Mandealaisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjasta
Gnostilaisuus
Simple crossed circle.svg

Gnosis

Syyrialais-egyptiläinen
gnostilaisuus

Setiläisyys
Tuomaskristityt
Valentinolaisuus
Basilidelaisuus

Persialainen
gnostilaisuus

Mandealaisuus
Manikealaisuus

Kristillisen
gnostilaisuuden isät

Simon Magus
Kerinthos
Markion
Valentinos

Muita ryhmiä
Ofiitit
Barbelo-gnostikot
Kainiitit
Karpokratiaanit
Paulikiaanit
Bogomiilit
Kataarit

Gnostilaisuuden lähteet
Nag Hammadin kirjasto
Codex Tchacos

Mandealaisuus (mandeaksi mandaiuta) on kattonimitys mandealaisten (klassiseksi mandeaksi mandaiia, uusmandeaksi Mandeyānā) eli Mandā d-Heyyin (manda ḏ-hiia, "elämän tieto") seuraajien uskonnolle. Mandealaisuus on yksijumalainen uskonto, jonka voidaan katsoa kuuluvan alkuperältään persialaiseen gnostilaisuuteen manikealaisuuden ohella.

Mandealaisuutta harjoitetaan pääasiassa eteläisessä Irakissa ja Iranin Khuzestanin provinssissa sekä Euroopassa, Australiassa ja Pohjois-Amerikassa asuvien pakolaisten ja maahanmuuttajien keskuudessa. Mandealaisten lukumäärää ei tiedetä, mutta uskonnon harjoittajien lukumäärän arvioidaan olevan 50 000 ja 70 000 välillä. Mandealaiset ovat pysyneet erillään muista ja harjoittaneet uskontoaan yksityisyydessä. Tiedot uskonnosta ovat tulleet lähinnä sitä tutkineilta ulkopuolisilta, kuten orientalisteilta J. Heinrich Petermann, Nicholas Siouffi ja E. S. Drower.

Mandealaisuuden todellisuuskäsitys on jyrkän kaksijakoinen eli jakaantuu valon ja pimeyden maailmaan. Mandealaisuuden luomistarut muistuttavat hyvin paljon setiläisyydestä tunnettua klassisen gnostilaisuuden luomismyyttiä. Mandealaisuudessa demiurgin nimi on Ptahil.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.