Stonehenge

Stonehenge.

Stonehenge on kuuluisa esihistoriallinen monumentti Englannin Wiltshiressa, Salisbury Plain -tasangolla, noin 13 kilometriä Salisburyn kaupungista pohjoiseen. Se on pystykivistä (megaliiteista) koostuva neoliittinen ja pronssikautinen kivikehä. Stonehengen arvellaan liittyneen uskonnollisiin rituaaleihin, kuten tähtien ja auringon vaiheisiin perustuneisiin kultteihin. Se voi olla myös temppeli tai hautapaikka. Stonehenge oli käytössä noin 1 500 vuoden ajan. Bostonin yliopiston tähtitieteen professori Gerald S. Hawkins julkaisi 1966 kirjan Stonehenge Decoded, jossa hän osoitti rakennelman osien yhteydet Auringon ja Kuun asemiin.

Stonehenge on ollut silloisella tekniikalla valtava urakka. Kivet painavat jopa 50 tonnia, ja kaukaisimmat on jostain tuntemattomasta syystä tuotu paikalle satojen kilometrien päästä.

Paikalla käy vuosittain arviolta 720 000 turistia. Kesäpäivänseisaus on vuoden ainoa päivä, jolloin yleisö pääsee kävelemään Stonehengen kivien keskelle.

Monumentin rakenne

Stonehengen pohjapiirros (selitystekstit Commonsissa).

Stonehengen ensimmäinen rakennusvaihe.

Ulompi kehä on halkaisijaltaan 30 metriä, ja sen kivipylväiden korkeus lähentelee viittä metriä. Niitä ovat ennen yhdistäneet useiden metrien mittaiset vaakasuorat kivipaadet, jotka on muotoiltu niin, että ne muodostavat tarkan ympyrän. Sisempi kehä on koillisen puolelta auki, ja se on rakennettu kymmenistä pareittain asetetuista kivipaasista. Jokaisen parin päällä on ollut vaakasuora kivipaasi. Sekä ulomman että sisemmän kehän sisäpuolella on vielä pienemmistä kivistä rakennetut kehät. Sisemmän kehän keskellä on 4,6 metriä pitkä laakea kivi, jota arvellaan alttariksi.^lähde? Rakennelmaan arvellaan kuuluneen yhteensä 135 kiveä.^lähde? Stonehengen kivipaasien kiinnityksessä on käytetty sekä tappi- että ponttiliitosmenetelmää, jotka molemmat ovat puurakennelmien rakennustekniikoita.

Rakennusvaiheet

Stonehenge on rakennettu 3000-luvun ja 1000-luvun eaa. välillä kolmessa vaiheessa, joista on ajoitusten pohjalta hahmoteltu alivaiheita.^lähde?

Varhaisimmat rakennusvaiheet

Noin 3100 eaa. tehtiin 110 metrin läpimittainen ympyrän muotoinen kaivanto, jonka sisälle syntyivät Aubreyn reiät puisista paaluista. Noin 3000 eaa. toisessa rakennusvaiheessa rakennettiin kehäkaivannon sisälle puisia rakenteita, joihin liittyy polttohautausten jäänteitä. Noin 200 vuotta monumentin rakentamisen jälkeen joitain Aubreyn reikiä käytettiin polttohautauksiin.

Kolmas rakennusvaihe

Suurta Stonehengea, ”Stonehenge III:a”, alettiin rakentaa vasta 2600 eaa. Rakennusmateriaalina käytettiin puun sijaan kiveä. Paikalle tuotiin kiviä jopa 250 kilometrin päästä Preseli Hillsistä nykyisestä Pembrokeshirestä Walesista. Näihin aikoihin Stonehengesta näyttää kehittyneen alueen merkittävin kulttikeskus. Tämän vaiheen Stonehenge rakennettiin muun muassa 80 kivestä, mutta se ei ollut nykyisenlainen, vaan hieman puolikuuta muistuttava ja pienempi.

Stonehenge 3 II (3b) 2450-2100 eaa. muistutti ulkoisesti jo hyvin paljon nykyistä Stonehengea, sillä siinä oli 33 m:n läpimittainen kivinen rengas, jossa pystykivet kannattelivat kivisiä vaakapalkkeja. Sen sisällä oli kolmipaasista koostuva soikea tai pikemminkin hevosenkengän muotoinen alue. Joihinkin lohkareisiin on kaiverrettu tikarien ja kirveenterien kuvia.

Viimeinen rakennusvaihe

Stonehengen viimeinen rakennusvaihe, jossa tehtiin sinikivistä hevosenkengän muotoinen kivipaasirakennelma joka peilasi keskustan kolmipaasista koottua hevosenkenkää, oli Stonehenge 3V vuosina 2280-1930 eaa. Sen kanssa samoihin aikoihin rakennettiin rannikolle Seahenge. Stonehengea ei rakennettu enää vuoden 1600 eaa. jälkeen.

Samankaltaisia muinaisjäännöksiä

Stonehengea jonkin verran muistuttavia kivikehiä esiintyy muuallakin Englannissa. Vain kahden kilometrin päässä Stonehengesta sijatsee vuonna 2009 löydetty noin 3000 eaa. rakennettu kiviympyrä, joka on nimetty Bluehengeksi. Siitä on säilynyt vain kivenmuruja ja kivien jättämät painaumat. Ainakin osaa Bluehengen kivistä on käytetty Stonehengen laajentamiseen. Englannin suurin kivikehä on yli 300 metrin läpimittainen Avebury Circle, sekin Wiltshiressä. Itäisestä Keski-Euroopasta on löydetty ympyräkaivantoja, joiden sisällä on jäänteitä paaluaidoista. Kaivannot muistuttavat Stonehengen ympärillä olevaa kaivantoa.

Entisaikojen kuvitelmia Stonehengesta

Aiemmin monumentin rakentajina pidettiin druideja, jotka olivat kelttiläisiä pappeja. Toisen kuvitelman mukaan se olisi kuningas Arthurin rakennuttama voitonmerkki. Inigo Jones väitti, että pohjapiirustus on roomalaisten arkkitehtien käsialaa. Elliot Smith katsoi, että Stonehenge on egyptiläistä tai foinikialaista alkuperää. Todellisuudessa Stonehenge on kuitenkin syntynyt kaukaisessa menneisyydessä paljon ennen kelttejä, foinikialaisia, roomalaisia tai kuningas Arthurin mahdollista historiallista esikuvaa.

Pronssikautinen yhteiskunta ja kulttuuri

Stonehengen ympäristöstä on löytynyt paljon pronssikautisia hautoja, joiden tutkimisen jälkeen on voitu todeta, että Stonehengen ympäristössä on ollut hierarkkisesti järjestynyt yhteiskunta.

Stonehengen kopioita

Stonehengesta on rakennettu vaihtelevan tarkkoja kopioita eri puolille maailmaa, erityisesti Yhdysvaltoihin. Siellä sijaitsee muun muassa Virginian vaahtomuovinen Foamhenge ja Nebraskan autoista koottu Carhenge. Missouri-Rollan yliopiston alueelle on rakennettu UMR Stonehenge, joka on kooltaan puolet Stonehengen koosta Myös Suomesta löytyy yksi kopio; Kemistä Stonehenge of Kemi

Maailmanperintökohde

Stonehenge, Avebury ja sen ympäristö liitettiin vuonna 1986 UNESCO:n maailmanperintöluetteloon.

Kuvia

• 
• 
• 
• 
• 

Katso myös

• Megaliitit
• Avebury
• Ympyräkaivannot
• Britannian esihistoria
• Neoliittinen Eurooppa
• Pronssikausi

Aiheesta muualla

• Stonehengen virallinen kotisivu. (englanniksi)
• Encyclopaedia Britannica: Stonehenge. (englanniksi)
• The Stonehenge Project. (englanniksi)
• HS–AP: Stonehengen lähelle haudattu mies tuli Välimereltä. Helsingin sanomat 29.9.2010.

Kirjallisuutta

• Gerald S. Hawkins yhteistyössä John B. White - Stonehenge Decoded Fontana/Collins 1966 ISBN 0 00 632215 4 (7.painos 1975]
• Jennifer Westwood (toim.) - Muinaisten kulttuurien arvoitukset Otava 1988 ISBN 951-1-09924-8
• Simon Welfare, John Fairley - Arthur C. Clarken Salaperäinen maailma Kirjayhtymä 1981 ISBN 951-26-1842-7