Pat Robertson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pat Robertson vuonna 2006.

Marion Gordon ”Pat” Robertson (s. 22. maaliskuuta 1930) on yhdysvaltalainen uskonnollinen julistaja ja televisioevankelista. Hän isännöi kristillistä The 700 Club -ohjelmaa, jota esitetään useilla kanavilla Yhdysvalloissa ja Christian Broadcasting Networkin yhteistyökanavilla maailmanlaajuisesti. Ohjelmaa esitettiin aikaisemmin myös Suomessa toimivalla kristillisellä TV7-kanavalla, mutta TV7 veti 700 Club -ohjelman pois Robertsonin lausuntojen vuoksi, kun tämä oli vaatinut Venezuelan presidentti Hugo Chávezin salamurhaamista.[1]

Pat Robertson kuuluu Eteläiseen baptistikonventioon. Hänen isänsä oli poliitikko Absalom Willis Robertson.

Robertson ja republikaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robertson kannattaa republikaaneja, ja haastoi vuoden 1988 esivaaleissa George Bush vanhemman presidenttiehdokkuudesta, mutta hävisi. Vaalikampanjassaan Robertson ajoi äärikonservatiivista poliittista agendaa, johon olisi kuulunut pornografian kieltäminen, opetusjärjestelmän uudistaminen ja opetus- ja energiaministeriöiden lakkauttaminen. Hän kannatti myös budjettitasapainon kirjaamista perustuslakiin.

Vaalikampanjansa aikana Robertsonia vastaan hyökättiin hänen väitettyään palvelleensa taistelutehtävissä merijalkaväessä Korean sodan aikana. Saman pataljoonan veteraanit kertoivat julkisesti Robertsonin palvelleen huoltotehtävissä rintaman takana, eikä hän ollut heidän mukaansa viettänyt päivääkään taistelualueella.

Robertson on sittemmin tukenut konservatiivisia ehdokkaita ja sionismia puoluepolitiikan ulkopuolella. Hän vastustaa kirkon ja valtion erottamista toisistaan.

Robertson on perustanut oman yliopistonsa Regent Universityn, jonka tavoitteena on kouluttaa ”kristittyä johtajistoa muuttamaan maailmaa”.[2][3] Presidentti George W. Bushin hallinnossa oli 150 kyseisestä, varsin heikkotasoiseksi arvostetusta, yliopistosta valmistunutta.[4]

Henkilökohtainen omaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robertsonilla on suuri henkilökohtainen omaisuus; hänen kirjansa ovat myyneet Yhdysvalloissa ja ulkomailla erittäin hyvin ja hän on tehnyt kauppaa esimerkiksi radioasemilla, joiden osakkeita hän osti 1960-luvulla ja myi 1980-luvulla niiden arvon noustua huimasti.

Robertson tuki Liberian sisällissodan aikana presidentti Charles Tayloria julkisesti 700 Clubissa, ja kritisoi Yhdysvaltojen tukea Taylorin vastustajille. Robertsonia kritisoitiin siitä, että hän jätti mainitsematta investoineensa kahdeksan miljoonaa Yhdysvaltain dollaria liberialaiseen kultakaivokseen. Robertson väitti käyttävänsä kultakaivoksen tuloja humanitaarisiin tarkoituksiin, mutta yhtiön annettiin mennä raskaasti velkaantuneena konkurssiin.

Robertsonia on myös syytetty verovapaan voittoa tuottamattoman ”Operaatio siunaus” -organisaationsa käyttämisestä taloudellisen hyödyn hankkimiseen. Robertson pyysi vuonna 1994 700 Clubissa lahjoituksia operaatiolle, jotta se voisi lennättää pakolaisia Ruandasta Zaireen; myöhemmin selvisi, että lentokoneet olivat kuljettaneet koneita timanttikaivoksille, jotka Robertson oli perustanut yhdessä Zairen diktaattori Mobutu Sese Sekon kanssa. Robertsonia vastaan yritettiin nostaa syytteitä operaatiosta, mutta Virginian republikaaninen yleinen syyttäjä kumosi syytteet. Robertson oli ollut kyseisen syyttäjän vaalikampanjan suurin rahoittaja.

Julkisia lausuntoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robertson on antanut 700 Clubissa ja muissa yhteyksiä useita kiistaa herättäneitä lausuntoja, joista hänet lähinnä tunnetaan 700 Clubin varsinaisen yleisön ulkopuolella.

Hyökkäyksiä muita uskontokuntia vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robertson on usein kritisoinut islamia 700 Clubin lähetyksissä; esimerkiksi vuonna 1995 hän nimitti islamia kristilliseksi harhaopiksi, ja 14. heinäkuuta 2005 hän väitti 700 Clubissa islamin "pohjimmillaan opettavan väkivaltaa". 13. maaliskuuta 2006 hän kommentoi profeetta Muhammadia esittävistä pilakuvista noussutta kohua väittämällä muslimien haluavan hallita koko maapalloa. Hän sanoi pilakuvakohun paljastavan "minkälaisten ihmisten kanssa olemme tekemisissä. Nämä ihmiset ovat seonneita fanaatikkoja, ja haluan sanoa nyt: uskon tämän olevan demonisen voiman motivoimaa. Tämä on Saatanasta ja meidän on aika tunnistaa minkä kanssa olemme tekemisissä."

Robertson on myös jo kauan hyökännyt hindulaisuutta vastaan. 23. maaliskuuta 1995 hän juonsi hindulaisuuden vastaisen TV-ohjelman, jossa hän kutsui hindulaisuutta demoniseksi ja epäjumalia palvovaksi, ja vaati hindujen pitämistä poissa Yhdysvalloista.

Robertsonin kritiikki ei rajoitu ei-kristillisin uskontoihin; 14. tammikuuta 1991 hän hyökkäsi eri protestanttisten uskontokuntien kimppuun ja kritisoi vaatimuksia, joiden mukaan hänen pitäisi suhtautua kohteliaasti eri kristillisiin uskontokuntiin: "Roskaa. Ei minun tarvitse olla kohtelias Antikristuksen hengelle."

Väitteitä rukouksensa voimasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robertson väittää käyttäneensä rukouksensa voimaa ohjatakseen hurrikaaneja; hän on väittänyt ohjanneensa muun muassa hurrikaaneja Gloria ja Felix USA:n itärannikolta.

Hyökkäyksiä feminismiä, homoutta ja liberalismia vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robertson on kuvannut feminismiä "sosialistiseksi, perheen vastaiseksi liikkeeksi, joka rohkaisee naisia jättämään aviomiehensä, tappamaan lapsensa, harjoittamaan noituutta, tuhoamaan kapitalismin ja ryhtymään lesboiksi". Robertson on näissä asioissa usein samaa mieltä Jerry Falwellin kanssa, ja kannattaa Falwellin näkemystä, jonka mukaan syyskuun 11. päivän terrori-iskut johtuivat "pakanoista, abortin kannattajista, feministeistä, homoista, lesboista ja Amerikan Siviilioikeuksien Unionista (ACLU)". Kun Falwellin lausunnosta nousi kohu, Robertson perui kannatuksensa ja sanoi ettei ollut ymmärtänyt mitä Falwell tarkkaan ottaen sanoi.

8. kesäkuuta 1998 Robertson tuomitsi 700 Club -ohjelmassa Disney Worldin ja Orlandon kaupungin yksityisen "Gay Days" -viikonlopun sallimisesta. Robertsonin mukaan homoseksuaalisuuden hyväksymisestä saattaisi seurata hurrikaaneja, maanjäristyksiä, tornadoja, terrori-iskuja ja "mahdollisesti meteoriitti". Lausunnosta seuranneen kohun johdosta Robertson palasi aiheeseen 24. kesäkuuta, jolloin hän lainasi Ilmestyskirjaa tukena näkemykselleen.

21. maaliskuuta 2006 Robertson teki 700 Clubissa kirja-arvostelua David Horowitzin yhdysvaltalaisten yliopistojen radikaaliprofessoreita kritisoivasta kirjasta The Professors, ja sanoi kirjassa kritisoitujen professorien olevan vain muutamia "30 000–40 000" vasemmistolaisprofessorista Yhdysvalloissa, joita hän nimitti "rasisteiksi, murhaajiksi, perversseiksi ja Al-Qaidan tukijoiksi". Myöhemmin samassa ohjelmassa hän kuvaili samoja professoreja "umpikommunisteiksi".

Lausuntoja USA:n politiikasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robertson on usein kritisoinut Yhdysvaltojen hallitusta ja eri poliittisia ryhmittymiä ankarasti 700 Club -ohjelmassaan. Robertson on muun muassa sanonut että ydinaseen räjäyttäminen Yhdysvaltojen ulkoministeriössä olisi hyvä ja tarpeellinen teko. Hän on myös pilkannut kirkon ja valtion erossa pitämistä kannattavia aktiiveja, muun muassa väittäen että nämä pitäisivät kirkon ja valtion epäsopivana yhdistämisenä esimerkiksi sitä, että valtion palokunta sammuttaisi tulipalon kirkossa. Robertsonin kritisoimat aktivistit kiistävät sanoneensa koskaan mitään edes tähän viittaavaa.

Hugo Chávezin murhavaatimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robertson pääsi kansainvälisiin otsikoihin vaadittuaan 22. elokuuta 2005 Venezuelan presidentti Hugo Chávezin salamurhaamista. Robertson väitti Chávezin muuttavan Venezuelan "tukikohdaksi kommunistien soluttautumiselle ja muslimiekstremismille koko Amerikan mantereella", ja ehdotti salamurhaa sotaa parempana keinona, koska se olisi halvempaa ja öljytoimitukset jatkuisivat.

Viesti Doverille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

10. marraskuuta 2005 Robertson kertoi Pennsylvanian Doverin asukkaille 700 Clubin lähetyksessä että he olivat hylänneet Jumalan äänestäessään opetuslautakunnasta ulos kaikki älykkään suunnittelun eli uskonnollisen maailmankatsomuksen kannattajat. Robertson sanoi: "Haluan sanoa kaikille Doverin hyville asukkaille: jos alueellanne tapahtuu katastrofi, älkää pyytäkö Jumalalta apua; heititte hänet juuri ulos kaupungistanne". Myöhemmin hän ehdotti Doverin asukkaille että he pyytäisivät hädän hetkellä apua Charles Darwinilta.

Kommentit Ariel Sharonista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

700 Clubin pääotsikkona oli 5. tammikuuta 2006 Israelin pääministeri Ariel Sharonin aivoverenvuoto, jonka johdosta hän joutui sairaalahoitoon. Pat Robertson esitti aivoverenvuodon olevan mahdollisesti Jumalan kosto Sharonille siitä, että tämä oli aikonut neuvotteluissa luovuttaa maata palestiinalaisille. Hän esitti entisen pääministeri Jitzhak Rabinin tulleen murhatuksi samasta syystä. Robertsonin ilmoitus herätti suuttumusta ja järkytystä sekä Yhdysvaltojen kristilliskonservatiivien piirissä että Israelissa; Israelin turismiministeriö perui välittömästi yhteistyöprojektinsa Robertsonin kanssa kristillisen lomakeskuksen rakentamiseksi Genesaretinjärvelle.

Evoluutio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robertson tuomitsee jyrkin sanoin evoluutioteorian. Hän on väittänyt evolutionismia ateistien ”uskonnoksi” ja rikkomukseksi ensimmäistä käskyä vastaan. Hän on jopa julistanut evolutionismin kultiksi ja sen aktiiviset kannattajat fanaatikoiksi.[5]

Ig-Nobel[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänelle myönnettiin vuoden 2011 matematiikan Ig Nobel -palkinto ansionaan maailman opettaminen tarkkaavaisemmaksi matemaattisia oletuksia ja laskelmia tehtäessä. Hän oli ennustanut maailmanlopun tapahtuvan vuonna 1982. Samalla palkittiin myös muun muassa Elizabeth Clare Prophet (maailmanloppu 1990) ja Harold Camping (mm. 2011).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]