Fundamentalismi

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee uskonnollista fundamentalismia. Tiedon oikeutusteoriasta katso fundamentalismi (tietoteoria).
Westboron baptistikirkon homoseksuaalisuuden vastainen mielenosoitus vuonna 2005 Topekassa.

Fundamentalismi (lat. fundamentum, perustus, pohja) on alun perin pohjoisamerikkalainen kristillinen protestanttinen liike, joka korostaa Raamatun sanatarkkaa erehtymättömyyttä.[1] Tälle fundamentalismille on ollut tunnusomaista kirjaimellisesti tulkittujen uskonkappaleiden ehdoton noudattaminen.[2] Myöhemmin sanaa fundamentalismi on alettu käyttää yleisemmin jyrkästä opillisesta konservatiivisuudesta tai ääriuskonnollisuudesta. Fundamentalismia katsotaan olevan monenlaista, muun muassa uskonnollista, poliittista ja aatteellista, ja sitä esiintyy nykyisin monen uskonnollisen suuntauksen keskuudessa.[2] Monet alkuperäisen kristillisen fundamentalismin kannattajat haluavat säilyttää sanan alkuperäisen merkityksen ja kokevat sanan laajentuneen käytön ongelmallisena, jopa loukkaavana .

Sisällysluettelo

[muokkaa] Luonnehdintaa

Fundamentalismi on halua säilyttää tietty hierarkian tyyppi, joka perustuu liittoutumisen psykologialle ja jota luopuruuden helppous ja kasvava todennäköisyys uhkaavat. Fundamnetalistinen väkivalta on toimintaa, jonka tarkoitus on lannistaa potentiaalisia luopioita osoittamalla luopuruuden kova hinta. Fundamentalismiin liittyy neljä keskeistä piirrettä:

  1. Fundamnetalistiset ryhmät pyrkivät valvomaan toistensa julkista käyttäytymistä.
  2. Fundamnetalistiset ryhmät pyrkivät rankaisemaan uskonnollisten normien rikkomista näyttävästi ja julkisesti.
  3. Fundamentalistinen väkivalta on pääosin suunnattu saman kulttuurisen yhteisön jäseniä, ei ulkopuolisia vastaan.
  4. Fundamentalistien pääasiallisena hyökkäyksen kohteena on yleensä oman uskonnollisen perinteen modernisoitunut ja paikallinen muoto.[3]


 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Arkikielessä ja tiedotusvälineissä fundamentalismi samaistetaan usein ”ääriuskonnollisuuteen”. Tässä tapauksessa fundamentalismiin liitetään kiihkoilu oman opin suhteen, kulttuurinen ja moraalinen konservatismi sekä mahdollisesti väkivallan käyttöön turvautuva poliittinen toimintaohjelma.

Fundamentalismi -sanan käyttö ei rajoitu pelkästään uskontoon, vaan saatetaan puhutaan esimerkiksi "markkinafundamentalismista" tai "käyttöjärjestelmäfundamentalismista", joka tarkoittaa ajattelutapaa, jossa joku asia asetetaan kaiken muun edelle.

Idealisti tai puristi on usein termi, jota fundamentalistit käyttävät itsestään fundamentalismi -sanan sijaan sen kielteisten sävyjen takia. Monilla yleisesti fundamentalistisiksi luokitelluilla aatteilla ei omasta mielestään ole paljoakaan yhteistä muiden kanssa, tai ainakaan ne eivät tahdo samastua niihin.

[muokkaa] Kristillinen fundamentalismi

Kristillisen fundamentalismin juuret ovat 1880-luvulla Princetonin teologisessa seminaarissa. Siellä noihin aikoihin Archibald Alexander Hodge ja Benjamin B. Warfield puolustivat Raamatun auktoriteettia historiallis-tieteellistä kritiikkiä vastaan.[4] Warfieldin seuraaja J. Gresham Machen jatkui Raamatun erehtymättömyyden puolustusta 1920-luvulla ja siirtyi Princetonista Westminster Theological Seminaryyn Philadelphiassa ajauduttuaan erimielisyyksiin Princetonin kollegoidensa kanssa.[4]

Toinen fundamentalismin kehittymiseen vaikuttanut liike oli helluntailaisuuden nousu 1800-luvun lopussa. Kuuluisan Los Angelesin Azusa Streetin herätyksen myötä 1906 kielilläpuhuminen yleistyi helluntalaisuudessa.[4]

Fundamentalismin nousu liittyy erityisesti vuosien 1910–1915 nimellä Fundamentals (Perusteet, totuuden todistus) Los Angelesissa julkaistuihin halpoihin koko kansalle tarkoitettuihin kirjasiin, joita rahoittivat öljymiljonäärit Lyman ja Milton Stewart.[4] Niissä esiteltiin, nimensä mukaisesti, perustavat opinkappaleet, joissa kirjoittajat vastustivat liberaalia Raamatun tulkintaa. Heidän mielestään kyseessä olivat ydinkysymykset, joista ei voinut luopua. Liikkeen nimi tulee itse asiassa näistä kirjasista.

Vasta 1919 fundamentalismi järjestyi organisoituneeksi liikkeeksi. Kyseisenä vuonna 6000 ihmistä kerääntyi ensimmäiseen World's Christian Fundamentals Associationin konferenssiin Philadelphiaan. Seuraavana vuonna baptistifundamentalistit perustivat Northern Baptist Conventionin ja presbyteenit oman yhteisönsä.[4]

Fundamentalismi alkoi heikentyä liikkeenä vuoden 1925 jälkeen ja hävisi parissa vuosikymmenessä. Siitä huolimatta miljoonat uskovat edelleen Raamatun erehtymättömyyteen ja Kristuksen pian tapahtuvaan paluuseen.[4] Toisen maailmansodan jälkeen muodostui maltillisempi evankelikalinen liike, joka elvytti ja yhdisti konservatiivista protestantismia sekä säilytti joitain fundamentalismin käsityksiä laimennettuina.[4]

Fundamentalismi aloitti uuden nousun 1970-luvulla. Uudet fundamentalistit olivat pienien kirkkokuntiin kuulumattomien seurakuntien pastoreita, lähinnä helluntalaisia, itsenäisiä baptisteja tai etelän baptisteja. Heidän kannatuspohjanaan ovat olleet suurehkot lähiöiden kirkot tai televisiotoiminta, josta he saavat varoja kuulumatta kirkkokuntiin. Uudet fundamentalistit ovat ottaneet kantaa moniin sosiaalisiin asioihin, kun aborttiin ja pornografiaan. Jotkut keräävät varoja ja järjestävät postituslistoja vaikuttaakseen suoraan Yhdysvaltain politiikkaan. Jerry Falwell ja Pat Robertson ovat olleet 1980-luvun saarnaajista kuuluisimpia.[4]

[muokkaa] Oppi

Fundamentalismiin sisältyy käsitys Raamatun erehtymättömyydestä. Fundamentalistit edustavat sanainspiraatiokäsitystä, jonka mukaan Raamattu on vähäisintä yksityiskohtaa myöten erehtymätöntä jumalallista ilmoitusta. Fundamentalismi ilmiönä ei kuitenkaan samastu sanainspiraatiokäsitykseen, koska se on raamatuntulkintakäsityksenä vanhempi kuin fundamentalismi. Fundamentalismi on laajasti modernismia, mm. liberaaliteologiaa, historiallis-kriittistä raamatuntutkimusta, sosialismia ja evoluutioteoriaa vastaan suunnattu liike.

Baptistit ja presbyteerit sekä vähäisemmässä määrin myös metodistit ja Kristuksen seuraajat joutuivat mukaan kiistaan fundamentalistien ja modernistien välillä, ja kiista levisi myös Britanniaan ja muihin maihin.

Nykyisin fundamentalisti-sanalla ei viitata suoraan tähän historialliseen kontekstiin. Usein sen ymmärretään tarkoittavan henkilöä, joka uskoo Raamatun kirjaimelliseen erehtymättömyyteen.

Luomisoppia (kreationismi, latinan sanasta kreare = luoda) pidetään yhtenä kristillisen fundamentalismin muotona. Kreationismin taustalla on käsitys, että Raamatun kertomukset ovat erehtymättömiä myös luonnontieteellisissä ja historiallisissa yksityiskohdissa. Kreationismi on reaktio valistuksessa syntyneiden luonnontieteiden tuloksiin, erityisesti evoluutioteoriaan. Raamatun Vanha testamentti alkaa kuvauksella siitä, kuinka kristinuskon jumala sanan voimalla loi maailman, ihmiset, eläimet ja kasvit. Raamatun sukupolviluetteloiden (esimerkiksi Uudessa Testamentissa on esitelty Jeesukselle kaksi erilaista sukupuuta) avulla on perinteisesti pyritty myös arvioimaan, koska tällainen luominen olisi tapahtunut. Perinteisesti kreationistit ovat laskeneet kaikkeuden iäksi noin 6000 tai enimmillään 10 000 vuotta. Osa luomisopin kannattajista kannattaa "vanhaa Maata".

Fundamentalismikristillisyys suhtautuu jyrkästi homoseksuaalisuuteen torjuen sellaisen "luomisjärjestyksen vastaisena". Useat fundamentalistit uskovat ihmisten voivan eheytyä homoseksuaalisesta käyttäytymisestä, ja tällaisia hoitomuotoja on tarjolla. Aiheesta lisää artikkelissa Homoseksuaalisuus ja uskonto. Kielteisesti suhtaudutaan yleensä myös asioihin, jotka nähdään Jumalan luomistyöhön puuttumisena; tällaisia ovat esimerkiksi abortti, eutanasia ja itsemurha.

[muokkaa] Kristillinen fundamentalismi Suomessa

Suomessa fundamentalismilla ei ole ollut paljon tilaa. Teologian tutkija Risto Ahosen mielestä ensinnäkin luterilainen kristillisyys on regimenttiopissaan torjunut aina sen, että yhteiskuntaa hallittaisiin evankeliumilla. Toiseksi suomalaiset herätysliikkeet ovat syntyneet kokonaan toisenlaisesta traditiosta kuin esimerkiksi amerikkalainen fundamentalismi.[5]

[muokkaa] Kristillinen fundamentalismi Yhdysvalloissa

Fundamentalistit herättivät maailmanlaajuista huomiota vuonna 1925, kun Tennesseen Daytonista kotoisin olevaa 24-vuotiasta opettajaa John T. Scopesia vastaan nostettiin oikeusjuttu, koska hän oli opettanut koulussa evoluutiota. Puolustusta hoiti kuuluisa asianajaja Clarence Darrow, ja hänen kanssaan eri mieltä olevia edusti kuuluisa valtiomies William Jennings Bryan. Scopes todettiin syylliseksi, mutta tuomio kaatui valitettaessa teknisillä perusteilla, eikä juttua viety korkeampaan oikeusasteeseen.

Fundamentalisteilla on nykyäänkin paljon vaikutusvaltaa Yhdysvaltain politiikassa. Esimerkiksi tutkija Curtiss D. Macdougall on tuonut esille väitteen, jonka mukaan kaikki Yhdysvaltain presidentit ovat kylmän sodan aloittaneesta presidentti Harry Trumanista lähtien käyttäneet fundamentalistisaarnaajia tai jesuiittoja neuvonantajinaan. Erityisesti fundamentalistit ovat tukeneet presidentti Ronald Reagania ja presidentti George W. Bushia. Reaganin kaudella fundamentalismi myös nousi esiin julkisuudessa ja tuli tunnetuksi suuren yleisön parissa. Tätä fundamentalistista painostusryhmää on johtanut "moraalisen enemmistön" vetäjänä tunnettu Jerry Falwell.

[muokkaa] Islamilainen fundamentalismi

Arkikielessä ja tiedotusvälineissä fundamentalismi samaistetaan usein ”ääriuskonnollisuuteen”. Tässä tapauksessa fundamentalismiin liitetään kiihkoilu oman opin suhteen, kulttuurinen ja moraalinen konservatismi sekä mahdollisesti väkivallan käyttöön turvautuva poliittinen toimintaohjelma.

Oikeaoppisuutta korostavat islamilaiset valtionpäämiehet ovat viime vuosina herättäneet kansainvälistä huomiota ja paheksuntaa niissä maissa, joissa islam ei ole enemmistön uskontona. Joissain islamilaisissa maissa Koraanin ja sunnan tiukkaan tulkintaan perustua šaria-laki on otettu osaksi oikeuskäytäntöä. Politisoitua islamia nimitetään nimellä islamismi. Šaria määrää varkaan käden katkaistavaksi, avionrikkojat kivitettäväksi. Politiikan tutkijat ovat erimielisiä, onko islamilaista fundamentalismia olemassakaan, sillä ei ole kyse kirjaimellisesta Koraanin tulkinnasta, vaan sharia perustuu myöhäisempiin islamilaisen lain lähteisiin ja tulkintoihin. Useimmat niistä ovat noin vuoden 1000 tietämiltä.

Äärimuslimien aikaisemmin hallitsemissa maissa, kuten Talibanin hallitsemassa Afganistanissa pyrittiin järjestelmällisesti kieltämään ja estämään muiden uskontojen harjoittamista. Kuitenkin esimerkiksi talebanien monilla säädöksillä, kuten miesten parran trimmauksen kieltämisellä tai naisten kasvojen peittämisellä, ei ole mitään pohjaa Koraanissa.

Niin sanotulla koraanifundamentalismilla tarkoitetaan nykyisin harvalukuisia liikkeitä, jotka hylkäävät sunnan ja perustavat uskonnon vain Koraaniin. Koraanifundamentalismia on, vastoin sanan mielleyhtymää, pidetty vapaamielisenä islamin suuntauksena, joka sai 1900-luvun alussa kannattajia etenkin länsimaistuneista muslimeista.[6]

[muokkaa] Kritiikki

Osmo Soininvaaran mukaan islaminuskoisten piirissä fundamentalismi saa paljon jalansijaa ja se on luonteeltaan poliittista.[7]

[muokkaa] Vaikutukset

Uskontososiologi J. Milton Yinger käsitteli teoksessaan The Scientific Study of Religion uskonnollisen fundamentalismin yhteiskunnallisia vaikutuksia. Hänen mielestään on liian suoraviivaista väittää, että fundamentalistiperheen antama uskonnollinen kasvatus johtaisi poliittiseen konservatismiin. Yingerin mielestä perhetausta ja tietynlaiset luonteenpiirteet (joista osa saattaa olla periytyviä) synnyttävät fundamentalistin. Ympäristön paineista riippuen fundamentalistista joko tulee tai ei tule konservatiivia.[8]

Syntyvyyden säännöstelyä pidetään eräiden suomalaisten uskonnollisten liikkeiden piirissä syntinä. Jos liike on fundamentalistinen, tämä saattaisi lisätä fundamentalistien osuutta yhteiskunnassa. Toisaalta fundamentalistiperheiden lapset voivat hylätä vanhempiensa näkemykset aikuisena, mikä tasaa asian vaikutusta. Kaikki syntyvyyden säännöstelyyn kielteisesti suhtautuvat uskonnolliset liikkeet eivät ole fundamentalistisia sanan suppeassa merkityksessä.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. ↑ 2,0 2,1 Euroopan parlamentti: Naiset ja fundamentalismi: Euroopan parlamentin päätöslauselma naisista ja fundamentalismista (PDF) Viitattu 21.7.2007.
  3. ↑ Pascal Boyer: Ja ihminen loi jumalat, s. 334-335. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31815-7.
  4. ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 4,5 4,6 4,7 The World of Fundamentalism, Robert Wuthnow, The Christian Century,, April 22, 1992, pp. 426-429. Copyright by The Christian Century Foundation [1]
  5. ↑ http://www.geocities.com/aivokuume/ismit/fundamentalismi.htm
  6. ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin monimuotoisuus. Gaudeamus, 1999.
  7. ↑ http://www.soininvaara.fi/2009/04/19/islamin-haaste-4-fundamentalismi-ja-viha-lantta-kohtaan/
  8. ↑ Yinger, J. Milton: The Scientific Study of Religion. New York & London: Macmillan, 1971.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Jacobs, A. J.: Raamatullinen vuosi : yhden miehen nöyrä yritys noudattaa Raamattua mahdollisimman kirjaimellisesti. Helsinki: Nemo, 2008. ISBN 978-952-5613-76-6.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Fundamentalismi
Henkilökohtaiset työkalut