Merlin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo mytologisesta henkilöstä. Merlin-moottoria käsittelee artikkeli Rolls-Royce Merlin ja brittiläistä televisiosarjaa artikkeli Merlin (televisiosarja).
Merlin keskiaikaisen käsikirjoituksen kuvituksessa.

Merlin (lat. Meardon) on kuningas Arthurista ja pyöreän pöydän ritareista kertovien tarinoiden mahtava velho, joka auttaa Arthurin valtaistuimelle. Merlin on useiden myöhempien velhohahmojen esikuva.

Geoffrey Monmouthilainen liitti ensimmäisenä Merlinin Kuningas Arthurin tarustoon. Merlin esiintyy hänen vuonna 1133 julkaistussa teoksessaan Historia Regum Britannae. Geoffrey Monmouthilaisen Merlin pohjautui ilmeisesti useisiin kelttiläisen taruperinteen tietäjähahmoihin (druideihin).

Merlinin sanotaan olevan erään kristityn nunnan synnyttämä; irrallaan liikkunut demoni, incubus, olisi tehnyt nunnalle väkivaltaa, mutta tämä olikin kastanut vastasyntyneen pyhässä lähteessä, jolloin pahuudella ei ollut otetta lapseen. Muistoksi syntyperästä jäi pitelemätön vaellushalu sekä voimakas seksuaalinen vietti; viimemainittu onkin hänen ainoa varsinainen heikkoutensa, koska hän on useimmiten varsin pitkän aikaa pois tolaltaan toteutuneen seksuaalisen aktin jälkeen [1]

Eräissä taruissa Merlin oli koko Britannian druidien johtaja, toisissa jopa kulloisenkin johtajan arvonimi, ei erisnimi.

Merliniä ovat tulkinneet lukemattomat näyttelijät. Erään hyvin arvostetun, joidenkin kriitikkojen ”pelottavaksi” kutsuman tulkinnan teki Nicol Williamson John Boormanin elokuvassa Excalibur – sankarin miekka[2]. Williamsonin Merlin oli teräksistä kalottia päässään kantanut voimakas ja etäinen hahmo, joka teki kaikki ihmetekonsa yhden ainoan monipuolisen ”tekemisen loitsun” avulla.

Merlinin poistumisesta tästä maailmasta on monta versiota. Yhdistävänä tekijänä on se, että Nimue-niminen noita vangitsee Merlinin tammen sisälle, kun velho on seksuaalisen toiminnan jälkeen vielä pyörällä päästään.

Marion Zimmer Bradleyn romaanissa Avalonin usvat on tyylitelty kuvaus Merlinin vangiksi joutumisesta. Tarina tosin poikkeaa muista siten, että siinä Merlin on arvonimi joka tarkoittaa Britannian päämaagia eikä erisnimi. Tarinassa esiintyy kaksikin merliniä: bardi Taliesin, jonka nuorimmasta tyttärestä Ninianesta tulee Avalonin viimeinen varsinainen ylipapitar, sekä harpunsoittaja Kevin, jonka Nimue vangitsee.

Tässäkin on eroa muihin taruihin: Bradleyn Nimue on taruihin olennaisesti kuuluvan Pyöreän pöydän ritari Lancelotin puolison Elainen vanhempi tytär, nuori Avalonin papitar jonka Morgaine on kasvattanut ja ohjeistanut tähän tehtävään, vanhemmissa taruissa Nimue on Merlinin kasvattanut noita. Eli tässä tarinassa kostoa himoitseekin Morgaine, Nimue on vain työväline hänen kädessään.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dedopulos, Tim: Velhot Merlinistä Harry Potteriin. Suom. Jani Kaaro. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18092-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dedopulos 2002, s. 51.
  2. Dedopulos 2002, s. 53.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]