Kerinthos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjasta
Gnostilaisuus
Simple crossed circle.svg

Gnosis

Syyrialais-egyptiläinen
gnostilaisuus

Setiläisyys
Tuomaskristityt
Valentinolaisuus
Basilidelaisuus

Persialainen
gnostilaisuus

Mandealaisuus
Manikealaisuus

Kristillisen
gnostilaisuuden isät

Simon Magus
Kerinthos
Markion
Valentinos

Muita ryhmiä
Ofiitit
Barbelo-gnostikot
Kainiitit
Karpokratiaanit
Paulikiaanit
Bogomiilit
Kataarit

Gnostilaisuuden lähteet
Nag Hammadin kirjasto
Codex Tchacos

Kerinthos oli juutalaiskristillinen gnostilainen opettaja, joka vaikutti toisella vuosisadalla. Hänen oppinsa oli haarauma ebioniittien opetuksesta ja se tuomittiin varhaiskristillisen kirkon toimesta harhaoppisena lahkona.

Elämä ja opetukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerinthoksen syntymä- ja kuolinaikoja ei tunneta. Hän perusti koulunsa roomalaiseen Asian provinssiin ja keräsi ympärilleen oppilaita. Kerinthoksen kirjoituksia ei ole säilynyt, eikä niitä ole todennäköisesti levitetty laajalle. Kuten usein, hänen opetuksensa tunnetaan vain harhaoppien vastustajien kirjoitusten välityksellä. Laajimman selonteon hänen opetuksistaan antaa Epifanios 300-luvulla, mutta tuolloin hänellä ei ole ollut käytössään ensikäden lähteitä.

Varhaisin säilynyt maininta Kerinthoksesta on Irenaeukselta, osana hänen teostaan Harhaoppeja vastaan,[1] joka kirjoitettiin noin vuonna 170. Irenaeuksen mukaan Kerinthos oli saanut opetusta egyptiläisten viisaudessa ja väitti, että hän oli saanut tietoa enkeliltä. Hän opetti, että näkyvä maaima ja taivas eivät olleet korkeimman olennon luomia, vaan ne oli luonut alempi voima (demiurgi) tai joukko enkeleitä, jotka antoivat myös juutalaisen lain. Juutalaisen lain noudattaminen, eli teot, olivat keskeisiä pelastuksen kannalta.

Kerinthos teki eron Jeesus ja Kristuksen välille. Hän kielsi Jeesuksen yliluonnollisen syntymän ja sanoi hänen olleen Joosefin ja Marian lapsi. Kristus puolestaan laskeutui Jeesukseen taivaasta kasteen yhteydessä ja jätti hänet ristiinnaulitsemisessa. Kerinthoksen sanotaan opettaneen myös, että Jeesus tullaan herättämään kuolleista viimeisenä päivänä, samalla kun kaikki muut ihmiset nousevat ylös kuolleista hänen mukanaan.

Näin Kerinthoksen opetukset olivat ebioniittisia kristologian osalta, kun taas luomisen osalta hänen käsityksensä muistuttivat gnostilaisuutta. Kerinthos uskoi tuhatvuotiseen valtakuntaan, joka perustettaisiin maan päälle ennen ylösnousemusta ja taivasten valtakuntaa.

On arveltu, että Johanneksen evankeliumi kirjoitettiin Kerinthoksen opetuksia vastaan. Irenaeuksen mukaan Polykarpos kertoi tarinan, jonka mukaan evankelista Johannes pelkäsi Kerinthosta niin paljon, että pakeni kerran kylpylästä saatuaan selville Kerinthoksen olevan siellä.

Kerinthos saattaa olla Jaakobin salaisen kirjan väitetty vastaanottaja, vaikka nimeä ei kyetä tekstin turmeltuneisuuden vuoksi lukemaan: vastaanottajan nimestä on luettavissa vain loppu "...thos". Myös Jaakobin salaista kirjaa vastaan suunnattu Apostolien kirje antaa ymmärtää, että kirja oli Kerinthoksen opetusten mukainen.[2] Toisella ja kolmannella vuosisadalla vaikuttanut kristillinen lahko, joka sai myöhemmin nimityksen "alogi", väitti Kerinthoksen olleen Johanneksen evankeliumin ja Ilmestyskirjan todellinen kirjoittaja. Näin opetti mm. Caius.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Irenaeus: Harhaoppeja vastaan (Adversus haereses) I.26, III.3 ja III.11.
  2. Dunderberg & Marjanen 2005, s. 378, 380.
  3. Catholic Encyclopedia: Caius

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dunderberg, Ismo; Marjanen, Antti: Nag Hammadin kätketty viisaus - gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. 2. täydennetty painos. WSOY, Helsinki, 2005. ISBN 951-0-30859-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Cerinthus