Kongon demokraattinen tasavalta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kongon demokraattinen tasavalta
Repubilika ya Koôgo ya Dimokalasi
République Démocratique du Congo
Jamhuri ya Kidemokrasia ya Kongo
Republíki ya Kongó Demokratíki
Ditunga dia Kongu wa Mungalaata
Kongon demokraattisen tasavallan lippu Kongon demokraattisen tasavallan vaakuna
lippu vaakuna

Kongon demokraattisen tasavallan sijainti

Valtiomuoto Demokraattinen tasavalta

Presidentti
Pääministeri
Joseph Kabila
Adolphe Muzito

Pääkaupunki Kinshasa
4°19′30″S, 15°19′20″E

Muita kaupunkeja Lubumbashi, Mbuji-Mayi, Kananga, Kisangani

Pinta-ala
– yhteensä 2 344 858[1] km² (sijalla 12)
– josta sisävesiä 3,3 %

Väkiluku (2012) 73 599 190[1] (sijalla 19)
– väestötiheys 27,8 / km²
– väestönkasvu 3,2[1] % (2010)

Viralliset kielet ranska
kongo (kansallinen)
lingala (kansallinen)
luluanluba (kansallinen)
swahili (kansallinen)

Valuutta Kongon frangi (CDF)

BKT (2009) sijalla 119
– yhteensä 21,93 miljardia USD (PPP arvio)
– per asukas 300 USD

HDI (2012) 0.534[2] (sijalla 142)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 55[1] %
– teollisuus 11[1] %
– palvelut 34[1] %

Aikavyöhyke +1 / UTC+2
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
 – Belgiasta

30. kesäkuuta 1960

Lyhenne CD

Kansainvälinen
suuntanumero
+243

Motto Justice - Paix - Travail (Oikeus - rauha - työ)

Kansallislaulu Debout Congolais

Kongon demokraattinen tasavalta (kongoksi Repubilika ya Kôngo ya Dimokalasi) on valtio Keski-Afrikassa. Erotuksena Kongon tasavallasta eli Brazzavillen Kongosta maasta käytetään toisinaan täsmennystä Kinshasan Kongo tai Kongo-Kinshasa maan pääkaupungin mukaan. Kongon naapurimaat ovat Kongon tasavalta, Keski-Afrikan tasavalta, Etelä-Sudan, Uganda, Ruanda, Burundi, Sambia ja Angola.[1] Maalla on pieni 37 kilometriä pitkä rannikkokaistale Guineanlahdella.

Ennen vuotta 1971 maata saatettiin kutsua nimellä Leopoldvillen Kongo silloisen pääkaupungin mukaan. Vuosina 19711997 maan nimi oli Zaire[3].

Kongon demokraattisen tasavallan kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä kongolainen tai kinshasankongolainen.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000 eaa. lähtien 500-luvulle saakka bantuja vaelsi nykyisen Kongon demokraattisen tasavallan alueelle luoteesta alueella asuneiden pygmien sekaan ja tilalle. Myöhemmät kansanvaellukset pohjoisesta Sudanista ja Itä-Afrikasta lisäsivät kansojen kirjoa alueella. Bantut toivat mukanaan Länsi-Afrikasta raudantekotaidon ja viljelymenetelmiä sekä -lajikkeita.[5]

Paikalliset kuningaskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongon demokraattisen tasavallan alueella kehittyi ennen Belgian valtaa omaperäisiä kulttuureja. Kongo-joen alajuoksulla syntyi 1100-luvulta alkaen joukko kaupunkivaltioita, joiden liittyessä yhteen muodostui Kongon kuningaskunta, jonka kukoistuskausi kesti 1300-luvun lopulta melkein 1800-luvun loppuun. Maan itäosassa, Lualaba-joen varrella alkoi kehittyä 400-luvulla Upembaksi kutsuttu yhteiskunta, josta merkittävä Luban kuningaskunta sai alkunsa. Tämä keskushallintoinen kuningaskunta vallitsi maan kaakkoisosassa 1500-luvulta 1800-luvun loppuun. Myös Ruandan, Lundan ja Chokwen kuningaskunnat ovat vaikuttaneet nykyisen Kongon ja sen naapurimaiden alueella. Lundan keskus oli nykyisessä Katangan maakunnassa, Chokwet saattoivat lähteä Kasain alueelta, mutta asettuivat nykyisen Angolan puolelle.[6]

Belgian-vallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen eurooppalainen tutkimusmatkailija, joka purjehti Kongoon oli portugalilainen Diego Cão. Hänen vaikutuksestaan Kongon kuningas Afonso I kääntyi kristinuskoon ja avasi maan kaupalle ja muulle eurooppalaiselle vaikutukselle. Kongoa ei kuitenkaan yritetty kolonisoida ennen kuin vasta 1800-luvun lopulla, jolloin Belgian kuningas Leopold II sai maan haltuunsa brittiläisen tutkimusmatkailija Henry Stanleyn avulla.[7]

Leopold II sai Kongon vapaavaltion virallisesti haltuunsa Berliinin konferenssissa 1885. Hän sai sen henkilökohtaiseksi omaisuudekseen. Aluetta hallitsemaan perustettiin "filantrooppinen" osakeyhtiö Association Internationale Africaine, jonka ainut osakkeenomistaja oli Leopold II.[8] Motiivit olivat taloudelliset. Kongosta saatiin ensin norsunluuta ja myöhemmin luonnonkumia, jota uusi kumiteollisuus tarvitsi. Kaupallisiin tavoitteisiin päästiin poikkeuksellisen julmalla terrorilla, jotta epäinhimillistetyt alamaiset hankkisivat mahdollisimman paljon kumia isännilleen. Kun tieto olosuhteista paljastui 1900-luvun alussa, siitä syntyi kansainvälinen skandaali. Kuolleiden määräksi on arvioitu myöhemmin 4-8 miljoonaa,[9] toisten arvioiden mukaan jopa 10 miljoonaa eli puolet silloisesta väestöstä.[10] Kuningas Leopoldin ahne ja julma politiikka Kongossa sai aikaan kansainvälistäkin pahennusta. Tämän takia alue muutettiinkin vuonna 1908 kuninkaan yksityisomaisuudesta Belgian siirtomaaksi nimellä Belgian Kongo. Siirtomaaisännän nimi nimen alussa tarvittiin erottamaan se naapurimaasta Ranskan Kongosta eli nykyisestä Kongon tasavallasta. Pakkotyö jatkoi myös siirtomaa-aikana. Belgialaiset pyrkivät rakentamaan sellaista infrastruktuuria joka tuki resurssien vientiä pois maasta. Muuten se löi laimin maan kehittämistä.[10]

Itsenäistyminen ja Kongon kriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kongon kriisi

Kongo itsenäistyi Belgiasta rauhanomaisesti vuonna 1960[7], joskin Belgia puuttui pitkään sen sisä- ja talouspolitiikkaan. Välittömästi maan itsenäistymisen jälkeen alkoi viisivuotinen Kongon kriisi, josta tuli yhdistelmä itsenäisyystaistelua, rikkaimpien alueiden separatismia, kylmän sodan Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton proxy-sotaa, vallankaappauksia ja YK:n rauhanturvaoperaatioita. Maa ajautui poliittisesti epävakaaseen tilaan, joka jatkui viisi vuotta. Eri puolilla maata virisi kapinoita ja alueellisia itsenäistymisliikkeitä, jotka kaikki kukistettiin ulkovaltojen ja YK:n tuella.[7]

Lumumba neuvostoliittolaisessa postimerkissä

Maassa pidettiin vuonna 1960 eduskuntavaalit, jotka voitti MNC-L (Kongon kansallisliike). Sen johtajasta Patrice Lumumbasta tuli Kongon ensimmäinen pääministeri. Presidentiksi valittiin Joseph Kasa-Vubu ABAKO:sta. Etelä-Kasain maakunta julistautui itsenäiseksi 14. kesäkuuta. Sen presidentiksi nousi Albert Kalonji.[11] Heinäkuussa 1960 armeija kapinoi ja Katangan maakunta julistautui itsenäiseksi Moise Tšomben johdolla. Tšombe pyysi Belgian asevoimien tukea, mihin Belgia suostui muodollisesti kansalaistensa suojelemiseksi. YK:n turvallisuusneuvosto päätti lähettää maahan joukkoja palauttamaan järjestystä, mutta niiden ei sallittu puuttua maan sisäisiin asioihin.[7] Lumumba pyysi Neuvostoliiton joukkoja Kasaihin, mikä suututti Yhdysvallat, joka alkoi tukea Kasa-Vubua ja armeijan komentajaa Joseph-Désiré Mobutua.[12] 5. syyskuuta Kasa-Vubu ilmoitti radiossa Lumumban erosta, johon Lumumba vastasi ilmoittamalla presidentin pidätyksestä.[13] Viikon kuluttua Lumumban aiemmin johtajaksi nimittämä Mobutu asetti hänet kotiarestiin ja kaappasi vallan CIA:n tuella. Lumumba teloitettiin myöhemmin.[14][12]

YK aloitti seuraavana vuonna Katangan suurelta osin valkoisten palkkasoturien riisumisen aseista ja maakunnan liittämisen takaisin Kongoon. YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld, joka oli ollut aktiivinen Kongon kysymyksen ratkaisemisessa, sai samana vuonna surmansa lento-onnettomuudessa Kongossa. Kongolaiset joukot liittivät Kasain maahan nelikuukautisen sotilasoperaation jälkeen. Katanga saatiin YK-joukkojen haltuun tammikuuhun 1963 mennessä.[15]

Alkuvuodesta 1964 puhkesi Simba-kapina Itä- ja Kivun maakunnissa, jonk vuoksi Moise Tšombe nimitettiin pääministeriksi. Kapinalliset ottivat 1600 länsimaalaista panttivankia. Kongo pyysi myös Yhdysvaltain ja Belgian apua, jotka vapauttivat eurooppalaiset panttivangit.[16]

25. marraskuuta 1965 armeijan komentaja Joseph-Désiré Mobutu, joka tunnettiin paremmin myöhemmällä nimellään Mobutu Sese Seko, kaappasi vallan länsimaiden tuella ja perusti yksipuoluejärjestelmän. Entinen pääministeri Tšombe joutui syytetyksi ja pakeni maasta. Länsimaat pitivät Mobutua takeena kommunismia vastaan. Hänen hallintoaan on syytetty ihmisoikeuksien rikkomisesta, sorrosta, henkilökultista ja rehottavasta korruptiosta, jopa niin paljon, että hallinnolle on annettu pilkkanimi "kleptokratia".

Mobutu hankki itselleen suuren omaisuuden kavaltamalla valtion omaisuutta ja vaatimalla lahjuksia: miljardeja dollareita talletettiin ulkomaisille pankkitileille.[17]

Mobutun kauden jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton luhistuminen ja kylmän sodan päättyminen pakotti Mobutun muuttamaan politiikkaansa demokraattiseen suuntaan. Vuodesta 1990 alkaen maa siirtyi monipuoluevaltaan, ja perustettiin kansalliskokous, joka nimitti pääministerin oppositiosta ja alkoi järjestellä parlamenttivaaleja.[18]

Ruandasta Ruandan isänmaallisen rintaman voittoa paenneet pakolaiset, lähinnä Ruandan kansanmurhan jälkeisiä tutsien kostotoimia pelänneet hutut, saattoivat Kongon itäosan sekasorron valtaan. Siellä jo 1960-luvulla ilman menestystä kapinoinut Laurent Kabila, jota Che Guevara oli käynyt tukemassa 1960-luvulla, käytti tilaisuuden hyväkseen ja johti "Demokraattisten voimien liiton Kongon vapauttamiseksi" (AFDL) ensimmäisessä Kongon sodassa (1996–1997) Mobutua vastaan ja onnistui syöksemään hänet vallasta vuonna 1997.[19] AFDL:n joukkojen pääosa oli tutseja. Sitä tukivat Suurten järvien alueen valtioiden johtajat, lähinnä Ruandan Paul Kagame ja Ugandan Yoweri Museveni. AFDL eteni Kongojokea alas kohdaten vain vähäistä vastarintaa Kinhasan armeijan joukkojen vaihtaessa puolta. Kabila sai uskottavuutta ollessaan Mobutun pitkäaikainen vastustaja ja Patrice Lumumban kannattaja. 16. toukokuuta 1997 monikansalliset joukot etenivät Lubumbashin lentokentälle neuvottelujen keskeytyessä ja Mobutu pakeni maasta. Samana päivänä Kabila julistautui presidentiksi.[7]

Kabilaa alettiin kuitenkin pian syyttää edeltäjänsä kaltaisesta itsevaltaisuudesta ja korruptiosta.[20] Hän kääntyi ruandalaisia tukijoitaan vastaan näiden kieltäydyttyä vetäytymästä maan rikkaista itämaakunnista. Heinäkuussa 1998 Kabila vaati Ugandan ja Ruandan joukkojen poistumista maasta.[21]

Tämän jälkeen Ugandan ja Ruandan tukemat kapinalliset aloittivat sotatoimet, kun taas Zimbabwe, Angola, Namibia, Tšad ja Sudan tukivat Kabilan hallintoa.[22] Maassa oli vuosien ajan zimbabwelaisia joukkoja, enimmillään 11 000 miestä, joiden varustaminen ja ylläpito tulivat Zimbabwelle kalliiksi.[23] Tämä pidettiin yhtenä syynä maan myöhempään talousromahdukseen.


Joseph Kabila 2003

Tulitauosta sovittiin 1999, mutta sotatoimet jatkuivat senkin jälkeen. Laurent Kabila salamurhattiin 16. tammikuuta 2001 Zimbabwessa, minkä jälkeen parlamentti valitsi yksimielisesti hänen poikansa Joseph Kabilan presidentiksi. Rauhansopimus solmittiin uuden presidentin johdolla 2002 Etelä-Afrikassa ja maahan perustettiin siirtymäajan hallitus, joka laati uuden perustuslain.[7]

Kongon sota on yksi eniten kuolonuhreja vaatineista sodista[24]. Sodassa kuoli 3–4 miljoonaa ihmistä, joista noin puolet lapsia.[25] Erityisesti Kongon itäosissa käytyyn sotaan osallistui yhdeksän Afrikan valtiota ja se vaikutti suoraan 50 miljoonan kongolaisen elämään.[26] Huolimatta konfliktin laajuudesta ja sen uhrien lukumäärästä, Kongon sota on suurelta osin jäänyt vähälle huomiolle lähialueiden ulkopuolella.[27]

Maassa järjestettiin 30. heinäkuuta 2006 ensimmäiset monipuoluevaalit 46 vuoteen. Kansainvälisesti valvottuja vaaleja varten lahjoitettiin 460 miljoonaa dollaria ja niitä valvoivat YK:n MONUC-rauhanturvaajat. Kabila sai ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä ja voitti toisella kierroksella Jean-Pierre Bemban ja vannoi virkavalansa 6. joulukuuta 2006. Rauhansopimuksen mukaisesti eri osapuolten yksityisarmeijat piti liittää maan armeijaan, mutta sekä Bemba että Azarias Ruberwa kieltäytyivät tästä. Bemban joukot ja maan armeija taistelivat Kinshasassa 22.–23. maaliskuussa 2007 noin 600 surmanneissa levottomuuksissa ennen Bemban tappiota.[28][29]

Itä-Kongossa Pohjois-Kivussa toimiva Laurent Nkundan johtama hutuja vastaan taisteleva tutsikapinallisten ryhmittymä aiheutti laajoja levottomuuksia lokakuusta 2008 lähtien ja ajoi 250 000 paikallista pakolaisiksi. Nkundan joukot etenivät lähellä Gomaa ja hänen raportoitiin saavan apua Ruandan hallitukselta. Tammikuussa 2009 Ruandan joukot kuitenkin pidättivät Nkundan.[30]

Raiskaukset ja julma seksuaalinen väkivalta ovat olleet tunnusomaisia Itä-Kongon konfliktille. Eri ryhmittymät on voitu jopa tunnistaa niille ominaisten julmuuksien mukaan.[31][32]

Marraskuussa 2011 järjestettiin parlamentin- ja presidentinvaalit, joissa oli 10 ehdokasta. Joseph Kabilan tärkein vastaehdokas oli Etienne Tshisekendi.[33]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongon demokraattisen tasavallan kartta
Heinäkuinen Kongon demokraattinen tasavalta satelliittikuvassa

Kongon demokraattinen tasavalta sijaitsee päiväntasaajalla ja sen pinta-ala on 2 345 410 neliökilometriä, josta 3,3 prosenttia on vettä. Maa sijaitsee pääosin Afrikan sydämessä Kongo-joen altaassa ja se on sademetsävaltio.

Kongon demokraattisen tasavallan pääkaupunki on Kinshasa.

Kongon demokraattisella tasavallalla on rantaviivaa vain 37 kilometriä[1], vaikka se sijaitsee Atlantin valtameren rannikolla. Valtion itärajan muodostaa Itä-Afrikan hautavajoaman läntinen haara vuoristoineen ja järvineen (Afrikan suuret järvet). Valtion läpi virtaava Kongo-joki on koko Afrikan toiseksi pisin joki ja Amazonin jälkeen vesimäärältään maailman suurin.

Maan keskiosan laaja länteen viettävä ylänkö kuuluu trooppiseen sademetsävyöhykkeeseen. Sen länsipuolella on vuoristoylänköjä. Etelässä ja lounaassa tasangot yhdistyvät ruohosavanneiksi. Pohjoisessa tiheät ruohikot ulottuvat Kongojoen toiselle puolelle. Maan korkeimmat vuoret sijaitsevat sen itäkolkassa. Kongojoen altaan ilmasto on kuuma ja kostea, eteläisillä ruohotasangoilla on kuumaa ja kuivaa. Koko maan keskimääräinen sademäärä on 1070 mm.[34]

Kongossa on seitsemän kansallispuistoa, joista viisi on Unescon maailmanperintökohteita: Garamban kansallispuisto, Kahuzi-Biegan kansallispuisto, Okapin eläintensuojelualue, Salongan kansallispuisto ja Virungan kansallispuisto. Viimeiset luonnonvaraiset zairenleveähuulisarvikuonot elävät Garamban kansallispuistossa. Virunga ja Kahuzi-Biega tunnetaan gorilloistaan, Okapissa on okapien lisäksi metsänorsuja. Salongan kansallispuisto on koko Afrikan suurin trooppisen sademetsän suojelualue.[35]

Maakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

25 maakuntaa ja pääkaupunki Kinshasa

Vuonna 2005 esitetyn perustuslain mukaan Kongo on jaettu 26 maakuntaan. Vanhan perustuslain mukaan maakuntia oli kymmenen ja niiden lisäksi Kinshasan kaupungilla oli erityisasema. Uuden jaon piti tulla voimaan vuonna 2009.[1]

Maakunta Pääkaupunki Hallinnon kieli
1. Kinshasa Kinshasa ranska, lingala
2. Keski-Kongo Matadi kituba
3. Kwango Kenge kituba
4. Kwilu Kikwit kituba
5. Mai-Ndombe Inongo kituba
6. Kasai Luebo luluanluba
7. Lulua Kananga luluanluba
8. Itä-Kasai Mbuji-Mayi luluanluba
9. Lomami Kabinda luluanluba
10. Sankuru Lodja luluanluba
11. Maniema Kindu swahili
12. Etelä-Kivu Bukavu swahili
13. Pohjois-Kivu Goma swahili
14. Ituri Bunia swahili
15. Ylä-Uele Isiro lingala
16. Tshopo Kisangani swahili
17. Ala-Uele Buta lingala
18. Pohjois-Ubangi Gbadolite lingala
19. Mongala Lisala lingala
20. Etelä-Ubangi Gemena lingala
21. Equateur Mbandaka lingala
22. Tshuapa Boende lingala
23. Tanganyika Kalemie swahili
24. Ylä-Lomami Kamina luluanluba
25. Lualaba Kolwezi swahili
26. Ylä-Katanga Lubumbashi swahili
Suurimmat kaupungit[36]
Sija Kaupunki Asukkaita (2007)
1 Kinshasa 8 418 819
2 Lubumbashi 1 485 288
3 Kolwezi 977 292
4 Mbuji-Mayi 919 166
5 Kisangani 555 753
6 Kananga 477 017
7 Likasi 453 655
8 Boma 359 927
9 Tshikapa 284 888
10 Bukavu 227 908

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etniset ryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongossa asuu yli 200 eri etnistä ryhmää, joista suurin osa kuuluu bantuihin. Neljä suurinta ryhmää, joista kolme on bantuja (mongot, lubat ja kongot) sekä hamilaiset zandet muodostavat yhdessä 45 % väestöstä.[1] Mahdollisesti 1990-luvulla julkaistu tarkempi jakauma oli lubat 18 %, kongot 16 %, mongot 13 %, ruandat 10 %, zandet 6 %, bangit ja ngalet 6 %, ja muita 30 %,.[37]

Kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongon demokraattisen tasavallan kielikartta

Kongossa puhutaan yli 200 eri kieltä.[38] Väestön moninaisuuden johdosta Kongossa käytetään useampia välikieliä etnisten ryhmien väliseen viestintään. Maan virallinen kieli on ranska, jota käytetään hallinnossa ja radion asiaohjelmissa. Suosituin eri etnisten ryhmien välillä käytetty kieli on lingala, jota käytetään myös yleisimmin viihteen ja populaarimusiikin kielenä.[39]

Virallisen kielen, ranskan, lisäksi Kongolla on neljä kansallista kieltä: kongo, lingala, luluanluba ja swahili.[34] Alueellisesti kielet jakautuvat siten, että kongoa puhutaan maan lounaisosassa, lingalaa pohjoisosassa, luluanlubaa keskiosassa ja swahilia idässä ja etelässä. Pääkaupungin Kinshasan kieli on lingala, mutta muitakin kansallisia kieliä puhutaan siellä siirtolaisuuden seurauksena.[40]

Kansanterveys, AIDS[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 1,3 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 450 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut 100 000–150 000 henkeä, mutta sitä sai alle kolmannes, ehkä vain viidesosa heistä, alle 30 000 henkeä. Lääkitystilanne oli parantunut vaikkakin hitaasti, vuonna 2005 lääkettä sai alle 5 % tarvitsijoista.[41]

Kongon demokraattinen tasavalta on maailman pahimpia tsetsekärpäsen levittämän unitaudin esiintymisalueita, 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä 70 % maailman unitautitapauksista havaittiin siellä, vuosina 2008 ja 2009 se oli toinen kahdesta maasta, joissa oli yli tuhat uutta tapausta.[42]

YK:n yhdestätoista vuosituhattavoitteesta pidetään kolmen saavuttamista mahdollisena: tasa-arvoon, ympäristöön ja AIDSiin liittyviä tavoitteita.[43]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 hyväksytyn perustuslain mukaan Kongoa hallitsee valtionpäämiehenä presidentti. Hallituksen johdossa on pääministeri.[1]

Vuoden 2006 presidentinvaalien toiselle kierrokselle selvisivät silloinen istuva presidentti Joseph Kabila (44,8 % äänistä) ja istuva varapresidentti Jean-Pierre Bemba (20,0 %). Toisen kierroksen vaalin voitti Joseph Kabila 58,1 prosentilla äänistä.[44] Eniten ääniä Kabila sai maan swahilinkielisestä itäosasta, josta hän on kotoisin. Jean-Pierre Bemba oli suositumpi maan länsiosassa.[45] Tulosten julistamisen jälkeen Bemba esitti epäilyksiä vaalivilpistä, ja hänen kannattajansa mellakoivat pohjoisen suurissa kaupungeissa. Vaalitarkkailijat totesivat kuitenkin vaalien sujuneen pääosin rauhallisesti ja oikeudenmukaisesti.[46]

Lainsäädäntövaltaa käyttää kaksikamarinen eduskunta; sen senaatin 108 jäsentä valitaan maakunnista ja alahuoneen 500 jäsenestä 61 valitaan enemmistövaaleilla yhden jäsenen vaalipiireistä ja 439 monen kansanedustajan vaalipiireistä suhteellisella vaalitavalla. Seuraavat vaalit pidetään vuonna 2011: parlamentin alahuoneen vaalit heinäkuussa ja presidentinvaalit lokakuussa. Senaatti valitaan seuraavan kerran vuonna 2012.[1]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volframikaivos Kailossa

Kongo on harvaan asuttu maa jossa on runsaat malmivarat. Silti sen bruttokansantuote henkeä kohti on maailman pienimpiä. Köyhyyden syinä on pidetty vuosia jatkunutta huonoa hallintoa, korruptiota ja sotia.[34]

Kongon tärkeimpiä luonnonvaroja ovat monet kaivannaiset kuten öljy ja kivihiili, timantit sekä koboltti, kupari, niobium, tantaali, hopea, sinkki, mangaani, tina ja uraani. Maassa on myös vesivoimaa ja puutavaraa.[1]

Maatalouden merkitys maan talouselämälle on suuri. Suurin osa sen tuotteista menee kotimaiseen kulutukseen. Ruokakasveista merkittävimpiä ovat kassava, maissi, palkokasvit ja maapähkinät. Myyntiin kasvatetaan kahvia, kumia, palmuöljyä, puuvillaa, kaakaota, sokeria ja teetä.[34]

YK:n kehitysohjelma UNDP:n laskemalla Inhimillisen kehityksen indeksiksillä (Human Development Index, HDI) mitattuna. Kongo oli vuonna 2007 sijalla 176 yhteensä 185 arvioidusta maasta.[47]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongossa on 26 lentokenttää, joiden kiitotiellä on kestopäällyste, ja 168 muuta lentopaikkaa. Rautateitä on noin neljätuhatta kilometriä. Laajasta tieverkosta vajaa kolmetuhatta kilometriä on päällystetty.[1]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mobutu Sese Sekon aikana virallinen ideologia oli arvostaa afrikkalaisuutta ja välttää länsimaisia vaikutteita. Ihonvaalennus, hiusten suoristus, länsimainen musiikki ja kristilliseen traditioon pohjautuvat nimet kiellettiin. Ihmisiä opastettiin käyttämään puvun ja solmion sijaan abacostia, kauluksetonta asua, joka muistutti läheisesti Mao-pukua.[48]

Kongolaisten kulttuuriin kuuluu pukeutua siististi. Kuubasta tuotu rumba-musiikki on suosittua.[49]

Varhaisinta kongolaista kirjallisuutta olivat lähetyssaarnaajien kustantamat pienet kertomukset maaseudun elämästä, joita usein julkaistiin paikallisilla kielillä. Vuonna 1945 alkoi ilmestyä ranskankielinen kuukausijulkaisu La Voix du Congolais. Vuonna 1962 Kinshasan katoliseen yliopistoon perustettiin kongolaisen kirjallisuuden keskus, ja sen kouluttamina syntyi uusi sukupolvi kirjailijoita. 2000-luvun levottomina vuosina monet ovat kuitenkin paenneet ulkomaille.[50]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suosituin urheilulaji Kongon demokraattisessa tasavallassa on jalkapallo, jota harrastaa noin kaksi ja puoli miljoonaa maan asukasta[51]. Maan miesten edustusjoukkue on ollut FIFA-rankingissa parhaimmillaan sijalla 51 ja on voittanut Afrikan-mestaruuden vuosina 1968 ja 1974.[52] Joukkue on pelannut MM-kilpailuissa kerran, vuonna 1974.[52]

Kongon demokraattinen tasavalta on osallistunut olympialaisiin yhteensä kahdeksan kertaa vuoden 1968 kisoista lähtien, mutta yksikään maan edustaja ei ole voittanut olympiamitalia.[53]

Kongon demokraattisen tasavallan ehkä tunnetuin urheilija on pikajuoksija Gary Kikaya, joka toimi maansa lipunkantajana vuoden 2004 olympialaisissa[53] ja on menestynyt hyvin myös kansainvälisellä tasolla. Muita tunnettuja kinshasankongolaisia urheilijoita ovat muun muassa koripalloilija Dikembe Mutombo ja jalkapalloilija Lomana LuaLua.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kongon demokraattinen tasavalta.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n The World Factbook: Democratic Republic of the Congo CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. Democratic Republic of Congo profile BBC News Africa. BBC World News. Viitattu 13.05.2013.
  4. Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
  5. Brief history of the Bantu migration into South Africa South Africa Tours and Travel
  6. Lunda and Chokwe Kingdoms Angola - a country study. Federal Research Division Library of Congress 1989
  7. a b c d e f Timeline: Democratic Republic of Congo BBC news
  8. Belgian Congo Yale University Genoside Studies Program. Viitattu 7.10.2010.
  9. 50 years on, Congo still battered by violence 30.6.2010. Associated Press / Hurriyet. Viitattu 6.10.2010. (englanniksi)
  10. a b Marty Jezer: A Brief History of Colonialism in Congo 2001. Canadian Centres for Teaching Peace.
  11. History of the Republic of Great Kasai Africa Federation
  12. a b New Data on Murder of Lumumba Africa Within
  13. Ludo de Witte: The assassination of Lumumb, s. 20. Verso, 2002. ISBN 978-1859844106.
  14. Patrice Emery Lumumba Africa Within
  15. Congo: Battle for Katanga 1961. Time. Viitattu 6.10.2010. (englanniksi)
  16. Major Thomas P. Odom: Dragon Operations: Hostage Rescues in the Congo, 1964-1965 Combat Studies Institute. Viitattu 6.10.2010. (englanniksi)
  17. Mobutu takes the money and runs to a safe haven 1997. The Independent. Viitattu 6.10.2010. (englanniksi)
  18. Mobutu Sese Seko, 66, Longtime Dictator of Zaire 1997. NY Times.
  19. Central Africa: The Closest of Enemies Britannica
  20. Laurent Kabila (muistokirjoitus) 2001. Telegraph. Viitattu 7.10.2010. (englanniksi)
  21. Congo Civil War Global Security
  22. DR Congo war: Who is involved and why BBC news 2001
  23. Zimbabwe/DRC: Zimbabwean troops guards President Kabila in Congo (The Zimbabwean (UK/Zimbabwe), by Wilf Mbanga / Friday, 12 August 2005) Afrika.no.
  24. Helsingin sanomien ylläpitämä sivusto kertoo sodan olleen toisen maailmansodan jälkeen tuhoisin sota lähes 4 miljoonalla kuolonuhrilla. Ensimmäisessä maailmansodassa kuoli kuitenkin vielä enemmän (6400 kuolonuhrin päivävauhtia)
  25. Maailman sodat ja selkkaukset Helsingin sanomat. Viitattu 28. heinäkuuta 2007.
  26. Congo Civil War GlobalSecurity.org. Viitattu 10.9. 2007. (englanniksi)
  27. Virgil Hawkins: Stealth Conflicts: Africa’s World War in the DRC and International Consciousness The Journal of Humanitarian Assistance. Viitattu 10.9. 2007. (englanniksi)
  28. Guard of Congo's rebel leaders refuse to stand down IHT. Viitattu 16.12.2008.
  29. Congo ex-rebel Bemba in Portugal for medical care Reuters Alertnet. Viitattu 16.12.2008.
  30. Rwanda arrests Congo rebel leader 23.1.2009. BBC. Viitattu 6.10.2010. (englanniksi)
  31. Congo's Wounds of War: More Vicious than Rape, MSNBC/Newsweek
  32. P6_TA(2008)0022, Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. tammikuuta 2008 tilanteesta Kongon demokraattisessa tasavallassa ja raiskauksesta sotarikoksena, 17. tammikuuta 2008 - Strasbourg [1]
  33. Kongo äänesti Joseph Kabilasta HS
  34. a b c d Background Note: Democratic Republic of the Congo US Department of State
  35. Salonga National Park Unesco
  36. World Gazetteer
  37. Jan Lahmeyer Congo (Kinshasa): Ethnic composition, language, religion 1999/2004 "Populstat"
  38. Lewis, M. Paul (ed.): Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.9.2010). (englanniksi)
  39. Democratic Republic of the Congo Countries and Their Cultures.
  40. Congo-Kinshasa: By the Rivers of Kinshasa Town All Africa 14.6.2010
  41. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Congo 2008 WHO. Viitattu 7.10.2010. (englanniksi)
  42. African trypanosomiasis (sleeping sickness) WHO. Viitattu 18.10.2010. (englanniksi)
  43. Quick Facts Congo MDG Monitor
  44. DRC: Second round presidential results 2006 EISA
  45. DRC: Frontrunners need alliances for 2nd round of presidential polls IRINNEWS 22.8.2006
  46. Joint Statement of Independent Electoral Commission EISA 2006
  47. Human Development Report 2009 UNDP. Viitattu 3.1.2010. (englanniksi)
  48. Mobutu Sese Seko, 66, Longtime Dictator of Zaire NY Times 1997
  49. 'Our forefathers were very, very neat - the neatest in the world' Congolese in Tottenham. Every race, colour, nation and religion on earth - part two. Guardian 2005
  50. DRC Congolese literature at a glance The University of Western Australia
  51. FIFA.com - Congo DR: country information FIFA. Viitattu 5. syyskuuta 2010. (englanniksi)
  52. a b FIFA.com - Congo DR: FIFA/Coca-Cola World Ranking FIFA. Viitattu 5. syyskuuta 2010. (englanniksi)
  53. a b Congo (Kinshasa) - Olympics at Sports-Reference.com Viitattu 5. syyskuuta 2010. (englanniksi)