Druidismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Druideja rituaalisessa kehässään juhlistamassa kevätpäiväntasausta vuonna 2010 Lontoossa.

Druidismi, tai uusdruidismi, on uuspakanallinen uskonto. Druidismi perustuu kelttiläisistä tietäjistä eli druideista nykyaikaan välittyneeseen kuvaan. Druidismin juuret ovat 1700-luvulla ja nykymuotonsa se sai 1960-luvun Britanniassa. Druidismin aktiivisia harjoittajia on koko maailmassa eri arvioiden mukaan noin 15 000–50 000, joista Britanniassa 6000 ja Yhdysvalloissa vuoden 2001 arvion mukaan 33 000.[1][2] Vuonna 2010 Britannian hyväntekeväisyyskomissio myönsi The Druid Network -druidiverkostolle vastaavan aseman kuin kristinuskolla ja muilla valtavirtauskontojen yhteisöillä on[3].

Opetukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Druidismin awen-symboli, jossa on kolme auringonsädettä.[4]

Druidismin opetukset edustavat luonnonmystiikkaa. Monet heidän opetuksistaan on omaksuttu nykyisiltä luonnonkansoilta tai ne perustuvat harjoittajien omaan omatuntoon, koska historiallisten druidien ajattelusta tiedetään yhä vain vähän.[5] Eri druidiseurojen opetukset voivat erota toisistaan paljonkin, eivätkä kaikki liitä omaa druidismiaan edes kelttiläiseen perintöön[6].

Druidismissa on kolme keskeistä opetusta:[1][7]

  1. Awen: edesmenneisiin druideihin, luonnonhenkiin ja jumaluuksiin koetusta yhteydestä syntyvä pyhä inspiraatio. Awen on haltioitunut kokemus, feminiininen voima ja elämänvoima.[1][7]
  2. Sykliset eli kehämäiset prosessit: luonnonkierron, elämän, syntymän ja kuoleman ketju. Druidismin kannattajille vuodenaikojen syklien vaihtumisen seuraaminen on tärkeää niin rituaalisesti kuin sisäisestikin.[1][7]
  3. Puiden pyhyys: viisauden ja inspiraation lähde, elämän vertauskuva, ravinto ja suoja. Tammi on druideille pyhin puu, ja itse druidi-sana merkitsi joidenkin mukaan "tammen tietäjää".[1][7]

Tasot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Druidismin harjoittajat jaetaan bardeihin, näkijöihin ja druideihin. Usein opinnot aloitetaan bardista ja edetään lopuksi druidiin, mutta opiskelija voi usein myös valita suoraan itseään kiinnostavimman linjan. Bardit keskittyvät menneisyyden perinnön jatkamiseen, musisointiin ja tarinankerrontaan. Näkijät katsovat tulevaisuuteen, ennustavat ja opettavat. Druidit ovat ryhmien ja niiden toiminnan johtajia sekä joskus myös opettajia.[1]

Rituaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Druideja juhlistamassa kesäpäivänseisausta Stonehengellä.

Druidismin harjoittajat viettävät neljää vuodenaikajuhlaa: Samhain (kesän lopun juhla loka-marraskuun vaihteessa), Imbolc (kevään alun juhla helmikuun alussa), Beltaine (kevään juhla Vapun tienoilla) ja Lugnasad (sadonkorjuun juhla elokuun alkupuolella); lisäksi druidit juhlistavat talvi- ja kesäpäivänseisauksia sekä kevät- ja syyspäiväntasauksia.[1]

Historiallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyajan druidismi ei noudata entisajan todellisten druidien tapoja tai pukeutumista täysin tarkasti, sillä niistä ei ollut saatavilla uusdruidismin synnyn aikaan, tai aina edelleenkään, kovin tarkkoja tietoja. Esimerkiksi nykyajan druidien tavat pukeutua valkoisiin kaapuihin tai omia Stonehenge-monumentti eivät perustu historiaan.[1] Lisäksi nykyajan druidit suorittavat rituaalejaan luonnossa ja kivikehissä, kuten druidien aiemmin uskottiin tehneen, mutta entisajan druidien tiedetään nyt käyttäneen rituaaleihinsa temppeleitä[8].

Järjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuimpia druidijärjestöjä perustamisvuosineen ovat muun muassa:[1]

  • Order of bards, ovates and druids (1963, Ross Nicholsin perustama alkuperäinen moderni druidijärjestö, joka on 1700-luvun druidikerhojen perinteen jatkaja)
  • The British Druid Order (1979)
  • Ar nDraíocht Féin - A Druid Fellowship (1983, Yhdysvaltalainen ryhmä)
  • The Henge of Keltria (1980-luvun loppu)
  • The Druid Network (2003)

Druidiryhmien toiminta ja rituaalit ovat yleensä avoimia kaikille, ja he toimivat mielellään julkisesti. Druidijärjestöt ovat avoimia myös naisille, mutta druidien historian johdosta jäsenistä miehiä on suhteellisesti enemmän kuin muissa uuspakanallisissa liikkeissä.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sjöblom, Tom: Druidit: Tietäjiä, pappeja ja samaaneja. Tietolipas 200. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-842-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Druidismi – viisautta ja tietämystä Lehto – Suomen Luonnonuskontojen yhdistys. Viitattu 28.2.2013.
  2. Druidry FAQS: How many Druids are there in the world today? Druidry.org. Viitattu 28.2.2013.
  3. Druidismi sai uskonnon aseman Britanniassa. Ylen uutiset 2.10.2010.
  4. Sjöblom 2006, s. 217
  5. Sjöblom 2006, s. 216
  6. Sjöblom 2006, s. 207
  7. a b c d Sjöblom 2006, s. 216–221
  8. Sjöblom 2006: s. 220–221
  9. Sjöblom 2006: s. 214–215

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]