Islamin suuntaukset
Sivulta puuttuu 
Islamin uskonto on jakautunut useisiin suuntauksiin, joista kaksi päähaaraa ovat sunnalaisuus ja šiialaisuus. Näistä ensin mainittu on hallitsevampi, sillä 90 prosenttia muslimeista on sunnalaisia. Vastaavasti alueellisesti Iranin ja Irakin alueella vallitsevana suuntana on šiialaisuus.
Sisällysluettelo |
Pääsuuntaukset [muokkaa]
Sunnalaisuus [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Sunnalaisuus
Sunnalaisuus on islamin suurin suuntaus, johon kuuluu noin 90 % kaikista muslimeista. Sunnilaisuus kehittyi 700- ja luvuilla šiialaisuudesta, josta se erosi 660-luvulla. Se edustaa Koraanin tulkinnassa konservatiivista suuntaa, ja noudattaa profeetan menettelytapaa.[1] Uusia tulkintoja ei hyväksytä.[2]
Šiialaisuus [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Šiialaisuus
Šiialaisuus on toinen islamin pääsuuntauksista. Šiiat ovat enemmistönä Iranissa ja Irakissa. Yhtenä erona sunneihin on Muhammadin jälkeläisten tunnustaminen kalifeiksi. Heidän mukaansa Alin pojista polveutuvat johtajat, imaamit, joilla myös uskonnollinen valta.[1] Šiialaisuus jakautuu useisiin eri haaroihin. Suurin näistä on kaksitoistašiialaisuus, joka on Iranin valtionuskonto. Myös Sunni muslimit Hyväksyvät imaamit,. Muista muodoista seuraavaksi merkittävin on seitsemänšiialaisuus.[3]
Suufilaisuus [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Suufilaisuus
Suufilaisuus on islamin mystiikkaa korostava suuntaus. Sen päämääränä on yhteys Allahiin mietiskelemällä. Nimitys suufilaisuus tulee arabian sanasta suf, joka tarkoittaa villaa. Sillä viitataan askeettien käyttämään villakaapuun. Osa selittää nimityksen tulevan kreikan sanasta sofia, viisaus tai arabian safa, puhtaus. Suufilaisuus kehittyi 700-luvulla, ja sitä esiintyy niin šiiojen kuin sunnienkin keskuudessa.[1] Askeettisuus ja köyhyyden ihainnointi ovat yleistä sufeille, joka on ottanut vaikutteita kristillisesta munkkihurskaudesta.[2]
Pienempiä sivuhaaroja [muokkaa]
Dervissiläisyys [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Dervissiläisyys
Dervissit ovat luostariyhteisöön järjestäytyneitä sufilaismunkkeja. He muodostavat pääasiassa miehille tarkoitettuja hierarkkisia veljeskuntia. Dervissit harrastavat erilaisia ekstaasitekniikoita, kuten jumalakokemuksen saamista tanssin avulla.[2]
Ahmadia [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Ahmadiyya
Ahmadialaisuus on uusislamistinen lähetystyötä tekevä järjestö. Sillä on toimintaa myös länsimaissa.[2]
 |
Tämä artikkeli tai sen osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta. Tarkennus: Suuntauksia puuttuu paljon |
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Ketola, Kääriäinen, Sakaranaho, Sama'neh, Vappula, Vuori-Hellman: Maailmanuskontojen Arkki. Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4782-4.
- ↑ a b c d Tiimonen, Soili: Uskonto - Lukion kertauskirja. WSOY, 2005. ISBN 951-0-29836-0.
- ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
