Mithralaisuus
Mithralaisuus oli Rooman valtakunnassa vaikuttanut mysteeriuskonto. Se oli mahdollisesti hellenististä alkuperää ja saanut vaikutteita muun muassa persialaisesta zarathustralaisuudesta. Mithralaisuuden jumalolento oli Mithra ja sen palvontaan liittyi läheisesti härän tappoa esittävä temppelikuva. Kristinuskon nousun myötä mithralaisuus hävitettiin perusteellisesti 300-luvun lopulla, niin etteivät nykypäivän tutkijat tunne tarkasti sen oppeja.
Sisällysluettelo |
Historia[muokkaa]
Mithralaisuuden alkuperää ei täysin tunneta. Yhden teorian mukaan se kehittyi zarathustralaisuudesta, jossa vaikutti Mithra -kultti. Vastaavasti tämän kultin alkuperä oli indoiranilaisessa Mitra-kultissa. Toisen teorian mukaan mithralaisuuden alkuperä oli hellenistisessä kultissa, johon sisältyi auringonjumalan Helioksen palvonta. Myös manikealaisuuden yksi jumalolennoista, Mithra, lienee vaikuttanut osaltaan mithralaisuuteen.[1]
Ensimmäiset viitteet mithralaisuudesta löytyvät ensimmäisellä vuosisadalta.[2] Toisaalta antiikin historijoitsija Plutarkhoksen mukaan mithralaisuuden alkuperä juontaa juurensa Kilikian merirosvoihin, jotka kohtasivat roomalaisen kenraali Pompeiuksen vuonna 67 eaa.[3] Huipussaan mithralaisuus oli 200-luvulla. Lopulta kristinusko syrjäytti mithralaisuuden 300-luvun lopulla. Huippuvuosinaan mithralaisia temppeleitä löytyi kaikkialta Rooman valtakuntaa.[2]
Kultti[muokkaa]
Roomalainen mithralaisuus oli mysteeriuskonto, jonka oppeja ei tunneta tarkasti. Sen uskonharjoittajat eivät kirjoittaneet oppejaan pyhiksi kirjoiksi vaan siirsivät tietonsa suullisesti eteenpäin. Mithralaisuudesta tiedetään, että se oli avoinna ainoastaan miehille.[4] Monet sen jäsenistä olivat sotilaita, mutta myös kauppiaita, valtion virkamiehiä sekä vapautettuja orjia.[5] Uskonto oli erityisen suosittu yläluokan keskuudessa.[1] Uskonto oli järjestäytynyt eri vihkimysasteisiin, jota pitkin yksittäinen jäsen saattoi ajan kuluessa edetä yhä syvämmälle mithralaisuuden salaisuuksiin.[5]
Mithralaisia temppeleitä on löydetty Rooman kaupungin lisäksi muiltakin sen muinaisen valtakunnan alueelta, kuten nykypäivän Saksasta, Sveitsistä, Sloveniasta, Bosniasta ja niinkin pohjoisesta kuin Hadrianuksen vallin luota pohjois-Englannista.[1] Mithralaisuuden tärkeyttä todistaa sekin, että pelkästään Ostian satamakaupungin raunioista on kaivettu 17 temppeliä.[4]
Temppeleistä löytyneet kaiverrukset viittaavat siihen, että mithralaisuuden jäsenet omistautuivat uskonnolle sekä ilmaisivat kiitoksensa Mithralle saamastaan suojelusta ja rohkaisusta. Mithralaisuuden – kuten useimpien muidenkin muinaisten kulttien – kohdalla ei tiedetä varmasti, suuntautuiko se enemmän hengelliseen tiehen tässä maailmassa vai tuonpuoleisen tavoitteluun.[6]
Temppeli[muokkaa]
Mithralainen temppeli, Mithraeum, on rakennettu maan alle. Sen mitat ovat yleensä alle 23 metriä kertaa 9 metriä ja temppelin keskellä kulkee käytävä. Varsinaisen temppelimenon aikana 20–30 henkeä istuuntui kummankin puolen käytävää holvikaton alla. Temppelin päässä sijaitsee kaksi- tai kolmiulotteinen Mithraa esittävä kulttikuva (alttarikuva), jossa hän puukottaa härkää joko niskaan tai kurkkuun.[6]
Maan alle rakennetut temppelit ovat säilyneet hyvin nykypäivään ja ne sisältävät runsasta ikonografiaa. Näistä syistä johtuen mithralaisuus on arkelogiselta kannalta yksi antiikin parhaiten dokumentoituja ilmiöitä. Toisaalta löytöjen tulkitseminen on osoittautunut poikkeuksellisen vaikeaksi.[7] Ikonografia vaihtelee eri temppeleiden välillä, mutta jokaista niistä yhdistää yksi uskonnollinen oppi: häräntappokulttikuva.[5]
Häräntappo-kulttikuva[muokkaa]
Mithralaisuuden härän tappoa esittävä kulttikuva, monesti kohokuva, esittää yleensä nuorta Mithraa ratsastamassa hajareisin härällä siten, että hänen vasen jalkansa on eläimen selässä ja oikea jalka laahaa sivulla. Kulttikuvassa Mithra on pukeutunut viittaan ja ”fryygialaismyssyn”. Joidenkin kulttikuvien viittaan on taiteiltu tähtikartta, joka saattaa viitata jumalan kykyyn hallita kaikkeutta. Mithran surmatessa härän, hän samalla kääntää päänsä joko suoraan kohti katsojaa tai taaksepäin kohti lentävää korppia. Samaan aikaan koira hyppää juodakseen härän verta ja skorpioni tarttuu härän kiveksiin. Lisäksi kulttikuvassa esiintyy käärme, mutta sen rooli on epäselvä.[6]
Näkymää todistaa kaksi nuorta miestä: Cautes ja Cautopates. Kumpikin heistä kantaa suurta soihtua, joista toinen osoittaa ylöspäin ja toinen alaspäin. Toisinaan kulttikuvassa esiintyy myös muita jumalolentoja sekä tähtitieteellisiä tai astrologisia merkkejä.[6]
Tutkijoille ei ole täysin selvää edustiko härkätappokulttikuva mithralaisuuden ydintä vai sisälsikö uskonto muitakin tärkeitä kerroksia.[4]
Mithralaisuus ja kristinusko[muokkaa]
Mithralaisuuden katsotaan olleen yksi merkittävämpiä kristinuskon kilpailijoita Rooman valtakunnassa. Molemmat syntyivät suunnilleen samoihin aikoihin ja ne levisivät valtakunnallisiksi.[2][8] Yhteisinä piirteinä oli kultin jäsenille suoritettu kaste, pyhä ehtoollinen ja jumalan syntymä 25. joulukuuta, jota paimenet todistivat. Mithralaiset uskoivat sielun kuolemattomuuteen, viimeiseen tuomioon ja ylösnousemukseen. Mithralaisuuden yhteydessä palvottiin myös Voittamatonta aurinkoa (Sol Invictus), joka tradition mukaan oli myös Konstantinus Suuren suojelusjumala ennen hänen kääntymistään kristityksi.[9] Mithralaisuuden ja kristinuskon lisäksi myös näitä vanhempi Eleusiin mysteerit oli suosittu uskonto roomalaisten parissa. Kristinusko syrjäytti muut uskonnot 300-luvulla, kun Rooman keisari Konstantinus Suuri kääntyi kristityksi ja myöhemmin Theodosiuksen vainot lopettivat muut uskonnot.[10]
Lähteet[muokkaa]
- Douglas, David: The atlas of lost cults and mystery religions: Rediscover extraordinary traditions from the dawn of time. London: Godsfield, 2009. ISBN 978-1-84181-334-9. (englanniksi)
- Mustakallio, Katariina: Uskonto ja yhteisö antiikin Roomassa. Tallinna: Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-061-9.
- Ruck, Carl A. P., Hoffman, Mark A., José Alfredo Conzález Celdrán: Mushrooms, Myth and Mithras: The Drug Cult that Civilized Europe. San Francisco: City Lights Publishers, 2011. ISBN 978-0872864702. (englanniksi)
- Ulansey, David: The Origins of the Mithraic Mysteries. New York, Oxford: Oxford University Press, 1989. ISBN 0-19-505402-4. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa]
- ↑ a b c Douglas 2009, s. 22.
- ↑ a b c Ulansey 1989, s. 4.
- ↑ Ulansey 1989, s. 40.
- ↑ a b c Douglas 2009, s. 24.
- ↑ a b c Ulansey 1989, s. 6.
- ↑ a b c d Douglas 2009, s. 23.
- ↑ Ulansey 1989, s. 3.
- ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Sinunkin juuresi ovat Iranissa Tiede. 17.8.2006 (6/2006). Viitattu 13.2.2012.
- ↑ Mustakallio 2011, s. 120.
- ↑ Ruck & Hoffman & Celdrán 2011, s. 25.
Aiheesta muualla[muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mithralaisuus Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta | Merkittävimmät uskonnot | |
|---|---|
| Muinaisuskonnot |
Muinainen Egypti · Muinainen Lähi-itä · Kiinalaiset · Muinainen Kreikka · Germaanit · Keltit · Skandinaavit · Slaavit · Suomalaiset · Gnostilaisuus · Uusplatonismi · Muinainen Rooma · Mithralaisuus |
| Uskontotiede |
Teologia · Uskonnon alkuperä · Uskonnon kehitys · Uskonnonfilosofia · Uskontoantropologia · Uskontohistoria · Uskontopsykologia · Uskontososiologia |
| Sekularismi |
 Teemasivu |
