Stonehenge

Stonehenge.

Stonehenge on kuuluisa esihistoriallinen monumentti Englannin Wiltshiressa, Salisbury Plain -tasangolla, noin 13 kilometriä Salisburyn kaupungista pohjoiseen. Se on megaliiteista koostuva neoliittinen ja pronssikautinen kivikehä. Stonehengen arvellaan liittyneen uskonnollisiin rituaaleihin, kuten tähtien ja auringon vaiheisiin perustuneisiin kultteihin. Se voi olla myös temppeli tai hautapaikka. Stonehenge oli käytössä noin 1 500 vuoden ajan. Stonehenge on ollut silloisella tekniikalla valtava urakka. Kivet painavat jopa 50 tonnia, ja kaukaisimmat on jostain tuntemattomasta syystä tuotu paikalle satojen kilometrien päästä.

Paikalla käy vuosittain arviolta 720 000 turistia. Kesäpäivänseisaus on vuoden ainoa päivä, jolloin yleisö pääsee kävelemään Stonehengen kivien keskelle.

Monumentin rakenne

Stonehengen pohjapiirros (selitystekstit Commonsissa).

Stonehengen ensimmäinen rakennusvaihe.

Ulompi kehä on halkaisijaltaan 30 metriä, ja sen kivipylväiden korkeus lähentelee viittä metriä. Niitä ovat ennen yhdistäneet useiden metrien mittaiset vaakasuorat kivipaadet, jotka on muotoiltu niin, että ne muodostavat tarkan ympyrän. Sisempi kehä on koillisen puolelta auki, ja se on rakennettu kymmenistä pareittain asetetuista kivipaasista. Jokaisen parin päällä on ollut vaakasuora kivipaasi. Sekä ulomman että sisemmän kehän sisäpuolella on vielä pienemmistä kivistä rakennetut kehät. Sisemmän kehän keskellä on 4,6 metriä pitkä laakea kivi, jota arvellaan alttariksi.^lähde? Rakennelmaan arvellaan kuuluneen yhteensä 135 kiveä.^lähde? Stonehengen kivipaasien kiinnityksessä on käytetty sekä tappi- että ponttiliitosmenetelmää, jotka molemmat ovat puurakennelmien rakennustekniikoita.

Rakennusvaiheet

Stonehenge on rakennettu 3000-luvun ja 1000-luvun eaa. välillä kolmessa vaiheessa, joista on ajoitusten pohjalta hahmoteltu alivaiheita.^lähde?

Varhaisimmat rakennusvaiheet

Noin 3100 eaa. tehtiin 110 metrin läpimittainen ympyrän muotoinen kaivanto, jonka sisälle syntyivät Aubreyn reiät puisista paaluista. Noin 3000 eaa. toisessa rakennusvaiheessa rakennettiin kehäkaivannon sisälle puisia rakenteita, joihin liittyy polttohautausten jäänteitä. Noin 200 vuotta monumentin rakentamisen jälkeen joitain Aubreyn reikiä käytettiin polttohautauksiin.^lähde?

Kolmas rakennusvaihe

Suurta Stonehengea, ”Stonehenge III:a”, alettiin rakentaa vasta 2600 eaa. Rakennusmateriaalina käytettiin puun sijaan kiveä. Paikalle tuotiin kiviä jopa 250 kilometrin päästä Preseli Hillsistä nykyisestä Pembrokeshirestä Walesista. Näihin aikoihin Stonehengesta näyttää kehittyneen alueen merkittävin kulttikeskus. Tämän vaiheen Stonehenge rakennettiin muun muassa 80 kivestä, mutta se ei ollut nykyisenlainen, vaan hieman puolikuuta muistuttava ja pienempi.^lähde?

Stonehenge 3 II (3b) 2450-2100 eaa. muistutti ulkoisesti jo hyvin paljon nykyistä Stonehengea, sillä siinä oli 33 m:n läpimittainen kivinen rengas, jossa pystykivet kannattelivat kivisiä vaakapalkkeja. Sen sisällä oli kolmipaasista koostuva soikea tai pikemminkin hevosenkengän muotoinen alue. Joihinkin lohkareisiin on kaiverrettu tikarien ja kirveenterien kuvia.

Kivenlohkareita on kuvattu laserilla, ja vuonna 2012 julkistettujen tietojen mukaan niistä löytyi 72 varhaiselle pronssikaudelle ajoitettua ennen tuntematonta kaiverrusta. Kaiverrukset ovat kirveen kuvia, joiden terä osoittaa yhtä lukuun ottamatta ylöspäin. Yksi esittää tikaria. Uurteet ovat ajan tummentamia ja vain 1-3 mm syviä, eivätkä ne näy paljaalla silmällä. Aiemmin kaiverruksia on tunnettu 46, ja ne ovat myös kirveitä ja tikareita. Niistä saatiin uudella kuvausmenetelmällä tarkempaa tietoa. Tutkimuksen teetti Englannin kulttuuriperintöä vaaliva English Heritage -järjestö.

Viimeinen rakennusvaihe

Stonehengen viimeinen rakennusvaihe, jossa tehtiin sinikivistä hevosenkengän muotoinen kivipaasirakennelma joka peilasi keskustan kolmipaasista koottua hevosenkenkää, oli Stonehenge 3V vuosina 2280-1930 eaa. Sen kanssa samoihin aikoihin rakennettiin rannikolle Seahenge. Stonehengea ei rakennettu enää vuoden 1600 eaa. jälkeen.

Samankaltaisia muinaisjäännöksiä

Stonehengea jonkin verran muistuttavia kivikehiä esiintyy muuallakin Englannissa. Vain kahden kilometrin päässä Stonehengesta sijatsee vuonna 2009 löydetty noin 3000 eaa. rakennettu kiviympyrä, joka on nimetty Bluehengeksi. Siitä on säilynyt vain kivenmuruja ja kivien jättämät painaumat. Ainakin osaa Bluehengen kivistä on käytetty Stonehengen laajentamiseen. Englannin suurin kivikehä on yli 300 metrin läpimittainen Avebury Circle, sekin Wiltshiressä. Itäisestä Keski-Euroopasta on löydetty ympyräkaivantoja, joiden sisällä on jäänteitä paaluaidoista. Kaivannot muistuttavat Stonehengen ympärillä olevaa kaivantoa.

Teorioita Stonehengen rakentajista ja tarkoituksesta

Esitettyjen kuvitelmien mukaan Stonehenge olisi kuningas Arthurin rakennuttama voitonmerkki. Vastaavasti ajateltiin, että sen olisivat rakentaneet jättiläiset.

Ehdokkaita Stonehengen rakentajiksi ovat olleet Inigo Jonesin väittämänä Rooman imperiumi, nykyisen Tanskan alueelta tulleet daanit sekä foinikialaiset. Nämä teoriat voitiin varsin luotettavasti osoittaa vääriksi jo 1600-luvulla. Perusteluina olivat roomalaiseen verrattuna karkea rakentaminen sekä tekstien puute rakenteissa. Ensimmäisen varsinaisen tutkimuksen Stonehengestä teki John Aubrey kuningas Kaarle II:n aloitteesta. Se oli osa tutkimusta, johon sisältyi myös Avebury. Aubrey totesi, että vastaavia rakenteita oli Irlannissa ja Britteinsaarilla alueilla, joilla roomalaista vaikutusta ei ollut tai vaikutus rajoittui rannikolle.

Daanit hylättiin, koska pidettiin epätodennäköisenä, etteikö siitä olisi ollut historiallisia merkintöjä ja myös siksi, että daanien kivirakennelmat poikkesivat liiaksi Stonehengestä, vaikka teorian kannattajat liioittelivat yhtäläisyyksiä. Teoria anglosaksien germaaniheimosta hylättiin niinikään vastaavan vertailun avulla. Ayles Sammesin puolustamalle Foinikia-teorialle ei ollut mitään todisteita. Teoria syntyi vain siksi, että ajatusta paikallisesta kulttuurista rakentajana oli vaikea hyväksyä.

Aubrey ehdotti rakennuttajiksi druideja, jotka olivat kelttiläisiä pappeja. Tämän teorian popularisoi John Stukeley v. 1740 ilmestyneessä kirjassaan Stonehenge. Stukeley perusti tutkimuksensa kenttätyöhön, mutta hän kehitti druideista oman fantasiamaisen näkemyksensä, joka vääristi hänen johtopäätöksensä sekoittaen kirjan tieteellistä perustaa ja arvokkaan kenttätyön merkitystä. Vääristymä korostui 1743 julkaistussa Abury- eli "Avebury"-kirjassa.

Stonehengen täsmällistä tarkoitusta tai rakentamista ohjanneita käytäntöjä ja periaatteita ei tiedetä. Bostonin yliopiston tähtitieteen professori Gerald S. Hawkins julkaisi 1966 kirjan Stonehenge Decoded, jossa hän osoitti rakennelman osien yhteydet Auringon ja Kuun asemiin. Kiistelyä on herättänyt hänen väitteensä, että erityisesti varhaisin Stonehenge olisi voinut toimia laskentalaitteena esimerkiksi Kuun pimennysten ennustamiseksi.

Alexander Thom esitti Stonehengen rakentamisessa käytetyksi perusmittayksiköksi muissa megaliittirauniossa tekemiensä havaintojen pohjalta kehittämäänsä megaliittista jaardia, joka olisi 2,72 jalkaa. Hän pystyi osoittamaan tämän teorian soveltuvuuden Stonehengeen, mutta eräät hänen valitsemansa kiintopisteet eivät tutkimuksissa soveltuneet vakiintuneeseen käsitykseen Stonehengen iästä.

Madagaskarilla professori Parker Pearson aloitti 1991 tutkimuksen, joka perustui edelleen rakennettavien suurten hautamonumenttien sosiaaliseen merkitykseen. Madagaskarilta Stonehengessa vieraillut vanhin Ramilisonina oli vakuuttunut, että Stonehenge ja sen lähiympäristö olisi rakennettu kuolleille kun taas puinen Durrington Walls olisi ollut eläville rakennettu.

Pronssikautinen yhteiskunta ja kulttuuri

Stonehengen ympäristöstä on löytynyt paljon pronssikautisia hautoja, joiden tutkimisen jälkeen on voitu todeta, että Stonehengen ympäristössä on ollut hierarkkisesti järjestynyt yhteiskunta.

Stonehengen kopioita

Stonehengesta on rakennettu vaihtelevan tarkkoja kopioita eri puolille maailmaa, erityisesti Yhdysvaltoihin. Siellä sijaitsee muun muassa Virginian vaahtomuovinen Foamhenge ja Nebraskan autoista koottu Carhenge. Missouri-Rollan yliopiston alueelle on rakennettu UMR Stonehenge, joka on kooltaan puolet Stonehengen koosta Myös Suomesta löytyy yksi kopio; Kemistä Stonehenge of Kemi

Maailmanperintökohde

Stonehenge, Avebury ja sen ympäristö liitettiin vuonna 1986 UNESCO:n maailmanperintöluetteloon.

Populaarikulttuurissa

Humoristisen ja kuvitteellisen teorian Stonehengen käytöstä esitti Eoin Colfer Artemis Fowl - kirjasarjassa. Stonehenge olisi ollut noutopitseria matkustaville maahisille ja keijuille. Hei me rokataan! - elokuvassa monumentti inspiroi elokuvan Spinal Tap - yhtyeen lavasteita.

Kuvia

• 
• 
• 
• 
• 

Katso myös

• Megaliitit
• Avebury
• Ympyräkaivannot
• Britannian esihistoria
• Neoliittinen Eurooppa
• Pronssikausi

Lähteet

• Gerald S. Hawkins yhteistyössä John B. White - Stonehenge Decoded Fontana/Collins 1966 ISBN 0 00 632215 4 (7.painos 1975]
• Jennifer Westwood (toim.) - Muinaisten kulttuurien arvoitukset Otava 1988 ISBN 951-1-09924-8
• Simon Welfare, John Fairley - Arthur C. Clarken Salaperäinen maailma Kirjayhtymä 1981 ISBN 951-26-1842-7
• Christopher Chippindale - Stonehenge Complete Thames & Hudson 4. painos 2012 ISBN 978-0-500-28966-2 englanniksi
• Eoin Colfer - Artemis Fowl Ikuisuuskoodi WSOY Juva 2003 ISBN 951-0-28261-8

Aiheesta muualla

• Stonehengen virallinen kotisivu. (englanniksi)
• Encyclopaedia Britannica: Stonehenge. (englanniksi)
• The Stonehenge Project. (englanniksi)
• HS–AP: Stonehengen lähelle haudattu mies tuli Välimereltä. Helsingin sanomat 29.9.2010.
• Iltasanomat: Tutkijat paljastivat "Stonehengen äänen"
• Iltasanomat: Uusi löytö paljastaa: Stonehenge oli pyhä paikka jo ennen kivipaaseja
• University of Birmingham: A new henge discovered at Stonehenge (englanniksi)
• BBC News: Dig pinpoints Stonehenge origins (englanniksi)