Sekularismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Ateismi
Ephesians 2,12 - Greek atheos.jpg

Käsitteet
Ateismin määritelmä
Materialismi
Naturalismi
Positiivinen ja negatiivinen ateismi
Sekulaari humanismi
Tieteen ja uskonnon välinen suhde
Uskonnottomuus
Vapaa-ajattelu


Historia
Ateismin historia


Kritiikit
Uskontokritiikki
Tieteilijöiden uskontokritiikki
Ateismin kritiikki


Yhteiskunta
Ateistien osuus väestöstä
Ateistien syrjintä
Kirkon ja valtion ero
Uskonnoton etiikka
Uskonnoton tapakulttuuri
Uskonnottomuus Suomessa
Valtioateismi


Ihmiset ja järjestöt
Luettelo ateisteista
Luettelo järjestöistä
Tunnukset

 n  k  m 

Sekularismi tarkoittaa irrottautumista uskonnosta.[1]

Kirkon ja valtion ero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kirkon ja valtion ero

Kirkon ja valtion eron kannattajien mukaan valtion tulee olla uskontoihin nähden puolueeton.[2] Valtio ja uskonto on erotettu tarkkaan toisistaan muun muassa Yhdysvalloissa ja Ranskassa.[3] Tästä huolimatta Yhdysvallat on useimpia Euroopan maita kristillisempi maa.

Euroopan neuvosto antoi parlamentaarisessa yleiskokouksessaan 2007 suosituksen ”Valtio, uskonto, sekularismi, ihmisoikeudet” (suositus nro 1804).[4] Suosituksessa Euroopan neuvosto toteaa kirkon ja valtion eron olevan Euroopan yhteisiä arvoja (artikla 4). Suosituksen pohjatekstissä ennen kokousta suositeltiin Euroopan valtioille kirkon ja valtion erottamista toisistaan. Pohjateksti muuttui Suomen aloitteesta. [5]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekularistien mielestä tieteen edistyminen on tehnyt jumalia koskevat oletukset tarpeettomiksi.[6] Uskonnosta vapaata ajattelua, joka suhtautuu arvostelevasti kirkkoon ja sen yhteiskunnalliseen vaikutukseen ja pyrkii täydelliseen uskonnon ja ateismin vapauteen, on kutsuttu vapaa-ajatteluksi[1]. Vapaa-ajattelua ovat edustaneet yleensä ateistit[1] ja uskonnottoman humanismin edustajat.[7] Vapaa-ajattelun aatteelliset juuret juontuvat Antiikin Kreikan humanismiin. Uudella ajalla renessanssin ja luonnontieteiden nousu edistivät Euroopassa uskonnosta vapaata ajattelua. Nimitys vapaa-ajattelija levisi John Tolandin ja Anthony Collinsin välityksellä. Myöhemmin vapaa-ajattelua kehittivät valistusajattelijat.[7]

Vapaa-ajattelijaliike järjestäytyi 1800-luvun loppupuolella Britanniassa, Yhdysvalloissa, Saksassa, Ranskassa ja muualla Länsi-Euroopassa.[8] Vapaa-ajattelijain maailmanliitto, alkuaan Kansainvälinen vapaa-ajattelijaliitto perustettiin vuonna 1880 Brysselissä.[9][7] Liiton tarkoituksia oli pyrkiä ajatuksenvapauden turvaamiseen ja ihmiskunnan vapauttamiseen uskonnollisista ennakkoluuloista[9]. Jäsenjärjestöjä ovat eri maiden kansalliset liitot[9]. Tärkein toimintamuoto on ollut yhteiset kongressit[8]. Kongressien julkilausumien mukaan vapaa-ajattelijat pyrkivät totuuteen tieteen, hyvyyteen etiikan, kauneuteen taiteen ja oikeudenmukaisuuteen yhteiskunnallisen uudistustyön avulla. Vapaa-ajattelijain mielestä näiden päämäärien toteuttaminen edellyttää kirkon ja valtion erottamista, koulun ja kirkon erottamista sekä täydellisen ajatuksen, omantunnon, uskonnon ja ateismin vapauden toteuttamista.[7] Liikkeen suuri hetki oli kirkon ja valtion ero Ranskassa 1905.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Democrazia Atea -järjestön Carla Corsetti puhuu Italian yhdistymisen 140-vuotisjuhlapäivänä järjestetyssä Vatikaania arvostelevassa mielenosoituksessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Vapaa-ajattelijain liitto ry 2009. Tampere: Uskomaton.fi. Viitattu 29.6.2009.
  3. Haarscher, Guy: Tunnustuksettomuus. (La laïcité, 1996.) 23°45. Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry, 2006. ISBN 952-5503-22-4.
  4. Recommendation 1804 (2007)1: State, religion, secularity and human rights 29.6.2007. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous. Viitattu 29.11.2007. (englanniksi)
  5. STT: Suomi sai tahtonsa läpi valtionkirkosta 29.6.2007. Helsingin sanomat. Viitattu 30.6.2007.
  6. Markham, Ian: A world religions reader. 2nd edition. New York: Blackwell, 2000. ISBN 978-0-415-24749-8. (englanniksi)
  7. a b c d Hakusana vapaa-ajattelu teoksessa Otavan suuri ensyklopedia 19, Turgenev – veriryhmät. Helsingissä: Otava, 1981. ISBN 951-1-05082-6.
  8. a b c Mustakallio, Hannu: Kansainvälisen vapaa-ajattelijaliikkeen alkuvaiheet. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja, 1999, nro 87–88. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura. ISSN 0356-0767.
  9. a b c Nurmi, Suvielise: Katsomukset kohtaavat, s. 210. Helsinki: Kirjayhtymä, 1994. ISBN 951-26-3896-7.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.