Burkina Faso

Burkina Faso
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	Blaise Compaoré Tertius Zongo
Pääkaupunki	Ouagadougou (1 005 231 as.) 12.3572°N, 1.5352°W
Muita kaupunkeja	Bobo Dioulasso (386 678 as.), Koudougou (87 841 as.)
Pinta-ala  – josta sisävesiä	274 200 km² (sijalla 74) 400 km²
Väkiluku (2010)  – väestötiheys  – väestönkasvu	16 241 811 (sijalla 62) 46 / km² 3.095 % (2010)
Viralliset kielet	ranska
Valuutta	CFA-frangi (XOF)
BKT (2009)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 126 18 810 miljoonaa USD 1 200 USD
HDI (2010)	0,305 (sijalla 161)
Elinkeinorakenne	maatalous 30,1 %, palvelut 49,2 %, teollisuus 20,7 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+0 ei käytössä
Itsenäisyys Ranskasta	5. elokuuta 1960
Lyhenne Maatunnus	BF ajoneuvot: BF lentokoneet: XT
Kansainvälinen suuntanumero	+226
Motto	Unité, Progrès, Justice (Yhtenäisyys, edistys, oikeus)
Kansallislaulu	Une Seule Nuit

Burkina Faso (entinen Ylä-Volta) on sisämaavaltio Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Norsunluurannikko, Mali, Niger, Benin, Togo ja Ghana. "Burkina faso" tarkoittaa paikallisilla morén ja dioulan kielillä "vapaiden ihmisten maa". Burkina Faso sai nykyisen nimensä 4. elokuuta 1984, aiemmin valtiota kutsuttiin nimellä Ylä-Volta. Nykyisin maasta on käytössä myös nimi Burkina.

Burkina Fason kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä burkinalainen.

Historiaa

Suuri moskeija Bobo Dioulassossa.

Burkina Fason varhaista historiaa tunnetaan vain paloittain. Luoteisosassa on jäänteitä pysyvästä asutuksesta noin vuodelta 1000 eaa. Maan eteläosassa lobien alueella on vaikuttavia raunioita, joiden rakennusajasta ei ole tietoa.

Burkina Fasoa hallitsivat 1500-luvun alusta suurimmaksi osaksi mooset, joiden valtakunnan pääkaupunkina oli Ouagadougou. Mooset olivat tärkeä poliittinen voima ja puolustivat aluettaan ja perinteistä animistista uskoaan islamilaisilta fulaneilta. Ranskalaiset joukot kuitenkin kukistivat mossit vuonna 1895 ja tekivät alueesta Ranskan siirtomaan.

Burkina Fasoa hallittiin välillä osana Norsunluurannikkoa, mutta vuonna 1947 se erotettiin Ylä-Voltan siirtomaaksi. Ylä-Voltasta tuli autonominen tasavalta 11. joulukuuta 1958 ja se itsenäistyi 5. elokuuta 1960. Itsenäistymisen jälkeen presidentti Maurice Yaméogo ja hänen johtamansa "Voltalaisten demokraattinen liitto" (UDV) perustivat maahan yksipuoluejärjestelmän. Laajojen levottomuuksien jälkeen armeija kuitenkin kaatoi Yaméogon hallinnon 1966. Everstiluutnantti Sangoulé Lamizana nousi maan johtoon, ensin sotilashallinnon johtohahmona ja vuodesta 1970 presidenttinä. Lamizanan presidenttiyttä jatkettiin avoimissa vaaleissa 1978, mutta 25. marraskuuta 1980 eversti Saye Zerbon johtama sotilaskaappaus syrjäytti Lamizanan. Uudet vallankaappaukset toivat valtaan ensin Jean-Baptiste Ouédraogon 7. marraskuuta 1982 ja sitten kapteeni Thomas Sankaran 4. elokuuta 1983. Jännitteet rajanaapuri Malin kanssa purkautuivat joulupäivänä 1985 alkaneeseen viiden päivän rajasotaan ("Joulusota"), joka vaati noin 100 kuolonuhria.

Vasemmistolainen Sankara murhattiin 15. lokakuuta 1987 Blaise Compaorén järjestämässä uudessa sotilaskaappauksessa. Burkina Faso siirtyi 1990-luvun alussa monipuoluejärjestelmään ja vapaisiin vaaleihin, mutta Compaore ja hänen johtamansa "Demokratian ja edistyksen kongressi" (CDP) ovat säilyttäneet asemansa maan johdossa.

Vuoden 2011 helmi- maaliskuussa on Burkina Fasossa ollut levotonta. 22. helmikuuta pääkaupungissa oli levotonta opiskelijan kuoltua poliisin käsiin. Maaliskuun 15. sotilaat osoittivat mieltään pääkaupungissa maksamattomien asumistukien johdosta. Myös Bobo-Diulassossa ja Koudougoussa on ollut mielenosoituksia. Bobo-Diulassossa viljelijät osoittivat mieltään maataloustuotteiden alhaisia myyntihintoja vastaan ja jälkimmäisessä kaupungissa kauppiaat ovat protestoineet liikepaikkojen sulkemista vastaan. Mielenosoittajien silmätikkuna on ollut myös presidentin hankkima suuri henkilökohtainen varallisuus, kuten uusi lentokone.

Politiikka

Burkina Faso on parlamentaarinen demokratia, jossa presidentillä on laajat valtaoikeudet. Presidentti valitaan perustuslain mukaan joka viides vuosi. Ennen valtakausi oli seitsemän vuotta, mutta vuonna 2000 tehdyn perustuslakiuudistuksen myötä sitä lyhennettiin kahdella vuodella.Vuoden 2005 presidentinvaaleissa nykyinen presidentti Blaise Compaoré sai 80,3 prosenttia äänistä. Vuonna 2010 presidentti valittiin jälleen uudelle virkakaudelle.

Maan parlamentti koostuu kahdesta kamarista. Kansalliskokouksen 111 edustajaa valitaan suoralla kansanvaalilla viiden vuoden kaudeksi, neuvoa-antavan edustuskamarin 178 edustajaa ovat nimitettyjä. Toukokuussa 2002 pidetyissä parlamenttivaaleissa äänestysprosentti oli 64,1 %. Suurimmat puolueet olivat CDP (hallitseva) 49,5 %, 57 paikkaa, ADF-RDA (liberaali) 12,7 %, 17 paikkaa ja PDP (sosiaalidemokraattinen) 7,5 %, 10 paikkaa. Lisäksi kymmenen pienpuoluetta sai kukin joitakin paikkoja parlamentissa. Toukokuun 2007 parlamenttivaalit päättyivät hallitsevan puolueen voittoon.

BurkinaFasosta on raportoitu hallituksen organisoimasta väkivallasta tiedotusvälineiden edustajia ja oppositiopoliitikkoja kohtaan, joten maata ei voi pitää täysin vapaana.

Hallinnollinen jako

Burkina Faso jakaantuu 13 alueeseen, jotka jakautuvat 45 provinssiin ja provinssit edelleen 301 departementtiin.

Burkina Fason alueet

Boucle du Mouhoun | Cascades | Centre | Centre-Est | Centre-Nord | Centre-Ouest | Centre-Sud | Est | Hauts-Bassins | Nord | Plateau-Central | Sahel | Sud-Ouest

Burkina Fason provinssit

Balé | Bam | Banwa | Bazèga | Bougouriba | Boulgou | Boulkiemdé | Comoé | Ganzourgou | Gnagna | Gourma | Houet | Ioba | Kadiogo | Kénédougou | Komondjari | Kompienga | Kossi | Koulpélogo | Kouritenga | Kourwéogo | Léraba | Loroum | Mouhoun | Nahouri | Namentenga | Nayala | Noumbiel | Oubritenga | Oudalan | Passoré | Poni | Sanguié | Sanmatenga | Séno | Sissili | Soum | Sourou | Tapoa | Tuy | Yagha | Yatenga | Ziro | Zondoma | Zoundwéogo

Maantiede

Burkina Fason kartta

Pääartikkeli: Burkina Fason maantiede

Burkina Faso on tasainen sisämaavaltio, jonka suurin osa on 200-400 metrin korkeudella merenpinnasta. Lännessä on hiukan vuoristoisempaa, maan korkein kohta on Mont Tema, 749 metriä. Suurin osa maasta kuuluu Volta-joen ja sen kolmen haaran valuma-alueeseen: Mouhoun (Musta-Volta) 1 160 km, Nakambe (Valkoinen-Volta), Nazinon (Punainen-Volta).

Burkina Fason pohjoisosa kuuluu kuivaan Sahelin vyöhykkeeseen, ja siellä sataa 150-600 mm vuodessa. Kasvillisuus kuolee kuivalla kaudella lähes kokonaan, ja luontaisesti syttyneet ja ihmisen sytyttämät ruohikkopalot viimeistelevät tuhon. Sadekaudella maisema muuttuu dramaattisesti, kun savanniruohot rehahtavat kymmeniä senttejä pitkiksi muutamassa kuukaudessa. Eteläosissa sataa tyypillisesti 900-1300 mm vuodessa; sateet vaihtelevat vuodesta toiseen suuresti. Kasvillisuus on metsää ja tiheää pensaikkoa.

Sää on lämmintä koko vuoden, ja touko-lokakuussa kosteus tekee hiostavuudesta epämukavinta. Marraskuusta maaliskuuhun harmattan tuo kuivempaa ilmaa, mutta myös pölymyrskyjä esiintyy harmattanin vallitessa.

Talous

Burkinalainen kauppias.

Burkina Faso on yksi maailman köyhimmistä maista. Noin 80% asukkaista tulee toimeen omavaraisviljelyllä. Kuivuus, hedelmätön maaperä, infrastruktuurin puutteet ja heikko lukutaitoisuus sekä talouden riippuvaisuus ulkoisten tekijöiden heilahteluista ovat pitkäaikaisia ongelmia.

Monet burkinalaiset käyvät naapurimaissa töissä ja lähettävät rahaa kotiin. Naapurimaiden talousongelmat vaikuttavat siksi suoraan monen burkinalaisen perheen toimeentuloon.

Burkina Fasossa on vain vähän luonnonrikkauksia ja heikosti teollisuutta. Yksi tärkeimmistä vientituotteista on puuvilla, jota muiden lähiseudun maiden kanssa viedään yhteistyössä länsimaihin.

Väestöstä 27,2 % eli köyhyydessä eli alle yhdellä dollarilla päivässä vuosina 1990–2005. Aikuisista vain 23 % osasi lukea vuonna 2005. Bruttokansantulo asukasta kohti oli 400 dollaria.

Väestö

Heinäkuussa 2007 Burkina Fasossa arvioitiin elävän 14 326 203 henkeä.

Noin 94 % burkinafasolaisista kuuluu nigeriläis-kongolaisia kieliä puhuviin kansoihin. Gurilaisen ryhmän kieliä puhuvat mosit ja heidän sukukansansa dagarit, biriforit, nankanset ja kusasit asuvat maan keskiosassa Valkoisen Voltan alueella. He muodostavat yhteensä noin puolet väestöstä. Lobit asuvat maan lounaisosassa ja bobot Malin rajaseudulla Bobo-Dioulasson koillispuolella. Grusit sukukansoineen elävät Ghanan rajaseuduilla, gurmat kaakossa Beninin rajalla, senufot lännessä sekä Kankalaban tasangolla, dogonit Bandiagaran vuoristoseudulla. Mandelaisen ryhmän kieliä puhuvat samot, soninket ja djulat asuvat maan luoteisosassa erillisinä ryhminä gurilaisten kansojen joukossa, bisat Valkoisen Voltan varrella lähellä Ghanan rajaa. Atlanttiseen kieliryhmään kuuluvat maan luoteisosassa asuvat fulbet.

Burkina Fason väestöpyramidi.

Maan pohjoisosan puoliautiomaata asuttavat paimentolaisuutta harjoittavat tuaregit ja heidän länsipuolellaan songhait. Kaupungeissa on hausoja, libanonilaisia ja ranskalaisia.

Noin puolet väestöstä on uskonnoltaan muslimeja, 10 % kristittyjä ja loput animisteja.

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 1,6% aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 130 000 henkeä. Antiretroviraalilääkitystä olisi tarvinnut noin 48 000 henkeä, mutta sitä sai noin 35 % heistä, noin 17 000 henkeä. Lääkitystilanne oli parantunut huomattavasti, vuonna 2004 lääkettä sai seitsemän prosenttia tarvitsijoista.

Aivokalvontulehdus on surmannut satoja ihmisiä mm. vuosina 1996, 2001 ja 2006.

Kulttuuri

Musiikki ja kirjallisuus

Burkina Fason jokaisella etnisellä ryhmällä on omat musiikkiperinteensä. Maan kansallislaulu on Thomas Sankaran Une Seule Nuit.

Ouagadougoussa sijaitsee kansallinen musiikkimuseo, jossa säilytetään muun muassa useita uniikkeja burkinafasolaiselle musiikkikulttuurille ominaisia soittimia.

Niin suuri osa väestöstä on pitkään ollut lukutaidottomia, että suullinen perinne on ollut keskeisessä osassa tarinoiden siirtämisessä sukupolvelta toiselle. Monilla etnisillä ryhmillä on ollut erityisiä tarinankertojia, toisissa ryhmissä perustarinat opetetaan nuorille aikuistumisen yhteydessä. Varsinaista kirjallista perinnettä edustavat Augustin Sondé Coulibally, Jean Baptiste Somé ja Monique Ilboudo.

Elokuva

Burkina Fason pääkaupunki, Ouagadougou, on ollut merkittävä afrikkalaisen elokuvateollisuuden kannalta. Siellä myös järjestetään vuosittain afrikkalaiset elokuvafestivaalit. Tunnetuimpiin burkinafasolaisiin elokuvaohjaajiin kuuluu muiden muassa Idrissa Ouédraogo.

Urheilu

Burkina Fason ehkä suosituin urheilulaji on jalkapallo, jota harrastaa maassa arviolta 600 000 ihmistä. Maan miesten edustusjoukkue ei ole selviytynyt maailmanmestaruuskilpailuihin kertaakaan, mutta oli vuoden 1998 Afrikan-mestaruuskilpailuissa neljäs. Burkina Faso on osallistunut olympialaisiin yhteensä seitsemän kertaa vuoden 1972 kisoista lähtien, mutta ei ole voittanut yhtäkään mitalia.

Jalkapallon lisäksi myös yleisurheilu on saanut suosiota Burkina Fasossa. Maan edustajat eivät ole saaneet suurta menestystä MM- tai olympiakisoissa, mutta se on saanut muutamia mitaleita Afrikan-mestaruuskilpailuista. Kansainvälisellä tasolla menestynyt, nykyisin Belgiaa edustava pikajuoksija Élodie Ouédraogo on syntyperältään burkinalainen.

Juhlapäivät

Päivämäärä	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuodenpäivä
3. tammikuuta	Vuoden 1966 vallankaappauksen vuosipäivä
8. maaliskuuta	Naistenpäivä
vaihtelee, keväällä	Pääsiäismaanantai
1. toukokuuta	Vappu
toukokuussa	Helatorstai
4. elokuuta	Vallankumouksen päivä
5. elokuuta	Itsenäisyyspäivä
15. elokuuta	Neitsyt Marian taivaaseenastuminen
15. lokakuuta	Vuoden 1987 vallankaappauksen vuosipäivä
1. marraskuuta	Pyhäinpäivä
11. joulukuuta	Tasavallan julistuksen päivä		Ylä-Voltasta tuli autonominen tasavalta Ranskan yhteisössä
25. joulukuuta	Joulu
Vaihtelee	Eid ul-Fitr	Aid el Sagheer	Ramadanin loppu
Vaihtelee	Eid ul-Adha	Aid el Kebir	Uhrauksen juhla

Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Burkina Faso Wikitravelissa (englanniksi)
• Tietoa mm. alueista ja provinsseista. (ranskaksi)

Afrikan valtiot