi se vakiintui. Tämän ohessa kalifi menetti korkeimman uskonnollisen auktoriteettinsa suoraan Muhammadilta periytyvälle sunnalle, jota hallitsi papisto; kalifista tuli hengellisissä asioissa papiston alainen. Samalla "khalifat rasul Allah"-titteli projisoitiin islamin varhaisvaiheen historiankirjoitukseen - ei ole todisteita, että sanaa "kalifi" olisi käytetty hallitsijasta ennen umaijadikautta, vaikka sana mainitaan Koraanissa toisessa merkityksessä.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persialainen miniatyyri Abu Bakrista ja Umarista.

Muhammadin kuoleman jälkeen Abu Bekr valittiin hänen seuraajakseen (myöhemmin kalifi). Asema oli alun perin vaalilla valittu, mutta siitä tuli perinnöllinen. Sunnit tunnustavat neljä ensimmäistä kalifia: Abu Bekr, Omar, Uthman ja Ali. Šiiat tunnustavat aseman periytyvän Muhammadilta suoraan Alille. Kalifin arvonimi oli osmanien sulttaanien käytössä vuodet 15171924, jonka jälkeen sitä ei ole käytetty.

Abu Bekr oli Muhammadin appi, joka äänestettiin asemaansa Muhammedin kuoltua vuonna 632. Hän esti islamin hajaannuksen kukistamalla Medinan kapinalliset heimot. Hänen aloittamansa sota kukisti Bysantin Syyrian ja Palestiinan provinssit ja Persian Irakin provinssin. Omar hallitsi 634644. Hänen aikanaan islam levisi valloituksilla Syyriaan, Palestiinaan ja Egyptiin.

Othman oli Muhammedin vävy ja kalifina 644656. Hän kuului mekkalaiseen umaijadien sukuun, joka hallitsi kalifaattia 661750 ja Córdoban kalifaattia vuoteen 1031. Häntä syytettiin kapinoista ja juonittelusta, mistä johtuen hänet salamurhattiin.

Ali oli kalifina 656661. Hän oli Muhammedin serkku ja naimisissa Fatiman, Muhammedin ja Khadijan tyttären kanssa. Hän on ensimmäinen šiiojen tunnustama laillinen Muhammedin seuraaja ja imaami. Ali seurasi Othmania kalifina, huolimatta Aishahin ja Muawiyan vastustuksesta. Hänet salamurhattiin. Hänen poikansa Hassan luopui arvonimestä umaijadien dynastian perustaneen Muawiyan hyväksi. Alin toinen poika Hussein johti kapinaa umaijadeja vastaan, mutta hänet surmattiin Kerbalan taistelussa vuonna 680.

Umaijadit siirsivat pääkaupungin Damaskokseen ja hallitsivat kalifaattia vuoteen 750, jolloin sen johtoon tuli Muhammadin sedästä Al-Abbasiin juurensa johtanut abbasidien dynastia. Umaijadit siirtyivät vuonna 756 Espanjaan emiireiksi, jossa ottivat uudelleen kalifin tittelin 929. Vuonna 909 Fatimaan sukunsa johtaneet fatimidit perustivat kalifaatin Tunisiaan, joka myöhemmin siirtyi Kairoon. Mongolivalloitus tuhosi abbasidien kalifaatin Bagdadissa vuonna 1258. Tämän jälkeen eräällä abbasidien Kairossa asuneilla jälkeläisillä säilyi kalifin arvo, mutta ei todellista valtaa. Kristityt tuhosivat Córdoban kalifaatin jäänteet 1492 ja osmanit valloittivat Kairon 1517.

Kun osmanit olivat valloittaneet Egyptin, Turkin sulttaanille katsottiin kuuluvan myös kalifin arvo ja sen myötä korkein hengellinen ja periaatteessa myös valtiollinen auktoriteetti koko islamilaisessa maailmassa. Tätä ei Osmanien valtakunnan ulkopuolella yleensä kuitenkaan tunnustettu.[2]

Vuonna 1923 Turkki muutettiin tasavallaksi. Abdul Mejid II:lla säilyi tämän jälkeen vielä kalifin, mutta ei enää sulttaanin arvo, eikä hänellä ollut valtiollista valtaa. Kemal Atatürk kuitenkin lakkautti kalifaatin 3. maaliskuuta 1924.[3]

Kalifin arvon tavoittelijoita esiintyi vielä tämän jälkeen. Mutta vuonna 1926 Kairossa pidetty kansainvälinen muslimien kongressi päätti, että kalifin virka pysyy avoimena, kunnes kaikki islamilaiset kansat voivat osallistua uuden kalifaatin perustamiseen.[2]

Vuoden 2014 kesäkuun lopussa jihadistisen Isis-järjestön johtaja Abu Bakr al-Baghdadi julistautui Isisin Irakissa ja Syyriassa valtaaman alueen kalifiksi.[4]

Kalifaatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalifaatti on nimitys kalifin dynastialle ja hallitsemalle alueelle. Eräitä kalifaatteja:

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin monimuotoisuus. Gaudeamus, 1999. 951-662-749-8.
  2. a b Henning Poulsen: Suuri maailmanhistoria, osa 13: Sodasta toiseen 1914-1945, s. 60. Suom. Matti Hossa. Koko kansan kirjakerho, 1982. ISBN 951-864-001-7.
  3. Vuosisatamme kronikka, s. 320. Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2893-X.
  4. Kalifiksi julistautunut Abu Bakr al-Baghdadi muslimeille: Totelkaa minua 5.7.2014. Yle uutiset. Viitattu 16.10.2014.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]