Ramses II

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ramses II hieroglyfein
syntymänimi
Hiero Ca1.svg
M17 Y5
N35
N36
N5
Z1
F31 S29 M23
Hiero Ca2.svg
Ramses-meryamon
Ra-jumalasta syntynyt
Amonin rakastama
valtaistuinnimi
Hiero Ca1.svg
N5 F12 C10 N5
U21
N35
Hiero Ca2.svg
Usermaatra-setepenra
Ra-jumalan oikeus on vahva
Ra-jumalan valittu
Ramses II:n patsas Abu Simbelissä.
Ramses II:n muumio Émile Brugschin kuvaamana.

Ramses II (joskus myös Ramesses, Ra-jumalasta syntynyt), lisänimeltään Meryamon (Amon-jumalan rakastama), valtaistuinnimeltään Usermaatra-setepenra (Ra-jumalan oikeus on vahva, Ra-jumalan valittu), oli Egyptiä 19. dynastian aikaan vuosina 1279 eaa.1213 eaa. hallinnut faarao. Hänet tunnetaan myös Ramses Suurena.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramseksen hallituskausi oli poikkeuksellisen pitkä. Jo nuorella iällä hän oli isänsä Seti I:n mukana sotaretkillä ja Setin viimeisinä hallitusvuosina hän toimi myös kanssahallitsijana.[1] Itsenäisesti hän hallitsi ainakin 66 vuotta. Hänen 13. poikansa Merenptah, josta tuli hänen seuraajansa oli noin 60-vuotias Ramseksen kuollessa.

Ramses on yksi tunnetuimmista faaraoista. Hän johti useita sotaretkiä valloittaakseen Syyriaa ja Palestiinaa. Kadeshin linnoituksen edessä hän johti egyptiläiset heidän pahimpia vihollisiaan heettiläisiä vastaan. Ramses onnistui vaikeuksista huolimatta lyömään heettiläiset, jotka taistelun jälkeen antautuivat, ainakin nimellisesti, Egyptille. Myöhemmin hän onnistui neuvottelemaan pysyvän rauhan, joka vahvistettiin naittamalla Ramsekselle heettiläinen prinsessa. Kahdentenatoista hallitusvuotenaan hän kukisti lisäksi nubialaisten kapinan poikiensa Amon-her-khepeshefin ja Khaemwasen kanssa.

Sotaretkiensä lisäksi Ramses laajensi useita temppeleitä, muun muassa Karnakin temppeliä Thebassa (nyk. Luxorissa). Hän myös rakennutti itselleen omistetun temppelin Abu Simbeliin sekä hautatemppelit Thebaan (Ramesseum) ja Abydokseen. Seti ja Ramses rakensivat Avarikseen (entiseen hyksojen pääkaupunkiin ja nykyiseen Qantiriin ) palatsin, jonka ympärille Ramses rakensi omalla hallituskaudellaan kaupungin nimeltä Pi-Ramses (Ramseksen kaupunki), josta tuli samalla myös maan hallinnollinen pääkaupunki.

Ramses II:n on usein arveltu olleen se Toisessa Mooseksen kirjassa mainittu faarao, joka piti israelilaisia orjuudessa, kunnes he poistuivat maasta Mooseksen johdolla.[2][3][4] Faaraon nimeä ei Raamatussa kuitenkaan mainita, mutta hänen mainitaan rakennuttaneen muun muassa Ramses-nimisen kaupungin.[5] Raamatussa kerrotun tapahtumasarjan ajankohta ja historiallinen todenperäisyyskin ovat kuitenkin jatkuvasti kiistanalaisia.

Ramses haudattiin muiden Uuden valtakunnan faaraoiden tapaan Kuninkaiden laaksoon (hauta KV7), yhteen suurimmista Kuninkaiden laakson haudoista. 21. dynastian aikaan papit avasivat Ramseksen haudan ja veivät muumion turvaan ryöstelijöiltä. He poistivat kaikki arvometallit muumion ympäriltä ja käärivät muumion uudestaan. Ramseksen muumio sijoitettiin kuningatar Inhapin hautaan Seti I:n ja Amenhotep I:n muumion kanssa. 72 tuntia myöhemmin kaikki haudassa olleet muumiot siirrettiin turvaan ylipappi Pinudjem II:n hautaan. Muumioita peittäneestä pellavakankaasta löytyi pappien kirjoittamia asiakirjoja, joissa kerrottiin muumioiden siirtelystä.

Lähisukulaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramseksen isä oli hänen edeltäjänsä Seti I ja hänen äitinsä kuningatar Tuya. Hänellä oli kahdeksan päävaimoa:

Ramseksella oli yli sata lasta, joista monet ehtivät jo kuolla ennen Ramseksen pitkän hallituskauden loppua. Hänen 16 ensimmäistä poikaansa olivat:

  • Amon-her-khepeshef (Nefertari)
  • Ramses (Isetnofret)
  • Pa-ra-her-wenemef (Nefertari)
  • Khaemwase (Isetnofret)
  • Montu-her-khepeshef
  • Neben-kharru
  • Meryamon
  • Amun-emwia
  • Seti
  • Setepenra
  • Meryra (Nefertari)
  • Hor-her-wenemef
  • Merenptah (Isetnofret, Ramseksen seuraaja)
  • Amenhotep
  • Itamun
  • Meryatum (Nefertari)
Edeltäjä:
Seti I
Egyptin faarao
19. dynastia
Seuraaja:
Merenptah

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Shaw, Ian: The Oxford History of Ancient Egypt, s. 288. USA: Oxford University Press, 2003. ISBN 0-19-280458-8.
  2. Uusi Tietosanakirja, 2. osa (Celli-GH), art. Egypti, s. 697, Otava 1961
  3. Svend Holm-Nielsen, Bent Noack, Sven Tito Achen: Raamattu ja sen kulttuurihistoria, 1. osa, s. 266, suom. Aarre Lauha, Aimo T. Nikolainen, Antero Sinisalo, Otava 1970, ISBN 951-1-03199-6
  4. Michal H. Hart: Ihmiskunnan 100 suurinta, art. Mooses, Artefakti 1979, ISBN 951-99229-1-1
  5. 2. Moos. 1:8-14