William Flinders Petrie

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
William Flinders Petrien hautakivi

Sir William Matthew Flinders Petrie (3. kesäkuuta 185328. heinäkuuta 1942) oli englantilainen arkeologi ja egyptologi.

Hän tuli kuuluisaksi kehitettyään modernin arkeologian mallinselvennä. Hän myös kirjoitti yli sata kirjaa.

Lapsuus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petrie syntyi 3. kesäkuuta 1853 Charltonissa, Englannissa. Hänen isänsä William oli ammatiltaan maanmittausinsinööri. Petrien isä opetti hänellä maanmittaustaitoja, joita hän tulisi käyttämään myöhemmin urallaan. Hänen äitinsä, Anne, oli varsin kiinnostunut fossiileista ja mineraaleista. Petrien ura alkoi muotoutua jo varhaisessa vaiheessa. Hän kiinnostui arkeologiasta ja erityisesti muinaisista mittayksiköistä.

Petrie oli kiinnostunut myös matematiikasta ja hän opiskelikin trigonometriaa ja geometriaa jo varsin varhaisella iällä. Hän mittasi ja kartoitti useita kirkkoja ja muinaisia muistomerkkejä, mm. Stonehengen, ympäri Isoa-Britanniaa. 13-vuotiaana hän sai käsiinsä Piazzi Smythin kirjan, Our Inheritance in the Great Pyramids, ja päätti että hänen oli matkustettava Egyptiin nähdäkseen pyramidit itse.

Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merenptahin steelan kirjoitusta (peilikuva), Six Temples at Thebes (1897)

Petrie aloitti työnsä Etelä-Englannissa maanmittausvirastossa. Hän alkoi kiinnostua Stonehengestä ja onnistui selvittämään mittayksikön, jota oli käytetty sen rakentamisessa. Vuonna 1880, ollessaan 24-vuotias, Petrie julkaisi ensimmäisen kirjansa (Stonehenge: Plans, Descriptions and Theories) ja siitä tuli Stonehengen tutkimuksissa käytetty pohjateos. Samana vuonna hän aloitti yli neljäkymmentä vuotta kestäneen Egyptin ja Lähi-idän tutkimuksensa.

Vuosien 1880 ja 1883 välisenä aikana Petrie tutki Gizan suurta pyramidia. Hän oli erittäin perinpohjainen mittauksissaan ja kaivauksissaan. Hänen sanotaan tutkineen jokaisen lapiollisen hiekkaa. Petrie katsotaan yhdeksi ensimmäisistä tieteellisesti muinaisen Egyptin muistomerkkejä tutkineeksi arkeologiksi. Kaivausten päätyttyä hän julkaisi raportinomaisen kirjan nimeltä Pyramids and Temples of Gizeh. Vuonna 1884 hän löysi Ramses II:n patsaan jäännöksiä Taniksen temppelin lähistöltä.

Taniksen kaivausten jälkeen hän työskenteli Niilin suistossa Naukratiksessa ja Daphnaessa. Löytämistään saviastioista ja ruukunsirpaleista hän pystyi päättelemään paikkojen olleen muinaisten kreikkalaisten kauppapaikkoja.

Seuraavan neljänkymmenen vuoden aikana Petrie työskenteli kaivauksilla yli kolmessakymmenessä paikassa Lähi-idässä. Yksi hänen kuuluisimmista löydöistään oli Merenptahin steela, ensimmäinen egyptiläinen lähde, joka mainitsee israelilaiset.

Vaikka Petriellä ei ollut varsinaista muodollista koulutusta, vaan hän oli täysin itseoppinut, hän sai useita kunniatohtorin arvoja. Vuonna 1892 hänestä tuli Lontoon University Collegen egyptologian professori, virka jota hän piti aina vuoteen 1933 asti. Hän perusti myös Egyptin tutkimuksen rahaston, josta tuli vuonna 1905 British School of Archeology.

Uransa aikana Petrie kirjoitti yli sata kirjaa ja lähes 900 lehtiartikkelia. Hänen merkittävimpiin teoksiinsa kuuluu vuonna 1904 julkaistu Methods and Aims of Archeology.

Vuonna 1927 Petrie palasi Tel-Hasiin, Palestiinaan. Seuraavat kymmenen vuotta hän tutki kymmenen muinaisen kaupungin raunioita. Hän kuoli Jerusalemissa, 28. heinäkuuta 1942, ollessaan 89-vuotias.

Moderni arkeologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokemuksiensa ja teorioidensa pohjalta Petrie onnistui kehittämään metodin, jolla hän pystyi sijoittamaan löytämänsä saviastiat kronologisesti Egyptin tai naapurivaltioiden historiaan. Petrie testasi metodiaan Tel-Hasissa, Jerusalemin eteläpuolella, Palestiinassa. Hän tutki aluetta kerros kerrokselta, eikä kaivamalla sattumanvaraisesti sieltä täältä kuten aikaisemmin oli tehty. Tarkan luokittelun ja näennäisesti merkityksettömien esineiden tutkiminen auttoi Petrietä muodostamaan kokonaisvaltaisen kuvan kaivausalueensa historiasta.

Petrien uudet menetelmät valoivat pohjan modernille arkeologiselle metodille. Menneisyyden huolettomat ja tietoa tuhoavat tavat hylättiin ja siirryttiin käyttämään modernia, tieteellistä arkeologiaa. Erityisesti hänen viimeisten elinvuosiensa aikana käyttämää tekniikkaa käytetään yhä arkeologisilla kaivauksilla.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]