Fundamentalismi

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee uskonnollista fundamentalismia. Tiedon oikeutusteoriasta katso fundamentalismi (tietoteoria).
Westboron baptistikirkon homoseksuaalisuuden vastainen mielenosoitus vuonna 2005 Topekassa.

Fundamentalismi (lat. fundamentum, perustus, pohja) on alun perin pohjoisamerikkalainen kristillinen protestanttinen liike, joka korostaa Raamatun sanatarkkaa erehtymättömyyttä.[1] Tälle fundamentalismille on ollut tunnusomaista kirjaimellisesti tulkittujen uskonkappaleiden ehdoton noudattaminen.[2] Myöhemmin sanaa fundamentalismi on alettu käyttää yleisemmin jyrkästä opillisesta konservatiivisuudesta tai ääriuskonnollisuudesta. Fundamentalismia katsotaan olevan monenlaista, muun muassa uskonnollista, poliittista ja aatteellista, ja sitä esiintyy nykyisin monen uskonnollisen suuntauksen keskuudessa.[2]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Luonnehdintaa Pascal Boyerin mukaan

on halua säilyttää tietty hierarkian tyyppi, joka perustuu liittoutumisen psykologialle ja jota luopuruuden helppous ja kasvava todennäköisyys uhkaavat. Fundamentalistinen väkivalta on toimintaa, jonka tarkoitus on lannistaa potentiaalisia luopioita osoittamalla luopuruuden kova hinta. Fundamentalismiin liittyy neljä keskeistä piirrettä:

  1. Fundamnetalistiset ryhmät pyrkivät valvomaan toistensa julkista käyttäytymistä.
  2. Fundamnetalistiset ryhmät pyrkivät rankaisemaan uskonnollisten normien rikkomista näyttävästi ja julkisesti.
  3. Fundamentalistinen väkivalta on pääosin suunnattu saman kulttuurisen yhteisön jäseniä, ei ulkopuolisia vastaan.
  4. Fundamentalistien pääasiallisena hyökkäyksen kohteena on yleensä oman uskonnollisen perinteen modernisoitunut ja paikallinen muoto.[3]

[muokkaa] Kristillinen fundamentalismi

Kristillisen fundamentalismin juuret ovat 1880-luvulla Princetonin teologisessa seminaarissa. Siellä noihin aikoihin Archibald Alexander Hodge ja Benjamin B. Warfield puolustivat Raamatun auktoriteettia historiallis-tieteellistä kritiikkiä vastaan.[4] Warfieldin seuraaja J. Gresham Machen jatkoi Raamatun erehtymättömyyden puolustusta 1920-luvulla ja siirtyi Princetonista Westminster Theological Seminaryyn Philadelphiassa ajauduttuaan erimielisyyksiin Princetonin kollegoidensa kanssa.[4]

Toinen fundamentalismin kehittymiseen vaikuttanut liike oli helluntailaisuuden nousu 1800-luvun lopussa. Kuuluisan Los Angelesin Azusa Streetin herätyksen myötä 1906 kielilläpuhuminen yleistyi helluntalaisuudessa.[4]

Fundamentalismin nousu liittyy erityisesti vuosien 1910–1915 nimellä Fundamentals (Perusteet, totuuden todistus) Los Angelesissa julkaistuihin halpoihin koko kansalle tarkoitettuihin kirjasiin, joita rahoittivat öljymiljonäärit Lyman ja Milton Stewart.[4]

Vasta 1919 fundamentalismi järjestyi organisoituneeksi liikkeeksi. Kyseisenä vuonna 6000 ihmistä kerääntyi ensimmäiseen World's Christian Fundamentals Associationin konferenssiin Philadelphiaan. Seuraavana vuonna baptistifundamentalistit perustivat Northern Baptist Conventionin ja presbyteenit oman yhteisönsä.[4]

Fundamentalistiliike heikentyi vuoden 1925 jälkeen. Siitä huolimatta miljoonat uskovat edelleen Raamatun erehtymättömyyteen ja Kristuksen pian tapahtuvaan paluuseen.[4] Toisen maailmansodan jälkeen muodostui evankelikalinen liike, joka elvytti ja yhdisti konservatiivista protestanttisuutta sekä säilytti joitain fundamentalismin käsityksiä laimennettuina.[4]

Fundamentalismi aloitti uuden nousun 1970-luvulla. Uudet fundamentalistit olivat pienien kirkkokuntiin kuulumattomien seurakuntien pastoreita, lähinnä helluntalaisia, itsenäisiä baptisteja tai etelän baptisteja. Heidän kannatuspohjanaan ovat olleet suurehkot lähiöiden kirkot tai televisiotoiminta, josta he saavat varoja kuulumatta kirkkokuntiin. Uudet fundamentalistit ovat ottaneet kantaa moniin sosiaalisiin asioihin, kun aborttiin ja pornografiaan. Jotkut keräävät varoja ja järjestävät postituslistoja vaikuttaakseen suoraan Yhdysvaltain politiikkaan. Jerry Falwell ja Pat Robertson ovat olleet 1980-luvun saarnaajista kuuluisimpia.[4]

[muokkaa] Islamilainen fundamentalismi

Niin sanotulla koraanifundamentalismilla tarkoitetaan nykyisin harvalukuisia liikkeitä, jotka hylkäävät sunnan ja perustavat uskonnon vain Koraaniin. Koraanifundamentalismia on, vastoin sanan mielleyhtymää, pidetty vapaamielisenä islamin suuntauksena, joka sai 1900-luvun alussa kannattajia etenkin länsimaistuneista muslimeista.[5]

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. ↑ 2,0 2,1 Euroopan parlamentti: Naiset ja fundamentalismi: Euroopan parlamentin päätöslauselma naisista ja fundamentalismista (PDF) Viitattu 21.7.2007.
  3. ↑ Pascal Boyer: Ja ihminen loi jumalat, s. 334-335. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31815-7.
  4. ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 4,5 4,6 4,7 The World of Fundamentalism, Robert Wuthnow, The Christian Century,, April 22, 1992, pp. 426-429. Copyright by The Christian Century Foundation [1]
  5. ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin monimuotoisuus. Gaudeamus, 1999.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Jacobs, A. J.: Raamatullinen vuosi : yhden miehen nöyrä yritys noudattaa Raamattua mahdollisimman kirjaimellisesti. Helsinki: Nemo, 2008. ISBN 978-952-5613-76-6.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Fundamentalismi
Henkilökohtaiset työkalut