Anželika Balabanova

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Anželika Isaakovna Balabanova (ven. Анжелика Исааковна Балабанова) (1878 Tšernihiv, Venäjä - 25. marraskuuta 1965 Rooma, Italialähde?) oli ukrainalaissyntyinen sosialisti, joka osallistui toiseen internationaaliin.

Hän oli opiskellut Brysselin vapaassa yliopistossa, jossa hän tutustui sosialismiin. Balabanova asettui Roomaan ja alkoi organisoida tekstiiliteollisuuden työntekijöitä. Hän liittyi Italian sosialistipuolueseen (PSI) vuonna 1900. Balabanova oli päättämässä Kansainvälinen naistenpäivän vietosta Sosialistisen internationaalin naisten toisessa konferenssissa Kööpenhaminassa[1] 26. elokuuta - 27. elokuuta 1910.

Balabanova toimi läheisessä yhteistyössä puoluejohtajien Antonio Labriolan, Giacinto Menotti Serratin, Benito Mussolinin ja Filippo Turatin kanssa. Balabanova siirtyi enemmän vasemmalle ensimmäisen maailmansodan aikana ja hänestä tuli sodanvastaisen Zimmerwaldin liikkeen aktivisti. Sodan aikana hän vietti suurimman osan ajastaan puolueettomassa Ruotsissa. Balabanova toimi vasemmistososialistien liikkeessä ja hänestä tuli läheinen ystävä ruotsalaisten kommunistijohtajien Ture Nermanin, Fredrik Strömin, Zeth Höglundin ja Kata Dalstörmin kanssa.

Balabanova liittyi Venäjän kommunistipuolueseen vuonna 1917 ja toimi Kominternin sihteerinä vuosina 1919-1920, työskenteli mm. Vladimir Leninin, Lev Trotskin, Grigori Zinovjevin ja Emma Goldman in kanssa. Hän kuitenkin riitautui kommunistien kanssa ja poistui Neuvostoliitosta vuonna 1922.

Hän palasi Italiaan, missä hän johti marxilaista Maximialistien ryhmää. Fasismin nousu pakotti hänet siirtymään Sveitsiin, Pariisiin ja New Yorkiin. Hän palasi Italiaan toisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1947, Balabanova liittoutui Giuseppe Saragatin kanssa, tämän hyväksyttyä liiton PSI:n ja Italian kommunistinen puolueeen kanssa. Balabanova liittyi Sosialisti työläisten puolueeseen, josta myöhemmin tuli Italian demokraattinen sosialistipuolue (sisältäen Yhdistyneen Sosialistipuolueen).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Matti Luostarinen. Hyvinvointiyhteiskunnan kouristelu. Sivu 86. Google Books.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • La mia vita di rivoluzionarin- Elämäni vallankumouksellisena
  • Lenin Visto da Viciono
  • runoteoksia englanniksi, espanjaksi, italiaksi ja venäjäksi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]