Egyptologia

Jean-François Champollion, joka tulkitsi hieroglyfit.

Egyptologia on muinaisen Egyptin ja egyptiläisten esineiden tutkintaan keskittynyt arkeologian ja historiantutkimuksen alahaara. Egyptologia tutkii tieteellisesti muinaisen Egyptin kulttuuria (kieltä, kirjallisuutta, historiaa, uskontoa, taidetta, taloutta ja etiikkaa) Dynastisen kauden (n. 3000–30 eaa.) ajalta.

Historia

Egyptiläinen kieli ja kulttuuri olivat hävinneet ihmisten tietoisuudesta ensimmäisellä vuosituhannella. Tärkeässä osassa egyptologian synnyssä oli Ranskan keisari Napoleon Bonaparten sotaretki Egyptiin vuonna 1798. Napoleon vei maahan suuren joukon tiedemiehiä, jotka alkoivat tutkia egyptiläisiä monumentteja johdonmukaisesti.. Hieroglyfejä eli egyptiläistä kirjoitusta oli yritetty tulkita jo 1400-luvulta lähtien, mutta vasta ranskalainen Jean-François Champollion onnistui ratkaisemaan niiden arvoituksen 1820-luvulla Rosettan kiven avulla. Kun egyptiläisten kirjoituksia pystyttiin näin lukemaan, heräsi heidän historiansa ja kulttuurinsa jälleen eloon. Kiinnostus maan kulttuuriin kasvoi, ja Egyptin rakennelmia ja aarteita ostettiin ja ryövättiin lukemattomin määrin eri puolille maailmaa tai käytettiin rakennusmateriaaliksi. Egyptologian tieteenalana perustivat eri maissa 1800-luvulla Emmanuel de Rougé Ranskassa, Samuel Birch Englannissa ja Heinrich Brugsch Saksassa. Yhdysvaltoihin perustettiin Oriental Institute at the University of Chicago -instituutti. Vuonna 1880 brittiläinen egyptologi William Flinders Petrie (1853–1942) kehitti egyptologisen tutkimuksen tieteellistä metodia, minkä myötä Egyptin historiaa pystyttiin ajoittamaan entistä tarkemmin. Ensimmäiset tieteelliset hautatutkimukset aloitettiin 1800-luvun lopulla, ja merkittäviä löytöjä on tehty nykyaikaan saakka. Yksi tunnetuimpia löytöjä oli Howard Carterin vuonna 1922 löytämä Tutankhamonin hauta.

Nykyaika

Egyptiläiset itse alkoivat osallistua egyptologiseen tutkimukseen 1950-luvulta alkaen, ja ensimmäinen kansainvälinen egyptologinen kogressi kokoontui Kairossa 1976. 1960-luvulta lähtien egyptologian painopiste alkoi siirtyä hauta- ja temppelikirjoitusten tutkimisesta rakennusten ja kaupunkien tutkimiseen, mikä on laajentanut käsitystä maan historiasta ja tuonut tutkimuksen tavoitteeksi laajemman kulttuurihistoriallisen analyysin. Egyptissä on vuosittain käynnissä parisen sataa kansainvälistä ja kotimaista arkeologista kaivaushanketta, jotka kohdistuvat kaikkiin muinaisegyptiläisen kulttuurin kausiin. Kaivauksia auttaa se, että Egyptin ilmasto on ihanteellinen kaikenlaisen aineksen säilymisen kannalta, sekä se, että tutkittava alue on melko kapea ja sisältää useita kerrostumia. Egyptin arkeologian tekniikka on myös viime aikoina kehittynyt huomattavasti.

Nykyajan egyptologisessa arkeologiassa voidaan erottaa kolme tärkeää osa-aluetta: konservointi, entistys ja ennallistus. Konservointi tarkoittaa esiin kaivettujen rakennusten ja esineiden säilytyksen varmistamista, nykyisin erilaisia kemiallisia ja fysikaalisia menetelmiä käyttäen. Entistyksessä korjataan tuhoutuneita kohteita. Ennallistus tarkoittaa aikoinaan rakennusmateriaaliksi purettujen rakennusten kokoamista uudelleen.

Egyptologia Suomessa

Suomessa toimii vuonna 1969 perustettu Suomen Egyptologinen Seura. Egyptologiaa on voinut opiskella pääaineena Helsingin yliopistossa vuodesta 1990 alkaen: lisäksi joissain muissa Suomen yliopistoissa ja kansalaisopistoissa on järjestetty yksittäisiä egyptologian kursseja. Suomen kansallismuseon kokoelmissa on yhteispohjoismaisen Nubian-retkikunnan (1961–1966) yhteydessä Suomelle lahjoitettuja esineitä, yksittäisiä muita egyptologisia muinaismuistoja ja muinaismuistojen kipsijäljennöksiä. Lisäksi Suomessa on esineitä useissa yksityiskokoelmissa.

Kuuluisia egyptologeja

• Giovanni Battista Belzoni
• James Burton
• Howard Carter
• Jean-François Champollion
• William Flinders Petrie
• Alan Gardiner
• Karl Lepsius
• Victor Loret
• Gaston Maspero
• Pierre Montet
• Alexandre Piankoff
• Richard Pococke
• Nicholas Reeves
• Henry Salt
• Kent Weeks

Suomalaisia egyptologeja

• Rostislav Holthoer
• Jaana Toivari-Viitala

Lähteet

• Grönblom, Rolf: Faaraoiden Egypti. (Faraoernas Egypten, 2000.) Suomennos Tuula Kojo. Espoo: Schildts, 2002. ISBN 951-50-1259-7.
• Egypti: Faraoiden maa. (Ägypten: Die Welt der Pharaonen.) Toimittaneet Regine Schulz ja Matthias Seidel. Suomennos: Sonja Mäkinen ja Kaarina Niemi. Köln: Könemann, 2000. ISBN 3-8290-5710-5.

Aiheesta muualla

• The Osirisnet Project OsirisNet.net. Viitattu 30.3.2013.
• YLE Elävä arkisto - Kulttuurimatkalla muinaiseen Egyptiin