Kansainvälinen naistenpäivä

Hopea-akaasian oksa on monissa maissa naistenpäivän tunnus.

Kansainvälistä naistenpäivää on vietetty 8. maaliskuuta 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Vuonna 1975, jota vietettiin kansainvälisenä naisten vuotena, Yhdistyneet kansakunnat vahvisti päivän vieton, ja se sai samalla nimen ”Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä”.

Historia

Kööpenhaminan nuorisotalo 2 eli Nørrebron nuorisotalo.

Amerikan sosialistipuolueen julistuksen mukaisesti ensimmäinen Yhdysvaltain kansallinen naistenpäivä pidettiin 28. helmikuuta 1909. Päivää vietettiin helmikuun viimeisenä sunnuntaina vuoteen 1913 asti.

Ranskan kommunistisissa piireissä levinneen tarinan mukaan kansainvälinen naistenpäivä olisi perustunut vuonna 1857 New Yorkissa tapahtuneeseen naisten tekstiilitehtaassa toteuttamaan lakkoon. Liliana Kandelin ja Françoise Picqin mukaan lakon liittyminen naistenpäivään olisi kuitenkin keksitty 1955, jotta päivän yhteys maailman kommunistiseen liikkeeseen ja Neuvostoliittoon voitiin irrottaa ja näin parantaa naisten tasa-arvoa Länsi-Euroopassa ilman siihen siellä liittyviä aatteellisia ennakkoluuloja.

Sosialistisen internationaalin naisten toisessa, Kööpenhaminassa 26.–27. elokuuta 1910 Nørrebron työväentalossa pidetyssä konferenssissa saksalaisen kommunistin Clara Zetkinin ehdotuksesta yli sata naista 17 maasta yksimielisesti hyväksyi kansainvälisen naistenpäivän. Konferenssi ei määritellyt tarkkaa päivämäärää. Kokouksessa olivat keskeisellä sijalla saksalainen Clara Zetkin, venäläinen Aleksandra Kollontai ja italianukrainalainen Anželika Balabanova. Kokoukseen osallistuneesta tanskalaisesta Nina Bangista tuli maailman ensimmäinen naisministeri Tanskan ensimmäiseen sosialidemokraattiseen hallitukseen 1924. Kokouksessa oli läsnä viisi suomalaisnaista, jotka olivat Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäisen eduskunnan jäseniä. Virallinen suomalaisedustaja oli Ida Aalle-Teljo. Neljä muuta olivat Hilda Herrala, Aura Kiiskinen, Hilja Pärssinen ja Miina Sillanpää.

Kansainvälisenä Yhdysvaltain ja Euroopan välillä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran Itävallassa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä miljoonan naisen voimin 19. maaliskuuta 1911 edellisen vuoden päätöksen perusteella.

Kansainvälinen naistenpäivä tuli Venäjälle vuonna 1913 helmikuun viimeisenä sunnuntaina, ensimmäistä maailmansotaa edeltäneeseen rauhanliikkeeseen liittyen. Vuonna 1914 päivää vietettiin 8. maaliskuuta. Siitä tuli vuonna 1966 kansallinen vapaapäivä Neuvostoliitossa.

8. maaliskuuta 1917 alkoivat tekstiiliteollisuuden naiset Pietarissa lakkoilla elintarviketilanteen vuoksi ja lakkoilun laajetessa joutui Venäjän keisari Nikolai II luovuttamaan kruununsa veljelleen, joka kieltäytyi siitä ja Venäjä siirtyi väliaikaisen hallituksen aikakauteen.

Sosialistisissa maissa kansainvälinen naistenpäivä oli kansallinen vapaapäivä, työpaikoilla miehet muistivat naisia ruusuilla ja järjestämällä erilaista ohjelmaa. Vastaava ”miestenpäivän” juhla järjestettiin Puna-armeijan päivänä 23. helmikuuta

Venäjällä naistenpäivä on yleinen vapaapäivä. Naistenpäivää edeltävänä päivänä työpaikan miehet tuovat naistyötovereilleen kukkia ja onnittelevat. Myös perhe- ja ystäväpiireissä sitä juhlitaan esimerkiksi ravintoloissa ja yökerhoilla.

Katso myös

• Kansainvälinen miestenpäivä

Aiheesta muualla

• International Women's Day 2010. (englanniksi)
• International Women's Day 2009 (YK). (englanniksi) (ranskaksi) (espanjaksi) (venäjäksi) (arabiaksi)
• Internationalwomensday.com. (englanniksi)
• Naistenpäivän historiaa. (englanniksi)
• Yksityiskohtaisempi historia. (englanniksi)
• Suomen UN Women.
• Jenni Jeskanen: Suomessa naistenpäivän merkitys hälvenee venäläisillä. Yle Pohjois-Karjala 8.3.2010.
• Naistenpäivän juuret ovat ruusujen sijaan tasa-arvotaistelussa. Yle Elävä arkisto.
• Venäjällä naisten nimikkopäivä on kukkia ja kuplajuomaa. Yle Elävä arkisto.
• Venäjällä naistenpäivä on yksi vuoden kohokohdista - näin sitä juhlitaan MTV3 Matkailu 8.3.2012